Tavallisia supersankareita

Muukalainen, R-Rautanainen ja kumppanit ovat seikkaileet ahkerasti eri julkaisuissa. Nyt vuosien 1999-2011 tarinat ovat yksissä kansissa pikkujättiläisen muodossa. Kooste on osin tehty Ranskassa julkaistujen sarjakuvien pohjalta, joten suomalaiselle lukijalle tarjolla on myös uutta.

Marko Turunen
Ufoja Lahdessa
Daada 2015
ISBN978-952-5915-16-7
512 s., osittain värillinen
25 €

Kesällä Yleisradion uutiset kertoivat, että amerikkalaisten supersankarien elämä on monipuolistunut. Uusimmaksi trendiksi kerrottiin tavissankarit. Marko Turusen Muukalainen ja R-Rautanainen ovat arjen sankareita jos ketkä. Supersankarigenressä tavallisesta tallaajasta muovautuu tapahtumien myllerrysessä supersankari. Muukalaisesta ja R-Rautanaisesta tulee sen sijaan tavallisen arjen viettäjiä supervoimista huolimatta.

Turusen sarjakuviin liittyvissä taustaselvityksissä kerrotaan R-Rautanaisen kykenevän katseellaan raastamaan juuston pizzaan ja lihat vastustajien luiden ympäriltä. Hän kykenisi myös raastamaan luutkin, mutta ne hän yleensä säästää ja jauhaa kotonaan luujauhoksi. Siitä R-Rautanainen tekee liivatelehtisiä, joista hän tekee veistoksia. Näin pahat voimat saavat uuden, merkityksellisemmän elämän. R-Rautanaisen aika kulki päinvastaiseen suuntaan kuin meillä muilla.

Muukalaisen kautta Marko Turunen kertoo elämästään jopa tarkemmin kuin myöhemmän “Marko Turusen” kautta. Muukalainen käy esimerkiksi sarjakuva-asioilla Ranskassa ja -festivaaleilla Venäjällä. Osassa tarinoita Turunen kuvaa Muukalaisen ja R-Rautanaisen kautta tavallista arkea äärimmäisen tarkasti. Pikkutarkka ja täsmällinen tekemisten kertominen tuo mukanaan koomisia elementtejä. R-Rautanaisella on lupa haaveilla omakotitalosta järven rannalla kaupungin keskustassa, mutta Muukalaisen on autohaaveissa tyydyttävä Citroën C4:än.

Kokonaisuus päättyy surullisiin tunnelmiin. Viimeisessä tarinassa R-Rautanainen on vakavasti sairas ja Muukalainen ei juurikaan voi auttaa puolisoaan. Pikkujättiläinen alkoi tarinalla Rakkautta viimeisellä silmäyksellä (alkujaan ilmestyi 2000) ja päättyi R-Rautanaisen kuolemaan. Sarjakuvien jälkeen teoksessa oli vielä “lukijakirjeitä” ufokokemuksista. Ne kevensivät lopun haikeaa tunnelmaa.

Ufoja Lahdessa-pikkujättiläisestä oli seuraa koko kesäksi. Neljästä tarinakokonaisuudesta koostuva teos (Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, Pohja (2003), Kuolema kulkee kintereillä (2004) ja Ufoja Lahdessa (2008-2010)) tuntui luontevalta lukea osa kerrallaan, vaikka kokonaisuus on yhtä jatkumoa. Näkökulma hieman muuttuu osasta toiseen. Turunen on reilun kymmenen vuoden aikana ehtinyt kokeilla erilaisia kerrontatekniikoita ja tyylejä. Kaikki ne kuitenkin tunnistaa helposti saman Turusen tekemiksi. Lahti ja sen ufot elävät Turusen kuvissa.


(arvion kuvituksena teoksen myynnissä olevia originaaleja)

Aikaisemmin Kvaakissa arvioituja Turusen sarjakuvia:

* Hanhenmarssia E-mollissa
* Marko Turusen elämä
* Ufoja Lahdessa, nrot 1, 2, 3
* Lihat puntarissa
* Kuolema kulkee kintereillä
* Pohja

* Daadakauppa: piirustukset
* Kvaakissa keskustellaan Marko Turusen sarjakuvista