 |
Tunnettu sarjakuvataiteilija Joe Kubert pelastui natsien vainoilta, koska hänen perheensä muutti Puolasta Yhdysvaltoihin vuonna 1926. Yossel on karmaiseva mutta myös innostava kuvitelma siitä, millaista hänen elämänsä olisi muuten saattanut olla.
Pulitzer-palkinnon voittaneen graafisen menestysromaani Mausin perinteitä kunnioittava Yossel: 19. huhtikuuta 1943 on mieltäylentävä kertomus ihmisen uskosta ja rohkeudesta Varsovan getossa toisen maailmansodan aikaan.
Yossel: 19. Huhtikuuta 1943
Kirjoittanut ja piirtänyt Joe Kubert
Käännös Antti Poussa
Kustantaja RW Kustannus
Alkuteos Yossel (DC Comics, 2003, uusi laitos 2013)
Alkuteoksen toimittaja Will Dennis
Kk, mv, 180 X 276 mm, 128 sivua
Painettu Italiassa 2015
ISBN 978-88-68737-97-9
Hinta 26,95 euroa
© 2003, 2015 Joe Kubert
 |
|
Joe Kubert
|
Joe Kubert (1926-2012) on sekä tunnetuimpia että pisimpään alalla toimineita sarjakuvapiirtäjiä. Lisäksi hänet tunnetaan nimellään toimivasta sarjakuvakoulusta, ja kahdesta sarjakuvapiirtäjäpojastaan, Adam ja Andy Kubertista, joiden töitä on suomeksi nähty erinäisissä Marvel-julkaisuissa.
 |
Kubertin omia töitä on taas julkaistu yhdeksällä vuosikymmenellä. Ensimmäiset työt ilmestyivät jo vuonna 1938, ja viimeiset 2011. Suomeksi on julkaistu ainakin Tarzania, Kersantti Rockia, Vihollisässää ja Tex Willeriä ennen tätä Yosselia. Ja tietenkin viime vuonna ilmestynyt Faksi Sarajevosta.
Joe Kubert muutti Puolasta Yhdysvaltoihin kahden kuukauden ikäisenä. Eli omaelämäkerrasta ei ole kyse. Yosselin tarina perustuu tekijän sukulaisten kertomuksiin Puolasta sekä kuvauksiin keskitysleiristä ja Varsovan getosta. Kubert kuvittelee millainen hänen nuoruutensa olisi ollut sodanaikaisessa Puolassa. 13-vuotias Yossel ihailee amerikkalaisia sanomalehtisarjakuvia ja innostuu piirtämisestä kuten Kubertkin. Tarzania ja Flash Gordonia julkaistiin Puolassakin ennen sodan alkua ja näistä selvästi Yossel ottaa vaikutteita. Aluksi seurataan vuorotellen nuorta piirtäjänalkua ja tapahtumia kun natsit alkavat ottaa valtaa.
 |
Kun natsit saapuvat noutamaan Yosselin perhettä, ja alkaa matka Varsovan gettoon, ei Yosselilla ole piirtäminen ensimmäisenä mielessä. Geton kauhutapahtumat saavat aikaan inspiraation ja Yossel alkaa jälleen piirtämään. Nuorukaisen taidot pääsevät natsienkin tietoisuuteen, ja poika jää etuoikeutettuna näiden huostaan, kun muu perhe haetaan keskitysleirille. Natsit ihastuvat Yosselin näkemykseen yli-ihmisistä. Sarjakuvat muuttuvat vain synkemmiksi ajan myötä. Avaruussankarikin kohtaa vieraalla planeetalla hirviöitä jotka muistuttavat natseja.
Seuraavaksi gettoon saapuu keskitysleiriltä karannut vanki, ja hän kertoo sivukaupalla keskitysleirin kauheuksista. Nämä julmuudet on kerrottu moneen kertaan, ja monen ihmisen kertomuksista. Tuskinpa oikeassa elämässä samalle vangille kaikkia näitä tapahtumia sattui kuten Rebbelle. Karkumatka on jo jännitystä nostattava osuus.
 |
Vankikarkuri päättää kertomuksensa, ja kuulijat päättävät nousta vastarintaan natseja vastaan. Loput albumista kuluukin taisteluun natsien ja juutalaisten välillä. Tarina yhdistelee onnistuneesti tositapahtumia ja fiktiota.
Albumi jakautuu selkeästi kolmeen osaan, vaikkei lukujakoa varsinaisesti olekaan. Ensin on prologina tapahtumia Yzeranin pikkukaupungissa itäisessä Puolassa, jossa nuori aloitteleva sarjakuvapiirtäjä elää perheensä kanssa kun natsien uhka on jo läsnä. Toinen osa on kooste Rebben keskitysleirikokemuksista ja karkumatkasta. Kolmas osa on sitten se olennaisin, faktaa ja fiktiota yhdistelevä tarina Varsovan geton kansannoususta 19. huhtikuuta 1943 alkaen ja siitä tulee koko albumin nimi.
Esipuheessa on pieni mutta karkea käännösvirhe. Ei Joe Kubert piirtänyt “sarjakuviin” vaan sarjakuvalehtiin, joista molemmista käytetään termiä “comics” englannin kielessä. Loppusanoista taas on jäänyt pois että Kubert on kuollut alkuteoksen ilmestymisen jälkeen.
 |
Koko albumihan on fiktiota johon on sekoitettu tositapahtumia, paljolti liioitellenkin. Toimiva ja tunteisiin vetoava tarina tämä on. Synkkyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi Yossel on mieltäylentävä tarina ihmisen olemassaolon oikeutuksesta, kauhusta ja nöyryytyksestä piittaamatta.
Kubertin lyijykynäluonnokset ovat paikoin hienoja, paikoin on taas sutaisunkin makua. En menisi suosittelemaan tätä Kubertin huippukauden toimintasarjakuvien ystäville. Kerronta on paljon erikoisempaa. Teksti ja repliikit kulkevat kuvien vieressä. Jopa pyyhekumin jälkiä on näkyvissä.
Suomalainen laitos on tehty vuoden 2013 uudemman amerikkalaislaitoksen mukaan, joka on kooltaan alkuperäistä suurempi.