Sodan järjettömyys iskee kuin tykinkuula

Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä on kulunut sata vuotta. Jacques Tardi kertoo sodan teollistumisen tarinan mykistävästi Kirotussa sodassa! Samalla liki 20 vuoden tauko Tardin suomentamisessa päättyi.

Jacques Tardi – Jean-Pierre Verney
Kirottu sota!
alkuteos Putain de guerre! (2008)
suom. Heikki Kaukoranta
Jalava
ISBN 978-951-887-495-2
135 s., nid., värillinen, 31 x 23,5 cm
35,50 €

13. kerroksen (Jalava 1995) jälkeen suomalaiset Tardi-fanit ovat saaneet odottaa uutta käännöstä pitkään, liki kaksikymmentä vuotta. Vuosina 1985-1995 suomennettiin kuusi ranskalaisen Jacques Tardin (s. 1946) albumia, jotka vakuuttivat tekijän kuuluvan eurooppalaisen sarjakuvan mestareihin. Vuonna 1988 ilmestyneelle Adèle Blanc-Secin uskomattomien seikkailujen ensimmäiselle osalle ei ole saatu jatkoa, mutta ensimmäistä maailmansotaa kuvaava Kirottu sota! on hyvä korvike puutteelle.

Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä on kulunut sata vuotta. Muistovuosi on hyvä syy sarjakuva-albuminkin julkaisemiseen. Jacques Tardi kertoo ensimmäisestä maailmansodasta nimettömäksi jäävän ranskalaisen rivisotilaan näkökulmasta. Pariisilainen sorvari ei tee sankaritekoja eikä etene sotilasurallaan. Pikemminkin hän keskittyy hengissä pysymiseen ja kunnialliseen vetäytymiseen rintamalta muihin tehtäviin. Kumpikaan ei ole helppoa: miehiä kuolee vierestä kuin kärpäsiä ja peukalon tahallisesta telomisesta saattoi joutua teloituskomppanian eteen. Rivisotilas oli jumissa rintamalla.

Tardi kuvaa pääasiassa Saksan, Belgian ja Ranskan rajaseuduilla käytävää asemasotaa. Rivimies kuuli poliittisista ja strategisista ratkaisuista vasta jälkeenpäin. Upseerien tai poliittisen johdon jääräpäisyys sen sijaan näkyi rintamalla heti kasvaneina ruumiskasoina. Vaikka teoksessa ollaan Pohjois-Ranskassa pienellä alueella, niin koko maailman rivimiehet tuntuivat tulevan taistelemaan samoihin juoksuhautoihin. Kateus lentäjä-ässiä kohtaan karisi nopeasti.

Nopea marssi Berliiniin juomaan olutta osoittautui harhakuvaksi. Vuoden 1870 sotaan ja käytäntöihin ei ollut paluuta. Ensimmäinen maailmansota todella aloitti 1900-luvun, sota oli muuttunut teolliseksi teurastamiseksi. Tardin päähenkilö kuvaa kaikkea pelon, pettymyksen ja ironian äänensävyin. Jean-Pierre Verneyn laajat jälkisanat kuvaavat sodan kulkua ja jälkitunnelmia samassa hengessä, Tardin sanomaa vahvistaen. Sota oli ja on järjetöntä. Vähempikin vanhojen kenraalien haukkuminen olisi riittänyt sadan vuoden takaisten selväksi tekemiseen. Viesti on suunnattu myös nykyajalle. 1900-luku on loppunut ja uudet sodat tulisivat noudattamaan muita malleja kuin menneet.

Tardin sarjakuvakerronta kulkee sarjatuotantomaisissa maisemakuvaruuduissa lähes koko teoksen läpi. Tämä korostaa tekijän ajatusta siitä millaisen uuden ajan vuosi 1914 aloitti. Vaikka kyseessä oli kokonaan värillinen albumi, alkusivujen jälkeen väriloisto katoaa ja harmaan ja mudanruskean sävyt täyttävät sivut. Sotatapahtumien lopuksi kuvataan sotainvalideja. Kahden sivun kuvakavalkadi sotilaiden kasvovammoista on pysäyttävä. Tuollaisilla naamavärkeillä oli rauhan tultua pärjättävä. Tardi taitaa lajinsa.


* Keskustele Tardin sarjakuvista