Arvostelut | Teksti: Jan Wiberg | Julkaistu: 17.09.2014 klo 17:20:28 | Luettu: 1085 kertaa

Schrauwenin Viidakkokirja

Mowglin peili
Alkuteos: Le miroir de Mowgli
Tekijä: Olivier Schrauwen
Julkaisija: Huuda Huuda
Kirjapaino: As Ingri, Tallinna
ISBN 978-952-5724-65-3
© Olivier Schrauwen 2014
300 x 250 mm, 48 sivua
kaksivärinen, pehmeäkantinen, niitattu
Ovh 10 €


Belgiassa syntynyt, mutta nykyään Berliinissä asuva Olivier Schrauwen debytoi sarjakuvantekijänä vuonna 2006. Esikoistyö Poika kulta keräsi ylistystä myös täällä Suomessa, kun Huuda Huuda julkaisi sen kaksi vuotta myöhemmin. Jatkoksi ilmestynyt Mies joka antoi partansa kasvaa varmisti Schrauwenin aseman yhtenä nykysarjakuvan innovatiivisimmista tekijöistä. Molemmat albumit sekoittavat lahjakkaasti viime vuosisadan alun graafista tyyliä ja postmodernia kikkailua.

Ottaen huomioon, miten Huuda Huuda myös panosti molempien julkaisujen näyttävyyteen, tuottaa Mowglin peilin ulkoasu melkoisen yllätyksen. Käsissä on karkealle paperille painettu isokokoinen, niitattu lehti. Ainakaan arvostelukappaleessa sivupakka ei ole edes asemoitu sataprosenttisen kohdalleen. Koska Schrauwenin aiemmat työt kumartavat vahvasti 1900-luvun alkupuoliskon alkeellisen painotekniikan suuntaan, ei uutuuden ulkoasu sinällään yllätä. Mowglin peili on täydellinen imitaatio tyypillisestä 1940-50-lukujen sarjakuvajulkaisusta. Tarina alkaa heti kakkossivulta ja jatkuu takakanteen asti. Värityksessä on tyydytty sinisen ja punaisen sävyihin, eikä värien kohdistamisessa olla aina järin tarkkoja.

Tarina on Schrauwenin oma muunnelma Rudyard Kiplingin Viidakkokirjasta. Puberteetti-ikäiseksi varttunut Mowgli vaeltelee ja telmii viidakossa sekä ystävystyy orankinaaraan kanssa. Hetken ajan he tuntevat yhteenkuuluvuutta. Schrauwen kuitenkin kyseenalaistaa ihmisten ja eläinten yhteiselon. Kun raskaana oleva naaras synnyttää poikasen, alkaa suhteessa tapahtua etääntymistä. Lopulta yksin jäänyt viidakkopoika joutuu lähtemään pitkälle vaellukselle, jossa hän löytää jotain aivan muuta kuin mitä on etsinyt.

Schrauwen on nyt hylännyt täysin dialogin, eikä Mowglin tarina tekstiä kaipaakaan. Viidakossa eleet riittävät kertomaan kaiken. Tarina alkaa kepeän leikkisänä, mutta keskivaiheilla viidakko alkaa näyttäytyä unenomaisen surrealistisena paikkana, jossa pieni ihminen eksyy. Keskiaukeaman vasen ja oikea puoli ovat keskenään peilikuvia, vain värit on käännetty - ehkä Mowgli kiertääkin ympyrää palaten lopulta lähtöpaikkaansa?

Tämä sarjakuva ei ole sidoksissa aikaan. Se tuntuu leijailevan omassa universumissaan todentuntuisena mutta samalla epätodellisena. Nykyajasta muistuttaa vain se vapautunut tapa, jolla seksuaalisuutta ja alastomuutta on kuvattu - moinen ei olisi ollut 60 vuotta sitten mahdollista. Mikäli ei vieroksu karua ulkoasua, kuvista löytää graafisia ja teknisiä yksityiskohtia tutkittaviksi. Schrauwenin käyttämiä menetelmiä voi arvailla itsekseen.

Mowglin peili on epäkonventionaalisen sarjakuvan pieni helmi. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea ammattigraafikko saa teoksesta irti.

Keskustelua Olivier Schrauwenin töistä Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali