Arvostelut | Teksti: Tero Mielonen | Julkaistu: 04.09.2014 klo 08:48:45 | Luettu: 1146 kertaa

Pojat, kansan urhokkaan

On vuosi 1944. Sota lähenee loppuaan mutta silmukka Joseph Joanovicin kaulan ympärillä vain kiristyy. Hän on pelannut vaarallista peliä rintaman molemmin puolin ja nyt hänen on hävitettävä jäljet toimistaan natsien kanssa. Yhteistyö vastarintaliikkeen kanssa on yhtä vaarallista kuin Gestapon kanssa, sillä Josephin toimet eivät ole jääneet huomiotta. Juonittelu ja petokset ovat arkipäivää kun epätoivoinen mies yrittää selvitä voittajana sodan kurimuksesta.

Olipa kerran Ranskassa 4: Nyt miekkaan tarttukaa
Piirtänyt: Sylvain Vallée
Kirjoittanut: Fabien Nury
Värit: Delf
Kääntänyt: Markku Salo
Kustantaja: Apollo kustannus
Painopaikka: Livonia Print, Latvia 2014
ISBN 978-952-5769-24-1
Koko 225 x 300 mm, nelivärinen, kovakantinen, 64 sivua
Hinta €15,40


Olipa kerran Ranskassa -sarjan neljäs osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa päättyi. Kannattaa siis kerrata aiemmat tapahtumat ennen tähän albumiin tarttumista. Muuten voi olla hankala pysyä kärryillä. Hahmoja ei esitellä mitenkään, joten jos lukija ei muista kuka kukin on, natsien erottaminen ranskalaisista voi olla haastavaa. Kaikilla kun ei ole univormu jatkuvasti päällä.

Fabien Nuryn
runoilema tarina etenee kuin tavarajuna eikä lepohetkiin ole aikaa. Se sopiikin hyvin kuvaukseen sodan viime hetkistä Pariisissa. Josephilla on kirjaimellisesti elämä pelissä, joten siinä ei jouda kukkia haistelemaan. Tarinassa on paljon yllättäviä käänteitä ja useita sivuhahmoja, joten lukijalta vaaditaan keskittymistä. Se on tervetullut tuulahdus vanhasta maailmasta näin twitter-aikakautena.

Pohjimmiltaan Olipa kerran Ranskassa on kuvaus opportunismista. Joseph näyttää mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään menestyäkseen ja kääntääkseen tilanteet omaksi edukseen. Siinä pelissä ei muiden ihmisten kohtaloilla ole niin väliä. Mutta kuten oikeassakin elämässä, raha ei tuo onnea ja kaikkea ei voi saada.

Sylvain Valléen kuvat ovat selkeydessään loistavia ja Delfin tyylikäs väritys tukee niitä täysin. Taustatyö on tehty huolella ja miljöö näyttää uskottavalta. Useimmat hahmot on helppo erottaa toisistaan ja heistä on saatu persoonallisia. Ainoastaan Lucien yhdennäköisyys Scarlett Johanssonin kanssa hieman häiritsee.

Markku Salon
käännös on sujuvaa ja koska hän on kääntänyt sarjan kaikki osat, kieliasu on yhtenäistä. Ulkoasultaan ja painojäljeltään teos on moitteeton. On todella hienoa, että Apollo jatkaa Gummeruksen työtä tämän sarjan julkaisemisessa. Uudehkoa ranskalaista sarjakuvaa käännetään aivan liian vähän. Onneksi se mitä julkaistaan on näin laadukasta. Pitää vain toivoa, että sarja myy riittävän hyvin, jotta saamme luettavaksemme myös sarjan viimeiset kaksi osaa.

Keskustele Olipa kerran Ranskassa -sarjasta Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali