Arvostelut | Teksti: Tero Mielonen | Julkaistu: 16.06.2014 klo 14:28:37 | Luettu: 1662 kertaa

Yö erottaa pojasta miehen

Wolverine, tuo Ryhmä-X:n suosituin jäsen, on täällä taas. Hän sai muistonsa takaisin House of M -tapahtumaketjun jälkimainingeissa ja nyt hän palaa Japaniin, jossa hänestä tehtiin mies toisen maailmansodan myllerryksessä.

Wolverine: Logan
Alkuperäislehdet: Logan 1-3
Käsikirjoitus: Brian K. Vaughan
Taide: Eduardo Risso
Värit: Dean White
Suomentaja: Antti Koivumäki
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Painopaikka: Puola, 2014
Nelivärinen, kovakantinen, 68 s.
ISBN: 978-952-233-801-3
Ovh. 19.95 €


Logan-albumin taustalta löytyy Suomessa hiukan huonommin tunnettuja tekijöitä: Brian K. Vaughan ja Eduardo Risso. Vaughan on kirjoittanut sarjakuvia toistakymmentä vuotta ja hänen mielensä syövereistä on kummunnut mm. sellaisia menestyksiä kuin Y: The Last Man, Ex Machina ja Pride of Baghdad. Joku voi muistaa hänet myös yhtenä TV-sarja Lost:in tekijöistä. Risso sen sijaan on piirtänyt sarjakuvia jo 80-luvulta lähtien ja Brian Azzarellon kirjoittama 100 Bullets teki hänestä maailmankuulun. Suomeksi häneltä on julkaistu aiemmin Azzarellon kanssa tehty Batman-tarina (DC-Spesiaali 2-5/2005) sekä muutama numero 100 Bullets -sarjaa Agentti X9 -lehdessä (2010) ja lyhyt tarina KAUHU-lehdessä (2000).


Wolverine: Logan on vain kolmen lehden mittainen tarina, joten kertomus jää melko köykäiseksi. Esimerkiksi Millerin ja Claremontin Wolverine, joka oli lehden verran pidempi, tuntui paljon laajemmalta tarinalta. Tai ehkä Loganin puitteet, eli taustalla raivoava maailmansota, ovat vain niin pysäyttävät, että yhden mutantin poikuuden menetys ei kauheasti hetkauta. Vaikka Vaughanin tarina ei mitään mullistavaa tarjoakaan, niin se rullaa tyylipuhtaasti eteenpäin. Kertomus etenee selkeäsi kahdella aikatasolla ja toimintaa on mahtunut kiitettävästi mukaan.

Risson kuvituksesta tulee mieleen Frank Millerin ja, ehkä yllättäen, Tim Salen supersankarit. Hänen kuvissaan on samanlaista kulmikkuutta kuin mainituilla mestareilla, mutta muuten tyyli on persoonallinen ja amerikkalaisesta valtavirrasta edukseen erottuva. Risson jäljiltä Wolverine muistuttaa 100 Bullets -sarjan Lonoa, mutta Lonoon verrattuna Wolverinen uhkaavuus on samalla tasolla kansakoulun opettajan kanssa. Maininnan ansaitsee myös Dean Whiten tyylikäs väritys, joka luo hienosti tunnelmaa.



Ulkoasu on muilta osin moitteeton, mutta alkusivujen kuvanäytteet ovat pikselöityneet häiritsevästi, varmaankin suurentamisen seurauksena. Toiseen kuvaan on saatu myös mukaan valkoisia haamuviivoja. Ei ehkä se myyvin aloitus sarjakuvalle. Onneksi itse tarinassa ei ole havaittavissa vastaavia ongelmia. Myös kovat kannet herättävät hieman ihmetystä näin ohuessa julkaisussa. Paksuna lehtenä tämä olisi tuntunut luontevammalta lukupaketilta. Mutta toisaalta, kovat kannet näyttävät kivalta ja teos kestää pidempään kasassa.

Logan on taiten tehtyä supersankarisarjakuvaa, jota olisi mielellään lukenut pidempäänkin. Tarinan ohessa on sen verran taustoittavia tekstejä, että ummikotkin voivat tähän huoletta tarttua. Logan osoittaa, että Wolverine toimii edelleen paremmin sarjakuvissa kuin leffoissa.

Keskustele Wolverinesta Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali