Arvostelut | Teksti: Janne Viitala | Julkaistu: 01.04.2014 klo 13:30:59 | Luettu: 5359 kertaa

Comanche – Seriffit

Comanche 8 – Seriffit
Teksti: Greg
Kuvitus: Hermann Huppen
Kustannus: Apollo kustannus
Kääntänyt Sami Kesti
Painopaikka Livonia Print, Latvia 2014
ISBN 978-952-5769-22-7
Koko 225 x 300 mm, nelivärinen,
Kovakantinen, 48 sivua

Comanche on legendaarinen eurowestern, jota on julkaistu Suomessa ja maailmalla jo 1970-luvun alusta lähtien. Nyt käsillä oleva tarina on julkaistu Ranskassa jo 1980, mutta Suomessa vasta nyt. Sarjakuvan tekijät, käsikirjoittaja Greg ja kuvittaja Hermann, kypsyttelivät tätä tarinaa parin vuoden ajan, joten odotukset sen suhteen olivat korkealla.

Filosofista pohdintaa.
Filosofista pohdintaa.
Koko sarjassahan on pitkälti teemana viimeisen rajaseudun kesyttömyys ja sen säilyminen. Tämän tarinan alkajaisiksi esitetään kysymys, että voivatko rajaseudun villiin menoon tottuneet lännensankarit kesyyntyä. Red Dust haluaisi vastata, että voivat. Todellisuus muodostuu kuitenkin toisenlaiseksi, sillä Comanche on joutunut pulaan, jolloin Red Dust empimättä tarttuu jälleen aseeseen. Kun myös tarinan lopussa Comanche antaa ymmärtää, että sivistys ei sittenkään rajaseudulle sovi, niin tekijäkaksikko on tehnyt näkemyksensä tiettäväksi.

Kovin syvälliseksi analyysi rajaseudun kesyttömyydestä ei kuitenkaan äidy, vaikka Red Dust saa rinnalleen puolisen tusinaa entistä lainvalvojaa, jotka lähtevät taipaleelle samalla asenteella kuin roistoporukka Sam Peckinpahin klassikkolänkkärissä Hurja joukko (1969). Se koskettavuus ja tunteen palo, mikä Peckinpahin elokuvassa oli ominaista, ei kuitenkaan tässä sarjakuvasta toistu. Syynä on se, että Red Dustin kumppanien taustoista ja motiiveista ei kerrota tarpeeksi, jolloin myöskään heidän kohtalonsa ei liikuta lukijaa. Osassa sivuhahmoista, kuten juutalaisessa pyssysankari Rabbissa, on potentiaalia, mutta tätä potentiaalia ei riittävästi hyödynnetä. Ratkaisu olisi ollut jakaa tapahtumat kahteen albumiin, mutta silloin olisi samalla pyllistetty uskottavuudelle: Comanchen pelastamisella oli niin tulenpalava kiire, että siinä ei olisi uskottavasti voitu rakentaa loppuratkaisulle pidempää johdantoa.

Puoliveretön välienselvittely.
Puoliveretön välienselvittely.
Toinen tekijäkaksikon teema sarjan parissa on ollut hajottaa kuva myyttisestä revolverisankarista. Itse asiassa Red Dust oli aluksi juuri kuvauksen kaltainen pyssysankari, mutta jo toisesta albumista lähtien tätä kuvaa lähdettiin muuttamaan. Tässä albumissa Red Dustille tarjoutuu heti alkajaisiksi mahdollisuus osoittaa kykynsä revolverin käsittelijä, mutta siihen tilaisuuteen hän ei tartu. Sen sijaan välit selvitetään paljain nyrkein. Melko veriseksi äityvässä lopputaistelussa Red Dustin rooli ei millään tavalla korostu, vaan hän on yksi muista, enemmänkin onnekas selviytyjä kuin ylivoimainen taistelija.

Epäselvää ammuskelutilanne: Red Dustko se siinä ammuskelee?
Epäselvää ammuskelutilanne: Red Dustko se siinä ammuskelee?
Kuvittaja kamppaili motiivi- ja aikatauluongelmien kanssa, sillä uusi, täysin Hermannin oma projekti, Jeremiah, painoi päälle. Gregin ja Hermannin toinen yhteinen sarja Bernard Prince oli tullut päätökseensä jo pari vuotta aiemmin. Lisäsi Hermann oli omien sanojensa mukaan kyllästynyt lännen sarjan piirtämiseen. Vaikeudet motivoitua työhön eivät juurikaan näy lopputuloksessa, sillä Hermannin ammattimaisuus, mm. vertaansa vailla olevat vuoristomaisemat, paistaa läpi sen verran, että albumin kuvitus hipoo täydellisyyttä omassa lajityypissään. Ainoa pieni miinus on yöllisen taistelun kuvaus, jossa on vaikea erottaa, ketkä ovat roistoja ja ketkä ns. hyviä. Hermann oli saanut rinnalleen värittäjän, Fraymondin, jonka kanssa hän vietti tiiviisti seuraavat vuodet. Työtoverin valinta oli onnistunut, sillä edellisiin albumeihin verrattuna väritys on nyt selvästi vähemmän räikeää, hillitympää ja lämpimämpää.

Ratsastusta komeissa maisemissa.
Ratsastusta komeissa maisemissa.
Ilmeisesti tekijäkaksikko ei oikein tiennyt, mihin suuntaan tarinaa veisivät. Greg on kertonut, että hänellä oli vaikeuksia keksiä uusia aiheita. Comanchen edellinen osa oli ilmestynyt jo lähes kolme vuotta aiemmin, kun sitä ennen sarjan seitsemän ensimäistä albumia olivat valmistuneet viiden vuoden sisällä. Nyt otettiin henkilöhahmojen kehittelyssä periaatteessa askel taaksepäin. Luomisen tuska näkyy lopputuloksessa; tarinan osalta albumi ei kohoa sarjan parhaiden töiden tasolle.

Samat tekijät jatkoivat Comanchen tekemistä vielä kahden albumin ajan, minkä jälkeen Hermann keskittyi muihin töihin, ja koko sarja jäi pitkälle tauolle. Toivottavasti ainakin nämä kaksi albumia vielä Suomessa nähdään, jotta saamme selville millaiseksi Red Dustin ja Comanchen välinen suhde sekä tekijöiden suhtautuminen rajaseudun katoamiseen muodostuu.

Apollo Kustannukselle ja sen puuhamiehelle Sami Kestille, joka on myös suomentanut albumin, täytyy nostaa hattua. Pienin resurssein kustantamolta on valmistunut laatusarjakuvaa kerta toisensa jälkeen. Laatu ja tekemisen huolellisuus ei ole laskenut missään vaiheessa. On aivan mahtavaa, että harvalukuisia Suomen länkkärifaneja hemmotellaan Comanchen tapaisella klassikkosarjalla, joka olisi meidän kaikkien iloksi pitänyt julkaista jo yli 30 vuotta sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Keskustele Kvaakissa Comanchesta.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali