Arvostelut | Teksti: Niko Koivistolainen | Julkaistu: 22.10.2013 klo 01:54:28 | Luettu: 2483 kertaa

Pohjoisen poika vastaan Jumalsurma

Thor: Jumalten Tuho
Teksti Jason Aaron
Kuvitus Esad Ribic
Suomennos Antti Poussa
Kustannus: Egmont Kustannus, 2013
Painopaikka Jelgava Printing House, Latvia
Koko B5, kovakantinen sidottu, väri, 128 sivua
ISBN 978-952-233-708-5

Thor on aina ollut yksi mielenkiintoisimmista Marvelin henkilöhahmoista. Vanhat viikinkitarut, nykyaikaiset miljööt ja Kostajien jäsenille tyypillinen hyperkosmisuus yhdistyvät luontevasti hahmossa, joka on osaksi vanhaa ja osaksi uutta mytologiaa: sekä jumala että supersankari.

Edellinen Suomessa julkaistu Thorin opus oli Garth Enniksen kirjoittama ja Glenn Fabryn kuvittama, raadollinen joskin hieman välitarinamainen albumi Thor: Viikingit. Nyt sitten luvassa hahmon päänavaus Marvel NOW! -uudestilanseerauksen ajalta ja kun nimenä seisoo Jumalten Tuho, luulisi Ragnarökin jo paukuttelevan suureellisesti Asgårdin ovia.

Sopivasti uuden Thor-elokuvan kynnyksellä kirjakauppoihin iskevän kovakantisen kirjoittaja Jason Aaron luottaa Thorin hahmoon tarinan kertojana: blondin ukkosjumalan sisäinen ääni kuljettaa tarinaa oikeastaan enemmän kuin kuvat tai dialogi. Teksti on, kuten Thorilta sopiikin odottaa, eeppistä ja paatoksellista sankaruusylväyttä.

Marvel-maailmassa teologia mahtaa olla melko kummallinen käsite, kun jumalat ja muut myyttiset velikullat taivaltavat todistettavasti ihmisten ilmoilla. Varsinaiseen ateismiin ei siis kenelläkään ole syytä. Sen sijaan kysymykseksi nousee, mikä vastuu jumalolennoilla on luomakuntaansa ja ansaitsevatko he kuolevaisilta odotetun kunnioituksen ja jopa palvonnan. Tähän dilemmaan Thor: Jumalten Tuho sukeltaa lähinnä juuri vihollisensa kautta.

Thor turisee
Thor turisee
Vaikka kertojaääni on hyvin kirjoitettu, uhkaa lukijaa turtumus ennen tarinan loppua. Vaikka mukaan on ripoteltu hehkeän hienosti kuvattuja proosallisia hetkiä, tahtoo pelkästään päähenkilön napaan tuijottelu viedä kokonaisuudelta tehoja. Piristävän poikkeuksen tarjoaa pikavisiitin suorittava Rautamies - teknologisperusteisena sankarina oiva vastavoima ukkosjumala Thorille.

Valitettavasti lopun lähestyessä käy ilmeiseksi ettei tämä monella eri aikatasolla liikkuva tarina edes pääty näiden kansien väliin, ja tosiaan: viimeinen sivu ilmoittaakin epookin jatkuvan vuonna 2014. Kertomuksen alun perusteella, kaikesta paatoksellisesta filosofoinnista huolimatta, jutun jujuksi tuntuu nousevan melko perinteinen "Thor vastaan Vielä Voittamattomampi Tyyppi" -skenaario.

Filosofointia Marvelin malliin
Filosofointia Marvelin malliin
Pohdinnat jumaluuden ja kuolevaisuuden eroista, kostosta, katumuksesta ja siitä miksi pahoja asioita tapahtuu hyvistä maailmanvaltiaista huolimatta, tuntuvat jäävän vain toimintajamboreen pintasilaukseksi. On sääli ettei pähkäily varsinaisesti tunnu vaikuttavan itse tapahtumiin sen suuremmin. Albumin loppu jätti ikävän "mitä sitten?" -tunteen, joka ei riitä pitämään mielenkiintoa yllä ja vettä kielen päällä kokonaisen vuoden päähän.

Esad Ribicin kuvitus ei varsinaisesti tee teoksesta sen muistettavampaa. Realismiin pyrkivä maalausvaikutteiden käyttö on päivän sana eikä kuvitus vedä Egmontin huolitellulle ulkomuodolle vertoja. Eihän tämä aivan sieltä kamalimmasta päästä suinkaan ole, mitä nykyisin supersankarisarjakuvissa näkee, mutta kyllä silti ikävä tulee rehellistä, mustaa tussiviivaa. Missä ovat Walter Simonson ja John Romita jr. kun heitä tarvitaan? Sujuvammalla ja eeppisemmällä jäljellä perustylsäkin kertomus olisi voinut muuttua merkityksellisemmäksi.

Tarinan antagonistin sielunelämään sukelluksen tekevä lopun epilogi sentään tarjoaa hieman erilaista jälkeä. Se tuntuu mukavalta kontrastilta muulle sisällölle.

Kuka arvaa, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Kuka arvaa, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Egmont Kustannus on jälleen kerran tehnyt työnsä pieteetillä. Kirja on paino- ja ulkoasultaan erittäin komea ja varmasti hintansa arvoinen. Fontit pyrkivät ilmeisesti jäljittelemään alkuperäisiä. Vaikka käsin kirjoitettu olisi aina parempi ollaan tässä varmasti lähimpänä täydellisyyttä mihin ilman ammattilaistekstaajaa sulkakynänsä kanssa pääsee. Lisäksi skandinaavisista sanoista löytyvät nykyisin ääkköset, eli Mjolnir on Mjölner ja Midgard Midgård, kuten kuuluukin.

Kaikesta huolimatta Jumalten Tuhosta jäi vähän valju olo. Loppuosakin kannattaa varmasti lukea, mutta en ole varma kuinka paljon sillä on tekemistä yleensä Thorin hahmoa kohti kohdistuvalla mielenkiinnolla eikä varsinaisella tarpeella saada tietää kuinka stoori päättyy. Voihan tietysti olla, että epäillykset osoitetaan vääriksi ja kaiken takaa paljastuukin joku mahtava, kaikenpysäyttävä mullistus, joka saa lukijat näkemään hahmot aivan uudessa valossa ja muuttaa näiden elämän kertakaikkisesti.

Aika näyttää.

Keskustele Thorista Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali