Kultainen aasi

Kultainen aasi
Teksti ja kuvitus: Milo Manara
(perustuu Lucius Apuleiuksen romaaniin Kultainen aasi, Tammi 1957)

Luciuksen muodonmuutos alkaa.
Luciuksen muodonmuutos alkaa.

Kultaisen aasin tekijää Milo Manaraa on helppo kritisoida. Monien mielestä hän pilaa tekemänsä albumit esittelemällä itsetarkoituksellisesti paljasta pintaa ja luomalla tarinoidensa naishenkilöistä sieluttomia miesten halujen kohteita. Toisaalta lähes kaikki ovat sitä mieltä, että Manara todellakin osaa piirtää ja hänen luomansa naishenkilöt ovat poikkeuksellisen kauniita. Usein unohdetaan mainita se, että Manaran tekemät sarjakuva-albumit eivät sittenkään toista samaa kaavaa. Miehen onnistuneimmissa albumeissa Manaralle tyypillinen kuvitus, myös alastomat neitokaiset, tukee tarinaa hienolla tavalla. Huonoimmissa albumeissa tätä tarinaa ei juurikaan ole, jolloin jäljelle jää peppujen esittely. Kultaisessa aasissa on runsaasti paljasta pintaa, mutta siinä on myös tarina!

Kohta vilkkuu pakarat.
Kohta vilkkuu pakarat.

Tarina, joka melko löyhästi perustuu Lucius Apuleiuksen 100-luvulla kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, kertoo elämänhaluisesta nuorukaisesta Luciuksesta (lieneekö tarinan alkuperäisen kirjoittajan alter ego…), joka erään taian seurauksena muuttuu vahingossa aasiksi. Tästä alkavat aasin osittain huvittavat ja osittain surulliset, mutta kieltämättä myös varsin riettaat seikkailut nykyisen Pohjois-Kreikan alueella. Alkuperäistä romaania on kutsuttu yhteiskunnalliseksi satiiriksi, ja sitä se todellakin on. Sitä ei voi kuitenkaan pitää eroottisena romaanina. Manara kuvaa Apuleiuksen tapaan antiikin Kreikan moraalittomaksi paikaksi. Manara ei olisi Manara ellei hän olisi korostanut romaanin eroottisia piirteitä ja vieläpä sen kaikkein perversseimpiä osioita (hän on mm. lisännyt sarjakuvaan yhden raiskauskohtauksen, jota romaanissa ei ole). Samalla Manara tylsyttää alkuperäisen satiirin terävimpää kärkeä.

Antiikin Kreikan kurjuutta.
Antiikin Kreikan kurjuutta.

Valittu aihe antaa Manaralle mahdollisuuden revitellä täysin purjein. Tarinassa kuvatut naiset ovat Manaralle tyypilliseen tapaan varsin kevytkenkäisiä. Kauniit naiset suorastaan tyrkyttävät itseään salskealle Luciukselle – jopa tämän ollessa aasina. Onko eläimiin sekaantuminen satiiria sairaasta yhteiskunnasta vaiko silkkaa pornoa? Albumin viitekehyksessä arvostelija on valmis kallistumaan ensin mainitun vaihtoehdon kannalle. Myös alkuperäisessä romaanissa kuvataan sama eläimiin sekaantuminen, ei kuitenkaan yhtä suorasukaisella tavalla kuin Manara albumissaan. Todettakoon, että kaikkein riettaimmissa kohtauksissa sukupuolielimet on häveliäästi peitetty puhekuplilla (saattaa olla, että alkuperäistä kuvitusta on tällä tavalla jossain vaiheessa sensuroitu). Silti joillekin lukijoille saattaa tulla vaivaantunut olo eräitä albumin kohtauksia lukiessaan. Ihan kaikille albumia ei siis voi mainittujen kohtausten vuoksi suositella.

Manaran kuvitus myös maisemien ja miljöiden osalta on silmiä hivelevän kaunista. Albumissa on hillityt värit, jotka tuovat mieleen antiikin ajan seinämaalaukset ja veistokset. Toki Manara toisinaan sortuu tuttuihin maneereihinsa, mikä joissakin tapauksissa aavistuksen ärsyttää, mutta useimmiten hymyilyttää. Kultainen aasi kuuluu Milo Manaran parhaimpien sarjakuva-albumien joukkoon. Albumi on saanut Kustannus Jalavalta arvoisensa kohtelun: painojälki on moitteetonta, ja Heikki Kaukorannan käännös on tasokasta ja sopivalla tavalla huomaamatonta kuten aina.

Ulkoasu: Thierry Frissen
Suomennos: Heikki Kaukoranta
Taitto: Mikko Valtavaara
Kustannus: Kustannus Jalava
Painopaikka: Tallinna Raamatutrûkikoda, Tallinna 2013
212 X 297 mm, pehmeäkantinen, väri, nid., 56 sivua
ISBN 978-951-887-487-7

Keskustele Milo Manarasta Kvaakissa