Arvostelut | Teksti: Niko Koivistolainen | Julkaistu: 13.10.2013 klo 01:37:57 | Luettu: 1451 kertaa

Navis ja ihmisten uhka

Sillage 8: Ihmisluonto
Ilmestymisvuosi 2013
Alkuperäinen julkaisu Sillage 8: Nature Humane, 2005
Teksti Jean David Morvan
Kuvitus Philippe Buchet
ISBN 978-952-233-685-9
B4, sidottu, kovakantinen
Sivumäärä 56
Kustantaja Egmont Kustannus
Ovh 16,00

Sillage on mitä mainioin sarja. Scifiä ja rehellistä seikkailua sopivassa suhteessa tarjoava ja mielekkäällä hahmokatraalla varustettu eurooppalainen saaga toimii formaattina kuin parhaat tv-sarjat: jokainen albumi on oma kokonaisuutensa, millä on selkeä alku, keskikohta ja loppu, mutta yhdessä nämä muodostavat järkevän jatkumon ja yhtenäisen kudoksen, joka kasvaa ja kehittyy loogisesti.

Sarja on nyt päässyt jo kahdeksanteen osaansa, mikä todistaa että laatu on löytänyt Suomessa yleisönsä. Eihän näitäkään alppareita ilman lukijoita tehdä, etenkään kun niin silmiinpistävän huoliteltua työtä ovat. Painojälki on kaunista, värit toistuvat oikein hyvin, suomennos on elävää eikä mitään virheitä äkkiseltään silmille pomppaa.

Jostakin on tosin aina pakko nillittää: kuvittaja Buchetin taide on hyvin yksityiskohtaista, ja ilmeisesti tästä syystä albumit ovat aivan järjettömän isokokoisia sivujen mittasuhteiltaan. Tämä sitten aiheuttaa sen, että kovakantista kapistusta on vaikea pidellä eikä se mahdu mitenkään järkevästi normaaliin sarjakuvahyllyyn. Jos yksityiskohtien mestarin, Geoff Darrowin kuvittama Hard Boiled mahtui aikalailla A4-kokoon, en keksi miksei Sillagekin siihen sopisi, etenkin kun väritys kuvia entisestään selkeyttää.

Tämä edellämainittu kritiikki kuitenkin kelpaa koko Egmontin Sillage-sarjaa kohtaan – ja onkin myönnettävä, että oikein kauniita esineitä nämä albumit ovat – joten mitä sanottavaa mahtaa olla itse kahdeksannesta kokonaisuudesta tässä jatkumossa?

Navista eivät hänen ystävänsäkään aina ymmärrä
Navista eivät hänen ystävänsäkään aina ymmärrä
Ihmisluonnossa Sillagen päähenkilö, nuori ihmistyttö Navis suree oppi-isänsä Mackel-Loosin kuolemaa. Kun hän saa tietää kaltaistensa olentojen, Sillagen tähtilaivueelle tuntemattomien ihmisten mahdollisesta esiintymisestä epävarman ja vaarallisen matkan päässä, on hänen lähdettävä selvittämään mistä on kyse, samalla tietenkin tutkien myös omaa sisintään ja paikkaansa maailmankaikkeudessa.

Navis matkustaa kaukaiselle planeetalle, jossa todella on kylällinen ihmisiä, jotka näyttävät elävän rauhan ja rakkauden täyttämässä utopiassa. Kaikki ei vaan sitten tietenkään olekaan aivan niin yksinkertaista.

Kahdeksas albumi sukeltaa syvälle päähenkilönsä sielunelämään konkreettisen seikkailun kautta. On aina hienoa, kun erilaisia kaikille tuttuja tunnetiloja pystytään selvittämään fantastisten tarinakuvioiden eikä loputtoman dialogijaarituksen kautta. Sillagessa tarina kulkee ja vetää imuunsa.

Sujuvaa toimintaa
Sujuvaa toimintaa
Muutenkin albumi on hyvin kirjoitettu. Hahmot ovat oikeita persoonia ja tapahtumat yllättäviä. Teksti on hyvää silloin kun sillä on tilausta, mutta sitä ei ole lähdetty tunkemaan paikkoihin, mihin se ei kuulu – pitkät pätkät saattavat toimia kokonaan kuvien avulla. Varsinkin lyhyissä mutta kulkevissa toimintakohtauksissa tämä pääsee oikeuksiinsa. Vain 46 sivuun sarjakuvaa on saatu kiireettömän tuntuisesti ahdettua melkoinen määrä tarinaa.

Kuvitus ei jää paljoa jälkeen. Kuvia on sivuilla paljon, mutta ne ovat yksityiskohtaisuudestaan huolimatta selkeitä. Hahmot ovat ilmeikkäitä, ja koneiden sekä outojen olentojen kuvittajana Buchet on melko lyömätön. Arvostan myös tapaa, jolla joitakin taustoja on loihdittu tyylikkäästi esiin pelkkiä väripintoja käyttämällä.

Kahdeksas Sillage jatkaa kaikin puolin aikaisempien linjaa. Jos palaamme tuohon alun tv-sarja-allegoriaan; eihän tämä vielä mikään kauden puolen välin megarutistusjakso ole muttei mikään turha väliepisodikaan. Pakko myös mainita, että ihan kaikkia Sillageita en ole vielä edes ehtinyt lukemaan – ainakin pari albumia on välistä jäänyt pois. Tästä ja juonen toimivasta jatkuvuudesta huolimatta en ollut hetkeäkään pois kärryiltä, vaan tajusin heti mitä oli tapahtumassa. Ja kaikki tämä ilman tönkköä ekspositiota ja loputtomia takaumajaksoja kesken kaiken.

Ihmisluontoja on laidasta laitaan
Ihmisluontoja on laidasta laitaan
Ihmisluonto tarjoaa ehkä jonkinlaisen hengähdystauon ja psykologisemman lepohetken ennen taas toiminnallisempia ja klimaattisempia pyrähdyksiä, joiden julkaisemista Egmont toivottavasti jatkaa vielä pitkään.

Keskutele Sillagesta Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali