Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 17.09.2013 klo 19:00:00 | Luettu: 1550 kertaa

Pienet kengät

Talo synkän metsän reunassa on perinteisen kummitustarinan tapahtumapaikka. Talossa yksin asuva nainen kohtaakin aaveita, mutta kauhun sijasta käsitelläänkin aivan muita tunteita...

KUMMITUSLAPSI (Ghost Child)
(Asema 2013)

Taide ja teksti: Terhi Ekebom
English subtitles
248 sivua, B5, kovakantinen
ISBN 978-952-5909-15-9
25€

Terhi Ekebomin tarinoissa on, taiteilijan omien sanojen mukaan, käyttövoimana usein suru. Surusta ja surutyöstä nousee tämäkin kertomus, pienistä kengistä, jotka yksinäinen nainen nostaa matkalaukusta vaatekaappiin. Metsä kuitenkin vastaa niin kuin se huutaa. Kummituslapsi saapuu.

* * *

Kummituslapsi on sarjakuvaa kuvasarjoina. Jokaisella sivulla on vain yksi kuva, johon on piirretty varjostettu kehys; mieleen tulee viime vuosisadan alun valokuva-albumi, sellainen, jonka sivut ovat paksusta pahvista. Syvyysvaikutelma itse kuvissa ei synny perspektiivistä vaan kerroksista, joka sekin tuo mieleen ennen vanhaan suosiossa olleen esitystavan: dioraamat. Syntyy syvyyden illuusio. Ekebom, tuo helsinkiläinen graafikko, kokeilee töissään mielellään eri tekniikoita, jotka tarkoituksella ovat myös etäännyttäviä.

Vaikka tyylikeinot ovatkin menneestä maailmasta, tapahtumat eivät näytä tapahtuvan missään historiallisessa aikakaudessa. Alussa nähdään auto, joten enemmän tässä kuitenkin nykyajassa ollaan kuin menneisyydessä, pölynimurikin on. Paikka on länsimaalaisen oloinen, mutta tunnelmassa ja kuvissa on paljon japanilaisuutta. Kuoleman metsällä on ilmeisesti olemassa aito japanilainen esikuva.

Monet kuvista ovat viipyileviä, vailla tekstiä. Suomea sisältävien puhekuplien ja tekstien lisäksi sivun alareunassa on hailakka tekstitys englanniksi, pienellä teksityypillä. Ne eivät mitenkään häiritse lukukokemusta.

Kuvien sävyt ovat häpeämättömän herkät ja kauniit. Puhdasta mustaa ei ole käytetty lainkaan. Tapetit ovat kukkamaisen koristeelliset, metsä ornamentaalinen. Pimeässä siimeksessä Tove Janssonin möröstä voi nähdä häivähdyksen. Cyril Pedrosan Kolmessa varjossa on myös samaa tunnelmaa, ja aihelmaa.

Sarjakuvaromaani tämä on, mutta myös kuvasarjaromaani ja vähän lasten kuvakirjakin, vaikka aikuisille tarkoitettu. Oivaltavasti viimeisellä sivulla onkin eräs lasten kuvakirjojen alusta tuttu asia, joka on kerronnallisesti aivan loistava loppuisku. Se saa lukijan muistamaan pakahduttavasti oman lapsuutensa ja nostaa sellaisen tunnelatauksen, että kirjasta jää pitkäksi aikaan mieleen aavekuva...

Kummituslapsi on herkkävireistä, mestarillista sarjakuvaa. Ekebomin aikaisemmassa, pienimuotoisemmassa teoksessa Uusissa maisemissa (Asema 2005) aiheena oli menetetty lapsuus, josta ei lunastusta saa. Kummituslapsi on kuitenkin satufantasiaa, jossa menetetyn vanhemmuuden voi saada takaisin, mahdoton voi tapahtua.


Keskustele Kvaakissa Terhi Ekebomin sarjakuvista.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali