Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 08.08.2013 klo 11:32:03 | Luettu: 2386 kertaa

Jättiläispuput ajavat takaa metsässä!

Kun lapsi näkee pahaa unta, aikuisen on otettava koppi ja kerrottava, että kaikki on hyvin. Pienen Ainon arjesta ja kollektiivisesta alitajunnasta ammentavissa unissa Pörrö on kadonnut, korkokenkäiset jättiläispuput ajavat takaa metsässä tai isi on muuttunut pelkäksi mustaksi ääriviivaksi, joka ei muutenkaan näytä isiltä. Kaikkein pelottavimmatkin asiat voi vangita paperille. Ja vaikka uni onkin välillä niin paha, ettei sitä saa laittaa EDES kirjaan, ainakin helpottaa, kun niistä saa kertoa aikuiselle!

Vain pahaa unta
Unet ja piirrokset Aino Tietäväinen
Käsikirjoitus ja kuvitus Ville Tietäväinen
Kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Painettu EU:ssa
Kk, sid., väri, A4, 48 sivua
Hinta 18,90 euroa
ISBN 978-951-0-39894-4
© Aino & Ville Tietäväinen ja WSOY 2013


Sarjakuva-Finlandialla palkitun Ville Tietäväisen (s. 1970) sarjakuvaprojektit kestävät pitkään ja muuttuvat monesti matkan varrella. Vain pahaa unta on alkanut muistiinpanoista Aino Tietäväisen (s. 2005) painajaisunista kun tämä oli kolmen vanha. Ja alunperin tästä piti tulla lasten kuvakirja, sitten se alkoi muuttumaan aikuisten sarjakuva-albumiksi ja lopputulos on jotain siltä väliltä. Kaipa tätä voisi taidekirjaksikin sanoa.

Uniin pohjautuvia sarjakuvia suomalaisilta tekijöiltä on tullut ennenkin. Pauli Kallion ja Kati Kovácsin Väritetyt unet sekä P. A. Mannisen Unisarjakuvia tulevat albumeina etsimättä mieleen. Lisäksi muiltakin on ilmestynyt vastaavia siellä täällä.

Pitkästä prosessista huolimatta albumissa on välityön makua. Aihe ei ole yhtä maailmoja syleilevä ja taustamateriaali on peräisin oman perheen sisältä. Ei se silti tästä huonompaa tee, onpahan vain hyvinkin erilainen projekti pariin aikaisempaan albumiin verrattuna.

Kerronta on ainakin omaperäistä, on vaikea sanoa, onko se tietoista, vai onko kyseessä vain sekametelisoppaa. Kohderyhmänä näen silti aikuiset Ville Tietäväisen vanhemmat fanit. Tietäväisen tuotantoa aikaisemmin tuntemattomilta tämä voikin loksauttaa leuat auki. Lasten kuvakirjaksi teos ei ainakaan sovi. Visiot ovat ainakin pienimmille liian pelottavia. Kouluikäisille tämä voisikin sopia, mutta heitä tuskin kiinnostaa itseään pienempien painajaisunet. Ja jatkoa tälle ei taida tulla, koska Ainon uniin ovat tulleet muiden tahojen omistamat hahmot, eikä isä-Ville halua esittää tartsaneita ja marsupilameita edes sitaattioikeuden mukaan. Aino ilmoitti kuitenkin jatkossa osallistuvansa isänsä kaikkien seuraavien kirjojen tekemiseen. Rima korkeammalle vaan, Aino! Kokonaan oma kirja sinunkin pitää tehdä.

Aivan ensimmäinen uni jättiläispupuista punaisissa korkokengissä onkin se vaikuttavin, ja josta idea unien kuvittamiseen on tullutkin. Seuraava uni kertookin sitten isin istumisesta muurahaispesässä, joka ei tunnu yhtään niin järkyttävältä, mutta Ainolle se on juuri sitä. Mutta onneksi ne olivat vaan mustia muurahaisia. Unissa muurahaiset ja mehiläiset symboloivat työntekoa ja ahkeruutta, mutta nelivuotiaan unessa tuskin on siitä kyse, vaan isistä joka tuntuu unessa vieraalta oudon käytöksen johdosta, ja ahdistavaa on kun isi ei kiinnitä Ainoon huomiota. Vastaavaa on myöhemmässä unessa kun piirtäjä-isi muuttuu pelkäksi ääriviivaksi.

Eläimet unessa ovat lapsilla ja aikuisilla tavallisia, aina ne eivät silti merkitse samaa. Tuli sen sijaan merkitseekin. Samoin sukulaisten ja tappajien esiintyminen. Albumissa esiintyvät pyörre, lentävä bussi ja pitkät portaat taas vievät unennäkijää pois turvallisesta ympäristöstä. Lasta pelottaa sellainen enemmän kuin aikuista.

Vähän vanhempana Ainosta on tullut selvästi eläimistä kiinnostunut. Esiintyy hylkeitä, kuristajakäärmeitä, norsuja ja fasaaneja. Silti aikaisemmasta "Aino heppana" -unesta on kehittynyt kuusivuotiaana "isi koirana". Sodan pelko muistuttaa vanhasta Mafalda-sarjakuvasta, mutta lienee tuonikäisillä tavallista pelkoa, muistan omastakin kokemuksesta.

Kirja on selvästi isän ja Ainon oma juttu. Äiti esiintyy vain ohimennen. Muita lapsiakaan ei näy, mikä tuntuu vähän oudolta. "Päiväkodin Taina" mainitaan, muttei edes selvinnyt onko Taina toinen lapsi vai päiväkotitäti.

Albumi on omaperäisenä teoksena vähintäänkin kiinnostava. Ja ovathan unikuvat älyttömän hienoja, varsinkin lapsen piirustukset yhdistettynä isän/taiteilijan näkemykseen painajaisista potkivat todella hyvin. Irrallisemmat Ainon piirrokset tuntuvat sitten vähän turhilta koristeluilta. Mukana kulkevat sarjakuvastripit eivät mitään sykähdyttäviä ole. Baby Bluesia ilman loppuvitsiä. Mutta on se hienoa että isi lukee lapselle Non Stopia iltasaduksi.

Lasten luettavaksi kirjan voi antaa harkinnan mukaan, pienimpien kanssa vanhemmat voivat tutkia kirjaa yhdessä. Albumi on hajanainen, erillisistä uniepisodeista koostuva, joten on helppoa ottaa lapsen kanssa yksi uni kerrallaan keskustelun aiheeksi. Ja Ainon ikä kunkin unen yhteydessä mainitaan, joten sekin auttaa asiaa. Unet esiintyvät kronologisessa järjestyksessä. Tulipalounia Aino on nähnyt enemmänkin, mutta kirjaa ei täytetä niillä. Itselläni toistuva uni lapsena oli että leijona tai karhu yritti tulla oven läpi mutta minä pidin ovea kiinni. Ja mielenkiintoisinta on että samat unet palasivat 20 vuotta myöhemmin Jurassic Parkin myötä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Keskustele Kvaakissa Vain pahaa unta -kirjasta.
Kvaakissa on unista oma ketjunsa, ja toinenkin sarjakuvaharrastajien sarjakuvaunista.
https://www.facebook.com/Pahaaunta

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali