Arvostelut | Teksti: Niko Koivistolainen | Julkaistu: 14.06.2013 klo 13:09:33 | Luettu: 1325 kertaa

Rautamies teknologian armoilla


Rautamies: Extremis
(Iron Man: Extremis)

Tekijät: Warren Ellis & Adi Granov
Julkaisija: Egmont Kustannus
Suomennos: Petri Silas
Koko: B5, 140 sivua
Egmont, 2013
ISBN: 978-952-233-694-1



Iron Man: Extremis
tä pidetään laaja-alaisesti yhtenä nykyisin melko suositun supersankarin, Rautamiehen parhaimmista tarinoista sekä uutena alkuna kyseiselle hahmolle. Sen lisäksi se on kuulemma toiminut innoittajana teattereissa tuottoa niittävälle Iron Man 3 -elokuvalle.

Kiinnostusta lisää, että sarjakuvan on kirjoittanut Warren Ellis.

Kyseinen herra on vastuussa joistakin melkoisen loistavista sarjakuvista: Transmetropolitan, Freakangels, kovasti kehuttu Planetary ja hienot kaudet Ryhmä-X:ää sekä Hellblazeriä. Ja kaikensorttista mielenkiintoisen kuuloista listakaupalla. Mutta täyttääkö Rautamiehen uusi alku odotukset?

No, kyllä ja ei. Tarina on kaikenkaikkiaan toimiva. Elliksen kiinnostus teknologiasta ja sen vaikutuksesta sopii rautaritariin melko hienosti. Kaiken lisäksi Extremiksessä saadaan penkoa sankarimme syvempiä mielenliikkeitä ja leikitellä nanoteknologian - albumille nimen antanut Extremis – kanssa. Sen päälle vedetään mielenkiintoisia teemoja hahmon ensimmäisestä esiintymisestä ja syvemmästä vaikutuksesta maailman tilaan.

Ryskis, sanoi Rautamies.
Ryskis, sanoi Rautamies.
"Supervoimani on ase" -mietteen pohtimista tuskin kuitenkaan voidaan pitää kovin omaperäisenä etenkään Rautamiehen kuin oikeastaan muidenkaan supersankareiden tarinoissa. Täytyy myöntää, että ensilukemalta lyhyehkö Extremis-albumi muistutti pintapuolisesti hiukan liikaa muutama Iron Man -ensi-ilta sitten ilmestyneestä Rautamies: Viisi Painajaista -teoksesta, joka kuitenkin tuntui käsittelevän hyvin samantapaisia teemoja.

Extremiksen tunnelma oli tavallaan miellyttävänkin raadollinen. Sen sijaan juoni itse jätti paljon toivomisen varaa. Ei sillä, että se olisi mitenkään huono; ehkä parempi sana olisi etäinen. Teos ei kaapannut lukijaansa kaulasta roikottaen mukaansa, kuten vaikkapa jotkut muista saman kirjoittajan, tai edes samaisen hahmon seikkailuista.

Itse asiassa mieleenpainuvin kohtaus koko kirjasta on yksi kahden ja puolen sivun pituinen, täysin juonelle merkityksetön jakso, jossa teoksen vihollinen, Mallen, supersankarilitkun voittamattomaksi tehnyt mielipuoli, kohtaa tien vieressä istuvan kulttuurilleen kriittisen, pahaa-aavistamattoman nuoren ja päätyy vaihtamaan ajatuksia tämän kanssa. Samaan aikaan traaginen ja huvittava kohtaus avaa jotakin merkittävää muuten hyvin pahviseksi jäävästä antagonistista, ja sen kaltaisia hahmohetkiä olisi suonut olevan mukana enemmänkin.

Adi Granovin kuvittamat ilmeet ovat toisinaan kummallisia.
Adi Granovin kuvittamat ilmeet ovat toisinaan kummallisia.
Kuvituksesta vastaa Adi Granov, joka on suurelle yleisölle melko tuntematon nimi. Ja hän on todellakin näitä nykykuvittajia, jotka vastaavat koko kuvituksesta pelkän piirtelyn sijaan. Eikä hänen työstään voi juuri sanoa muuta, kuin että se on kammottavaa. Kaikki on täynnä omituista, photoshopattua tuhnua. Ihmiset ovat kuin yhdistelmiä kököistä maalauksista ja kehnojen CGI-animaatioiden stillkuvista. Kaiken lisäksi Tony Stark on muutamassakin kohtauksessa huolestuttavasti kuin ilmetty Keanu Reeves.

Puolustukseksi täytyy tosin sanoa, että erinäiset efektit kuten räjähdykset ja etenkin Extremis-viruksen runtelemat ihmiset, ovat oikeasti melko vaikuttavia. Sen sijaan taas hurjaksi tarkoitetut toimintakohtaukset näyttävät silotelluilta ja luonnottomilta, eikä realistisesta väkivallan kuvauksesta ole tietoakaan. Mustat alueet eivät ole kunnolla mustia, ja itse asiassa edes puhekuplia ei olla vaivauduttu reunustamaan mustalla. Koska, öh... trendikkyys?

Sairasta meininkiä.
Sairasta meininkiä.
Egmont Kustannus on sen sijaan tehnyt hienoa työtä. Suomennos on sujuvaa, eikä kijoitusvirheitä juurikaan ole. Kovista kansista voi tosin jälleen olla montaa mieltä. Kirja veisi ilman niitä hyllystä vain noin puolet sen nyt vaatimasta tilasta.

Kaiken kaikkiaan Iron Man: Extremis tarjoaa pätevän, uuden status quon vanhalle hahmolle ollen myös ammattitaitoisesti kerrottua, joskin melko yllätyksetöntä supersankarointia. No, pienehkö lopputwistikin on sentään saatu mukaan. Eihän teos suinkaan huono ole, mutta Warren Elliksen kaltaiselta konkarilta on lupa odottaa ehkä hiukan enemmän.


Keskustele Rautamiehestä Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali