Arvostelut | Teksti: Tero Mattila | Julkaistu: 22.04.2013 klo 16:01:31 | Luettu: 1425 kertaa

Kuolleiden urheilijoiden seura

Kuolleiden urheilijoiden seura -sarjakuvan tekijät eivät ole ensi kertaa pappia kyydissä. Käsikirjoittaja Aapo Rapin piirtämä ja käsikirjoittama Meti on ollut joitakin vuosia sitten ehdolla vuoden parhaaksi sarjakuvaksi Angoulêmen sarjakuvafestivaalien kilpailusarjassa. Piirtäjä Kari A. Sihvonen tunnetaan monien kuvitustöidensä lisäksi mm. Liisa- ja Kapteeni Kanki -sarjakuvistaan.

Piirtäjä: Sihvonen Kari A.

Käsikirjoittaja: Rapi Aapo

Kustantaja: Arktinen Banaani

Sivumäärä: 80

ISBN: 978-952-270-100-8

Hinta: 16,90 €

Tarinan alkuunpaneva voima on riemastuttavasti perisuomalainen kateus. Päähenkilön, keski-ikäisen miehen, naapuri on niittänyt häntä enemmän menestystä urheilun saralla. Vähemmästäkin sitä tulee liikunnallisen miehen mieli mustaksi. Asialle on siis tehtävä jotakin! No, hautausmaassahan makaa liuta entisiä urheilijoita, heidät pitää vain saada herätettyä henkiin ja palaamaan takaisin urheilun pariin. Päähenkilö ryhtyy kokoamansa zombie-jääkiekkojoukkueen valmentajaksi. Tällä tavalla kasatussa porukassa on toki omat vaivansa ja vaaransa.

Parasta tarinassa on sen riemastuttava idea. Kukapa ei pitäisi joukkueellisesta jääkiekkoilevia zombeja? Ikävä kyllä, tarinan lupaavaasta lähtöasetelmasta huolimatta se ei lähde koskaan kunnolla lentoon. Juonen kehittely ja kuvakerronta on jäänyt paikoitellen melko luonnosmaiseksi. Seassa on kyllä hauskojakin lohkaisuja.

Olisiko hiukan karrikoidumpi piirrostyyli sopinut tarinaan paremmin? Varsinkin suolan käyttö -kohtaus pomppasi silmään turhan mielikuvituksellisena keinona selvittää kiperä tilanne.

Tarinassa vallitseva tunnelma on epätodellinen, kalsea ja kammottava, kuin suoraan painajaisunista. Kari Sihvonen on hahmotellut talvisen suomalaisen maiseman harmaaksi ja ahdistavaksi, rakennukset ovat pelkistettyä ja karuja. Henkilöt liikehtivät kulmikkaasti, elävien ja kuolleiden ero on hiuksenhieno. Nyt ei ole matkittu ainakaan klassisia amerikkalaisia kauhusarjakuvia, mikä on hyvä asia. Grafiikka ja tunnelma ovat omanlaisiaan ja omaperäisiä.

Tarinassa näkyvät urheiluvälineet olisi voitu piirtää tarkemminkin. Koska tapahtumat keskittyvät kokonaan urheilun ihmeelliseen maailmaan, niin esim. vääränmallinen maalivahdin maila herättää kummastusta. Jo heti toisella sivulla ihmettelin, että miksi ihmeessä suksissa ei ole ollenkaan siteitä.

* * *

Kuolleiden urheilijoiden seura -teoksen formaatti on mielestäni erinomainen. Pieni, näpsäkkä muoto käy käteen hyvin ja on jotenkin helpommin lähestyttävä kuin vaikkapa perinteinen albumiformaatti. Sivuilla noudatettu 1-4 ruudun ruutujako miellyttää silmää. Muutama isompi ruutu piristää mukavasti kokonaisuutta. Minulle ei ihan auennut, miksi osa sivuista on mustalla pohjalla ja osa valkoisella. Onko valkoinen totta ja musta unta tai kuvitelmaa?

Jos Sihvonen ja Rapi tekevät tälle joskus jatko-osan, hiukan lisää huolellisuutta niin piirroksiin kuin juonen kehittelyynkin olisi toivottavaa. Lopuksi on kuitenkin vielä todettava, että kukapa ei pitäisi joukkueellisesta jääkiekkoilevia zombeja!

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali