Arvostelut | Teksti: Reijo Valta | Julkaistu: 23.03.2013 klo 18:40:32 | Luettu: 2102 kertaa

Ensimmäinen osa Talviunta

Pimeydestä tulevat esiin kädet. Tumma, suruissaan oleva hahmo tuntuu olevan hukassa. Lukija tunnistaa ensimmäisistä ruuduista, että nyt ollaan Tove Janssonin hahmojen hengenheimolaisen maailmassa.

Mari Ahokoivu
Talviunta, 1. osa
Asema 2013
ISBN 978-952-5909-11-1
English subtitles
32 sivua
B5, nidottu
10€

Nykyisin Kööpenhaminassa asuva Mari Ahokoivu (s. 1984) vertailee uudessa teoksessaan kahta maailmaa. Toinen on Oulussa syntyneen Ahokoivun pohjoinen, toinen ruuhkainen kaupunki, jossa on metro ja paljon kiirehtiviä jalkoja.

Talviunta on sarjan avaus. Ensimmäisessä osassa on kaksi tarinaa, Pohjoisen valot ja Talviunta. Kustantajan tiedotteessa puhutaan "pienten teosten sarjasta", joten luvassa lienee enemmän kuin kaksi osaa. Ahokoivun tuotannosta suuri osa on erilaisia pienjulkaisuja, lehtiä ja minialbumeita. Pidempi albumi Löydä minut tästä kaupungista ilmestyi 2009 myös Aseman kustantamana. Aseman lisäksi Ahokoivun pienempiä julkaisuja on kustantanut muun muassa Daada.

Ahokoivun tyyli on kehittynyt määrätietoisin askelin. Tunnistettava jälki on säilynyt, vaikka hahmot ovat muuttuneet entistä yksinkertaisemmiksi ja tyylitellyimmiksi. Ahokoivu on alkanut saada jäljittelijöitä, joka on merkki siitä, että tyyli on tunnistettava ja arvostettu.

Kustantaja mainitsee Ahokoivun "Tove Janssonin, japanilaisen animaation ja Suomi-designin sukulaiseksi". Nämä elementit ovatkin Ahokoivun tuoreista töistä havaittavissa, joskin omintakeiseksi tyyliksi sulautuneena.

Talviunta -teoksen kaksi tarinaa ovat luettavissa erillisinä kertomuksina. Pohjoisen valot on sanaton. Yhdessä ainoassa puhekuplassa ihmetellään kahdella huutomerkillä ja kysymysmerkillä. Lohdutus löytyy ylhäältä, jonne kulkija ei ole ymmärtänyt katsoa. Oulun korkeuksilla lopputalvesta aurinko paistaa matalalta. Kaikki vähänkään korkeampi heittää pitkän varjon. Aurinko ei yllä kaupungin ruutukaavakeskustan katutasolle. Tästä pohjoisesta luonnonilmiöstä rakentuu mainio vertauskuva.

Nimitarinassa karhupukuinen talven ja työn uuvuttama hahmo on metromatkalla kotiin. Karhupukuinen on hukassa jalkojen ja liikkeen määrästä. Väsynyt nukahtaa ja uneksii kuusimetsistä ja oikeista otsoista.

Samoihin kansiin rinnakkain asetettuina nämä kaksi tarinaa johdattelevat vertailemaan pienten ja suurten paikkakuntien eroja, elämää. Ahokoivun ilmaisu on tilavaa, ja sen sisään mahtuvat lukijoiden omat kokemukset laajasti. Talviunta tavoittaa jotakin maagisen yleisinhimillistä.


Keskustele Ahokoivun sarjakuvista

Aikaisemmin Kvaakissa arvioituja

Tero Mielonen – Batuman
Jukka Laine – Ennustus
Johanna Rojola – Sarjakuvantekijän opas

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali