Tummasävyistä Harmaata väreissä

Kolmannessa Varjokultti-kirjassa Kirkaskuun Zaonathin ja Visonin seikkailu jatkuu, kun he pyrkivät palaamaan Varjokulttiin mukanaan Kaaoshenki Webido. Kultissa tilanne muuttuu yhä kaoottisemmaksi, sillä vangitut haltiat ovat paenneet, ja Xinrai Timanttitähden ja Isvoor Evriranin on toimittava yhteistyössä saadaakseen tilanteen hallintaan.

Mutta miten käy, kun myös pelätty Valokultti päättää puuttua peliin?

Varjokultti on Mikko Jakosen tummasävyinen mutta paikoitellen humoristinen fantasiasarjakuva, joka sijoittuu synkkään, suuria mullistuksia läpikäyvään maailmaan.

Varjokultti 3 – Harmaa
Kuvat, teksti ja taitto: Mikko Jakonen
Julkaisu: Seitti
Paino: Painotalo Varteva, Vaasa 2012
Nid., pk, B5, väri, 72 sivua
Hinta 10 euroa
ISSN 1798-4726

Varjokultti käynnistyi vähän hitaasti ensimmäisessä osassaan joka jätti vähän suu auki ihmettelemään mistä mahtaa olla kyse. Toisessa osassa tapahtumat jo selkiytyivät ja Varjokultti alkoi tuntumaan jo vähintäänkin lupaavalta. Juonen verkkainen eteneminen ei niin haittaa kuvataidelukion kasvatin, Mikko Jakosen (s. 1988), hienon visuaalisen näkemyksen ansiosta. Värien kontrasti on jotain sellaista mitä ei ole ennen nähty, ja jälki paranee osa osalta. Kolmannen osan aluksi Zaonath pääsee jopa päivänvaloon.

Aikaisemmat osat löytyvät netistä, mutta painettuna Varjokultti näyttää monin verroin hienommalta, vaikka iPadin autuutta olen toisaalla ylistänytkin. Jälki on hieman tummempaa kuin oheisissa näytteissä.

Turhan paljon hahmoja sarjassa on, ja he puhuvat paljon. Eikä niistä saa oikein kiinni mikä kaikkien tarkoitus on. Luultavasti ja toivottavasti tulevissa osissa tapahtumat sekä hahmot valkenevat lisää. Kolmosalbumin lopussa onkin erikseen sekä hahmo- että henkigalleriat, joista on lukijalle iloa ja hyötyä.

Toinen kotimainen, Sydänväri, tästä ensimmäisenä mieleen tulee. Ulkomaisiakin vaikutteita varmasti on, pari kohtausta tuntuu ennen nähdyiltä, paikallistaminen ei vain onnistunut. Onhan näitä vastaavanlaisia fantasiasarjoja valtameren takana enemmänkin, niiden taide on vain aivan toisenlaista kuin Jakosella ja tärkeintä niissä tuntuu olevan jättiläistissien esittely ja örkkien halkaiseminen miekalla kahtia. Väkivaltaisuuksiin sortuu paikoin Jakonenkin, mutta hänen piirrostaiteensa ei ole runkkareita varten, vaan on enemmän tyylitellympää ja harkitun luonnosmaista. Tarkemmin tutkiessa huomaa että ei tätä ole hutaistu. Ja on Zaonathissa erotiikkaakin, ei siinä mitään.

Lyhyesti siis: Sekavahko juoni mutta upeaa taidetta. Varmasti tästä pitävät kotimaista fantasiaa janoavat. Kolmososa on sarjan paras tähän asti.
Varjokulttia ja muita Seitin julkaisuja voi tilata Seittikaupasta.

Seitti.fi
Varjokultti.com
Keskustele Kvaakissa Seitti-sarjakuvista