Arvostelut | Teksti: Joni Partanen | Julkaistu: 02.02.2013 klo 09:06:00 | Luettu: 2249 kertaa

Mangan jumalan leijonakuningas

Mangabuumin ollessa Suomessa kiihkeimmillään toiveikkaimmat julkaisutoiveet esittivät Osamu Tezukan sarjojen julkaisemista suomeksi. Kun uutinen Viidakon valtiaasta tuli, oli mangabuumi ehtinyt jo tasoittua ja toiveet suomenkielisestä Tezukastakin siinä samalla jo hiipua. Mutta nyt sitä on saatavilla ja mitä hienoimmalla tavalla. Lasten- ja nuortensarjakuvasta on vuosien myötä tullut sarjakuvaharrastajille suunnattu matka mangan historiaan.


Viidakon valtias

Alkuperäinen nimi: Jungle taitei
Tekijä: Osamu Tezuka
Julkaisija: Sangatsu Manga
Kääntäjä: Jannika Riikonen
Latonut: Turkoosi print & digital desing Ky, Tampere
Painanut: Bookwell Oy, Porvoo 2012
ISBN: 978-952-16-1598-6
Luettu: 1/2
Hinta: 19.90 €



Leo on poikasena orvoksi jäänyt valkoturkkinen leijonanuorukainen. Hämärät muistikuvat äidin toiveesta johdattavat Leoa ihmisten luota kohti Afrikkaa ja esi-isien asuinsijoja. Seikkailu vie leijonanpennun niin ihmisiä kuhiseviin kaupunkeihin, laajalle valtamerelle kuin lopulta tiheisiin Afrikan viidakoihin.

Elämä viidakossa ei ensi alkuun kuitenkaan tunnu sopivan ihmisten luona varttuneelle Leolle. Toisaalla mielessä kaihertavat modernin kaupunkielämän houkutukset ja toisaalla vanhempien kotiseutu.

Leon ohella tarinassa seurataan ihmislajin edesottamuksia. Päähenkilö tällä saralla on Leon ystävä, japanilainen Kenichi.

Päätös julkaista juuri Viidakon valtias suomeksi on hyvin perusteltu. Lähes koko muu Tezukan nimekkäin tuotanto on jo käännetty englanniksi, mikä voisi syödä suomalaisen julkaisun ostajakuntaa. Nyt tätä uhkaa ei ole.

Viidakon valtias on eräässä mielessä erikoinen Tezukan sarjakuva. Se on hyvin tunnettu länsimaissa vaikkei sitä ole esimerkiksi käännetty englanniksi. Sarjan saama huomio lännessä selittyy 1960-luvulla tehdyllä televisioanimella jota esitettiin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Animaatioversio tunnetaan etenkin englanninkielisellä nimellään Kimba the White Lion.


TUNNUSOMAISTA TEZUKAA

Täysin yhtenäinen lukukokemus Viidakon valtias ei ole. Tezukalla on sarjaa tehdessään ollut joitain ongelmia löytää tasapaino toiminta- ja huumorikohtausten välille. Kun tulevien vuosien sarjoissa tämä jako on parhaimmillaan erittäin sujuvaa, Viidakon valtiaassa töksäytellään vielä kohtauksesta toiseen paikoin hyvinkin tönkösti. Gageja tulee lähes tyhjästä eikä merkittäviäkään tapahtumia välttämättä muisteta pohjustaa.

Tezuka ei vielä tuolloin ollut täysin sujut kertomuksensa jatkuvajuonisuuden kanssa. Sarjan pätkittäinen julkaisu Manga Shōnen-lehdessä on havaittavissa kokoomaversiosta varsin helposti.

Hienoisesta töksähtelevyydestä huolimatta Viidakon valtias silti kulkee tarinana yllättävän hyvin eteenpäin. Rytmityksen ajoittaiseen hakevuuteen tottuu varsin hyvin. Sarjakuvasta on aistittavissa tekijänsä pyrkimys kohti parempaa tarinankerrontaa. Tezuka kulkee liki äärirajoilla oman tuolloisen osaamisensa suhteen. Tämä antaa puutteille paljon anteeksi.

Viidakon valtiaassa on mukana jo koko joukko Tezukalle tyypillisiä tunnusmerkkejä. Hahmotyyppien kierrätys, ruuturajojen rikkominen ja hahmojen tietoisuus omasta sarjakuvallisuudestaan ovat kaikki mukana monissa hänen myöhemmissäkin teoksissaan. Näillä keinoilla sarjaan saadaan ehkä kaikkein onnistuneimmalla tavalla kepeyttä ja huumoria.


MANGAA YLI PUOLEN VUOSISADAN TAKAA

Viidakon valtias alkoi ilmestyi kolmen vuoden ajan 1950-1953 ja se koottiin myös kolmeksi kokoomaksi.Sarja oli Tezukalle keino esittää syvempää pohdintaa kuin aiemmissa sarjoissaan.

Vaikka paljon oli vielä petrattavaa, voi nyt tarkasteltuna Viidakon valtiaasta löytää tälläkin saralla myöhemmin uudelleen esiin nostettuja tuttuja ja toimivia teemoja. Sinänsä yksinkertaista kasvutarinaa ja seikkalukertomusta ei voi lähestyä mustavalkoisesti. Onko esimerkiksi juutalaisella keskitysleirivangilla oikeus kiristää entistä natsia aiemmin kokemansa perusteella?

Toisen maailmansodan jälkeen Japani avautui jälleen länsimaisille ja, miehitysviranomaisten kansalaisuudesta johtuen, etenkin yhdysvaltalaisille vaikutteille. Nuoren Tezukan piirrosjäljessä on paljon viittauksia Disneyn piirroselokuviin ja Tezukan kerrotaankin katsoneen sekä Lumikin että Bambin useita kymmeniä kertoja niiden rantauduttua japanilaisiin elokuvateattereihin. Viidakon valtiaassa selvin yksittäinen merkki Disneyn vaikutuksesta ovatkin Leolle piirretyt housut. Tezukan imemät vaikutteet ovat kuitenkin muutakin kuin pelkkiä yksittäisiä seikkoja. Bambin ja Leon tarinoissa on paljon samaa.

Ympyrän voi sanoa sulkeutuneen 1990-luvulla kun Disney puolestaan haki vaikutteita pitkään animaatioonsa Leijonakuningas juuri Tezukan Viidakon valtiaasta tehdystä animaatiosta. Sarjakuvaversiota monikaan Disneyn animaattori ei liene lukenut, mutta Kimba the White Lion on samankaltaisuuksista päätellen ollut ahkerasti katsottavana. Leon animaatioversion Kimban ja Leijonakuninkaan Simban nimien yhteneväisyyksissä saattaa olla kyse swahilin kielisen leijonaa tarkoittavan sanan eri translitteroinnista, mutta muut samankaltaisuudet kahden teoksen välillä ovat selkeämpiä. Simban setä Scar esimerkiksi muistuttaa kovasti Viidakon valtiaan niin ikään mustaharjaista ja yksisilmäistä leijonaa Bubua.

Näitä samankaltaisuuksia Disney ei suostunut suoralta kädeltä tunnustamaan. Heidän mukaansa Leijonakuninkaalla ei ollut mitään tekemistä Tezukan työn kanssa.

Disneyn ohella myös varsinainen Viidakon valtias on saanut negatiivista huomiota osakseen. Sen tapa kuvata afrikkalaisia liian stereotyyppisesti on aiheuttanut keskustelua. Tezuka Productionsin toimesta todetaan heti sarjakuvan aluksi ettei Tezukan teosta ole muokattu – tosin ottamatta suoraan kantaa siihen mikä tarinassa voisi olla katsannoltaan vanhanaikaista. Viidakon valtiaan afrikkalaiset on kuvattu kaikki keskenään hyvin samankaltaisiksi tekemättä juurikaan eroa yksilöiden välille. Heimojen välillä on joitain pieniä eroja, mutta tästä huolimatta afikkalaiset on kuvattu kaikki saman kaavan mukaan.

Vaikka Tezuka näyttääkin tehneen paljon taustatyötä Viidakon valtiaan parissa, on häneltä puuttunut oikea kosketus tummaihoisiin ihmisiin. Hänen on täytynyt työskennellä tältä osin mielikuviensa varassa. Nämä mielikuvat taas ovat luultavasti syntyneet siltä pohjalta, millä tavalla tummaihoisia tuohon aikaan ylipäätään kuvattiin.


KULTTUURITEKO KOMEISSA PUITTEISSA

Tammella on panostettu Viidakon valtiaan ulkoasuun. Julkaisu on ensimmäinen suomenkielinen koviin kansiin päässyt mangajulkaisu. Alunperin Japanissa kolmeen osaan koottu tarina julkaistaan suomeksi kahtena kirjana. Hyvä näin, sillä yhtään useampana osana julkaistuna kovat kannet tuntuisivat turhilta. Nyt ne ovat nappisuoritus. Kovat kannet, tummanvihreä pohjaväri sekä raamien sisään suljettu kannen kuva ovat yhdessä parempaa kuin mihin englanninkielisissä Tezukoissa on pystytty.

Muutoinkin Viidakon valtiaan ulkoasua voi pitkälti kehua. Valittu tekstausfontti miellyttää silmää, käännös on muutamaa oikolukulapsusta lukuun ottamatta onnistunut ja selittävät viitteet tarpeellisia. Kirjan lopussa on lyhyt katsaus tekijään itseensäkin mikä on hyvä tapa antaa lukijoille ensikosketus Tezukaan itseensäkin.

Viidakon valtiaasta ja Osamu Tezukasta voisi kirjoittaa vielä paljon lisääkin. Viidakon valtias on kuitenkin sen luokan kulttuuriteko, että se on syytä jokaisen lukea itse. Toivottavasti riskiltä haiskahtava julkaisu kannattaa ja näemme tulevaisuudessa suomeksi lisää näin arvokkaita teoksia.



Keskustele Viidakon valtiaasta Kvaakissa.

2012 Tezuka Productions

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali