Arvostelut | Teksti: Veli Loponen | Julkaistu: 25.09.2012 klo 07:25:35 | Luettu: 1787 kertaa

P.A. Manninen: Kumma Historia

P.A. Manninen Kumma historia – P.A. Mannisen kootut 6
Lempo Kustannus
ISBN 978-952-5938-16-6
96 sivua, nid., 168×245 mm, mv.
Heinäkuu 2012
Ovh. 13 €

Mannisen uusin kokoelma kerää kansien väliin lyhyitä historiaan liittyviä juttuja vuosien varrelta. Kokoelman nimen mukaisesti tarinat ovat kummia. Tarinat liikkuvatkin pääosin kauhun ja fantasian reunamilla historian tapahtumien ollessa lähinnä kehyksiä. Toisaalta täyttä fiktiotakaan kertomukset eivät ole, mikä kertoo siitä, miten totuus on usen tarua... kummallisempaa.

Korkeajännitys saa siivet.
Korkeajännitys saa siivet.
Aikaisempien koottujen tapaan tässäkin on aivan uusia, tätä kokoelmaa varten tehtyjä sivuja. Se takaa, että vannoutuneempikin Mannis-fani löytää tästä jotakin uutta. Vaikkakin osa kokoelman tarinoista on alunperin julkaistu takakannenkin mukaan niin hämärissä lehdissä, "että niitä ei monikaan ymmärtänyt lukea aikoinaan". Tuttuun tapaan tämä kuudes kokoelma sisältää myös kommenttiraidan, mikä sisältää mielenkiintoisia paljastuksia tarinoiden taustalta. Harmi vain, että kommentit ovat usein niin lyhyitä. Tarinoiden syntyprosesseista olisi kiva lukea enemmänkin.

Koska Kumma historia sisältää tarinoita 30 vuoden ajalta, se tarjoaa hyvän otoksen Mannisen kehittymisestä sarjakuvantekijänä. Tai itse asiassa se osoittaa, että hän on säilyttänyt taitonsa ja korkean tasonsa vuosien ajan. Aivan muuttumaton Mannisen tyyli ei kuitenkaan ole ollut. Erilaisten välineiden käyttäminen ja variaatiot varjostustyyleissä luovat tarinoihin omanlaisia tunnelmia.

Omituisia otuksia ja kuolleita.
Omituisia otuksia ja kuolleita.
1980-luvun alkuvuosien luonnosmaisuudesta siirrytään vuosikymmenen puolivälissä suorastaan pikkutarkkaan jälkeen, joka uudempiin tarinoihin tultaessa muuttuu jälleen rennommaksi, mutta säilyttäen yksityiskohtaisuutensa. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että Mannisen selkeä kukoistuskausi oli juuri 80-luvun puolivälin tienoilla, mutta esimerkiksi kokoelmaa varten tehdyssä Aalonksi ja Emueli -tarinassa on täsmälleen samaa tunnelmaa ja piirrosjäljen terävyyttä, mikä noissa varhaisemmissa tarinoissa on miellyttänyt.

Fantasia- ja kauhuaineksista huolimatta kokoelman tarinoissa otetaan myös kantaa. Niissä seurataan Vietnamin sotaa ja useammassakin tarinassa pohditaan kansalaissotaa. Oman lisänsä tuovat merkittävän osan kokoelman tarinoista sisältävät kansanlauluihin perustuvat tarinat ja kuvat. Sanonta "ennen oli paremmin" osoittautuu laulujen kautta vääräksi. Ennen laulut olivat vähintään yhtä rivoja, raakoja ja hurjia kuin nykyäänkin.

Suomen kielen opetusta.
Suomen kielen opetusta.
Kokoelman hämäryydestä, tai kummuudesta, kertoo se, että osa tarinoista on jopa Manniselle itselleen jäänyt aikojen saatossa hieman hämäräksi. Näistä oudoimmista tarinoista löytyy myös kokoelman heikoin lenkki. Nelisivuinen sanaton Televisioni tuntuu kertovan lähinnä kanavasurffailusta, eikä mielestäni istu albumin muuhun materiaaliin.

Erikoisempaa, vaikkakaan ei ennenkuulumatonta, on se, että kokoelmassa on myös muiden käsikirjoittamia ja ideoimia tarinoita. Kaksi fantasiapainotteista tarinaa on Leena Peltosen kirjoittamia ja yksi on ideoitu yhdessä Hannele Kivilahden kanssa.

Vaikka tarinat ovat niin pitkältä aikaväliltä ja monenkirjavista lähteistä, ne muodostavat yhtenäisen kokoelman. Kaiken yllä leijuu sama, maagiseksikin luonnehdittava tunnelma. Lukijalle jää vaikutelma, että katsoisi hyvin vanhan ja vääristävän lasin läpi ulos. Kumman historian kertomukset kertovat maailmastamme, mutta eivät ihan. Ja kun outouksista puhutaan, niin ei kai voi ohittaa Kapteeni Kuoliotakaan. Kokoelma sisältää Mannisen mukaan tarinan, joka osaltaan johti myös Kapteenin syntyyn.

Kokoelma osoittaa kuitenkin Mannisen taituruuden ja monipuolisuuden. Vaikka albumin tarinoissa mennään vähintäänkin tunnelmatasolla Kapteeni Kuolion sfääreissä, outous ja kertomusten maailmat ovat siitä huolimatta merkittävällä tavalla erilaisia. Kumma historia vakavampi ja raadollisempi. Paikoin ehkä oudompi, mutta samalla aikuisempi. Tämän pohjalta voisi varmaan sanoa, että Kumma historia valottaa sitä Mannisen sisäistä maailmaa, jonka syövereistä Kuoliokin ponnistaa.

Aikaisempia P.A. Mannisen kootut -arvosteluja:
Unisarjakuvia
Ellen Helldor
Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari
Keskustele kokoelmasta foorumilla

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali