Corto Maltese se on mystinen mies. Hahmon aivoituksia on usein yhtä vaikea ymmärtää kuin kivenmurikan, seikkailut eivät ole erityisen hyvin piirrettyjä, juonissa ei välttämättä ole mitään mieltä ja kaikkea kuorruttaa lähes sietämättömän unenomainen koomailu. Silti raavaatkin fanipojat nostavat sarjan albumit mukisematta lähes epäpyhien ikonien asemaan. Jalomuotoisesta nenästä ja päheistä pulisongeistako se johtuu?
 |
Hugo Pratt: Corto Maltese Siperiassa
Alkuteos Corte sconta, detta arcana
Tarkistettu suomennos Heikki Kaukoranta
Tekstaus Jari Rasi
ISBN 978-951-887-457-0
Kustannus Oy Jalava
128 sivua, nelivärinen
Kesäkuu 2012
Ovh 27,50 euroa
Lyhyt päivityshistoria
 |
Corton Siperian matkakertomus on käynyt näillä rannoilla aikaisemmin mustavalkoisena (1984, samanlainen uusintapainos 1990) ja Kalervo Palsan lähes vaivaannuttavan pikkutarkasti tekstaamana. Onkin parasta aloittaa uusintapainoksen perkaaminen siitä, mitä on muuttunut. Vanhan version puhekuplat ovat kadonneet ja niiden tilalla on ääriviivattomia, valkoisia laatikoita. Tiedä sitten onko tässä versiossa palattu johonkin Prattin itse luomaan ulkoasuun, mutta olipa ratkaisu kuinka aito ja alkuperäinen tahansa, se ei toimi. Ovatkohan Siperian teksteille varatut laatikot myös tavanomaista pienempiä, sillä suomenkielisiä tekstauksia on väännelty tietokoneella paikoilleen ilmeisesti vailla minkäänlaista tolkkua. Aikaisemmissa uusissa väriversioissa vastaavaa ongelmaa ei ollut.
Värillinen Corto
 |
Värittäjällä menee mukavammin, pääasiassa melko heleät värit ainoastaan sävyttävät ja tukevat piirroksia, eivät muuta tai korosta viestiä suuntaan tai toiseen. Väripainosten uudet kannet ovat myös mukavan näköisiä, varsinkin nimenomaisen albumin kohdalla ero on huomattava. Uusi, valokuvilla höystetty sarja esipuheita on sekoitus taustoitusta ja tekstien kirjoittajan omia matkakokemuksia, siis suunnilleen puolet asiaa ja loput rumasti sanottuna täyttä höttöä.
Luettavuudessa uusitut Corto-albumit, kaikki kolme tähän mennessä julkaistua, päihittävät vanhat mustavalkoiset versiot. Mustavalkoiset albumit tuntuvat nyt aavistuksen raa’oilta, värit antavat hahmoille lihaa luiden ympärille. Miinusta voitaneen antaa Siperia-albumin lukujen asettamisesta pötköön ilman erottavia välisivuja. Pienet katkot olisivat rytmittäneet lukemista paremmin, varsinkin, kun itse tarinakin on rönsyilevä ja muodoton.
Vanhat versiot alkavat olla siinä määrin arvossaan, että niiden kerran kymmenessä vuodessa tapahtuva lukeminen alkaa muistuttaa pyhien kirjoitusten tulkitsemista. Värilliset versiot kannattanee siis hankkia hyllyyn jo siksikin, että niistä saa itselleen oivat lukukappaleet.
No luetaan se sitten myös
Fiktiivisesti Corton Siperianseikkailu sijoittuu vuosiin 1918-1920, todellisuudessa Pratt teki sen vuosina 1974-1975. Aikaisemmin toimitus oli rajoittanut Prattin sarjat 20 sivun mittaan, Siperiassa formaatti oli ensimmäistä kertaa vapaa. Julkaisujärjestyksessä tarina sijoittuu Etiopialaisen romanssin (1972-1973) ja Kertomus Venetsiasta -albumin (1977) väliin. Siperia on jonkinlainen nivelkohta Corton seikkailuissa, joka johti myöhemmin sellaisiin häröilyihin kuin Corto Maltese Sveitsissä (1987) tai lähes käsittämätön Mu – kadonnut manner (1988-1989). Todellisuus loittonee yhä kauemmas ja tarinan hahmot ilmestyvät ja katoavat kuin unessa.
Corto itse tiedostaa olevansa tarinassa, eikä Pratt enää muutenkaan paljon vaivaannu pitämään yllä illuusiota siitä, että tarina pitäisi ottaa jotenkin vakavasti. Tosin tässäkin on vaihtelua, esimerkiksi tarinan naishahmoista venäläinen aristokraatti Maria Seminova näyttelee lähinnä vain kauniin naisen roolia, kun taas Punaisten lyhtyjen Shanghai Lil täyttää paljon suuremmat saappaat. Ja kenties myös onnistuu väräyttämään jotain syvällä Corton sisimmässä, temppu johon kovin moni Corton nainen ei ole pystynyt.
Siperia opettaa
 |
Aikaisemmat tarinat pysyivät tiiviin formaatin vuoksi hyvin Prattin hanskassa, uusi vapaa formaatti sai miehen kenties villiintymään hiukan liikaakin. Juoneltaan Siperianseikkailu on sekava kertomus venäläisen kultajunan metsästyksestä. Junia tosin puksuttaa Siperiassa useampia, samoin kuin tarina on täynnä eri armeijoiden komentavia upseereja (historiallisia tai kuvitteellisia), jotka vuoronperään puhuttelevat Cortoa toimistoissaan. Toimintakohtaukset seuraavat toisiaan maalla, merellä ja ilmassa, mutta oikein mikään ei johda mihinkään. Corto, Rasputin ja muut tarinan hahmot tuntuvat vain tekevän erilaisia löyhästi toisiinsa liittyviä performansseja lukijan huvitukseksi.
Lieneekö Pratt kyllästynyt seikkailusarjakuvien teennäisiin konventioihin, sillä jonkinlaista kapinointia vaikuttaa olevan ilmassa. Sekava soppa ei kuitenkaan vielä omaa sellaista kaikupohjaa kuin Kertomus Venetsiasta tai se mielenkiintoisempi Aasianseikkailu, Samarkandin kultainen talo (1980). Tarina vaikuttaa myös hieman turhautuneelta, etenkin lopussa, missä aukkoja paikkaillaan pitkillä puheenvuoroilla. Pratt kai tiesi itsekin, ettei homma mennyt aivan putkeen ekalla yrittämällä.
Piirrospuolella jälki on orastavan rentoa, lukuunottamatta erilaisia mekaanisia menopelejä, joiden pikkutarkka toteutus on Guido Fugan käsialaa. Albumin loppukohtaus kiinalaisilla pelloilla jää mieleen, vaikka ruuduissa ei juuri taustoja olekaan, ainoastaan peltoa ja perhosia. Kohtauksen tunnelma on Prattin hienoimpia, ja värit vielä kaunistavat kaunista kohtausta entisestään.
Kipparilakki ja pulisongit
Corto Maltese Siperiassa ei ole napakymppi juuri millään mittarilla, mutta osana Prattin tuotantoa se on mielenkiintoinen. Se on albumi kahden maailman välissä, joista jälkimmäinen, unista ja ratkaisemattomista arvoituksista koostuva nousi koko ajan Prattilla tärkeämmäksi.
 |
Jotain kummallista karismaa Corto Maltesen hahmossa silti aina on. Silloinkin kun tarina on rähmällään, kipparilakki päässä pitkin Aasiaa harppova hahmo pitää mielenkiintoa yllä. Toiminta saattaa älyttömyydessään äityä lähes parodiseksi, ja koko seikkailun idea vitsiksi, mutta silti hahmon edesottamukset vaikuttavat kiinnostavilta ja jopa tärkeiltä. Yksittäisessä albumissa Cortokaan ei ole juuri silti mitään, välillä ei edes päähenkilö. Mutta seikkailujensa kokonaisuudessa Cortosta tulee jättiläinen, hahmo joka kehittyy ja oikuttelee ja on aina matkalla jonnekin, kohti jotakin päämäärää. Siperia on välietappi puolivälissä tuota matkaa suolaiselta mereltä kadonneelle mantereelle ja täysin erottamaton, olennainen osa Corto Maltesen alati rakentuvaa — tai purkautuvaa — myyttiä.
—