Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 20.05.2012 klo 12:00:00 | Luettu: 2630 kertaa

Feeniksin vuosi

Valkoisten Tiikerien triadia uhkaa tuho, salaperäinen vihollinen vaanii paitsi järjestöä niin myös Alix Yin Fu'ta. Vastustaja saa aikaan suunnatonta tuhoa, mutta Alix ei anna periksi.

Feeniksin vuosi päättää ensimmäisen, 5-osaisen tarinakaaren.

Valkoinen Tiikeri 5, Feeniksin vuosi
(Apollo kustannus, 2012)
Piirtänyt: Conrad
Kirjoittanut: Conrad & Wilbur
Suomentanut: Anssi Rauhala
225 x 300 mm, neliv., kovakantinen, 48 s.
ISBN 978-952-5769-17-3

Hinta €14.50 (sis. 9 % alv)

On vuosi 1947. Viehättävä mutta vaarallinen (mm. elivoiman vievän chencang-iskun taitava) sankarittaremme Alix osallistuu Valkoisten Tiikereiden kokoukseen, jossa kuolo korjaa satoa. Alix joutuu selvittämään tapausta, myös siitä syystä, että hänen itsensä epäillään olevan petturi. Loppupeli käydään Lontoossa, kuvioissa on mukana myös salaisen palvelun agentti 005. Entä kuka onkaan se oikea vastapuolen kätyri?

Valkoinen Tiikeri -albumeissa ruutuihin tuon tuosta ilmestyvä lentovene on kuin jokin tuhon ennusmerkki. Alussa se oli sivuosassa, vain yhtenä motiivina muiden joukossa, mutta nyt sen hahmo saa synkkiä, tummia sävyjä, musta varjo kulkee pilvisellä taivaalla.

Kustantajan sivuilla sarjaa kuvataan sanaparilla "humoristinen agenttisarja". Satiiri sun muu huumori on tällä kertaa jäänyt vähemmälle, samaten agenttiparodia, joka varsinkin sarjan alussa oli hyvinkin esillä. Tarinakaaren juonenpätkät sidotaan nyt yhteen, mutta aivan kaikkia solmuja ei avata. Nyt on hyvä hetki lukea kaikki viisi albumia peräjälkeen, jotta sangen monipolviseen ja -mutkaiseen juoneen saa paremmin selkoa.

Alix on psykologisesti yllättävän samanlainen hahmo kuin Sillage-tieteissarjakuvan Navis. Kummatkin nuoret naiset ovat joutuneet nuorina ison koneiston osiksi, menettäneet lapsuutensa ja pakotettu toimimaan suurten suunnitelmien toimeenpanevina operaattoreina kenttätehtävissä. Niin Alix kuin Navis joutuvat molemmat pohtimaan tekojensa eettisyyttä ja sitä, kuinka säilyttää oma minuus systeemin puristuksessa.

Sarjakuva on liioittelun taidetta ja kuvat ovat sen metaforia, joita ei tarvitse kirjoittaa auki. Conradin ja Wilburin (Conradin vaimon, Sophie Commengen) mestarillisuus näkyy siinä, kuinka eri kohtauksiin luodaan oma tunnelmansa. Myös värejä käytetään tehokkaasti: murrettua punaista, vihreää ja sinistä. Perspektiiviä käytetään taitavasti sivusommitteluissa, autot kiitävät vinhasti kuin Hergén Tintti-sarjakuvissa. Vauhti pysäytetään aina välillä tuokiokuviin.

Feeniksin vuosi on kuin elokuva, joka koostuu eri episodeista. Elokuvallisuutta luovat myös episodien alkuruutujen isot panoraamakuvat kaupungeista, Honkongista, Shanghaista ja Lontoosta. Lentoveneen laskeutuminen Thamesille on kuin CinemaScopea. Se on myös taiteilijanvapautta, sillä China Clipper -lentokone tuhoutui jo vuonna 1945 (ks. Wikipedia, Martin M-130).

Conradin piirrostyyli on omaleimaista ja helposti tunnistettavaa. Hänellä on joitakin yhtäläisyyksiä ranskalaisen Jacques Tardin tyyliin (Adele, Nestor Burma). Hahmot eivät myöskään enää ole aivan niin karikatyyrimaisia kuin ensimmäisissä albumeissa. Anssi Rauhalan suomennosta ei edes huomaa, ja hyvä niin.

Valkoinen Tiikeri on vauhdikasta aikuisten sarjakuvaa, ajatuksella tehtyä ja ajattelemisen aihetta antavaa.


Keskustele Kvaakissa Valkoisesta Tiikeristä.

Ks. myös aikaisempien osien arvostelut: 1, 2, 3 ja 4.

Kuvat © Dargaud Benelux 2008 by Conrad & Wilbur

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali