Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 01.11.2011 klo 13:27:46 | Luettu: 2521 kertaa

Keski-Suomen sarjakuvaseuran julkaisu näki päivänvalon

Liha ja sielu
Useita tekijöitä
Taitto Heidi Ruotanen
Kansi Markku Lehmonen
Julkaisija Keski-Suomen sarjakuvaseura (omakustanne)
Hinta: 5 € euroa + pk
Sivuja: 89
Sidonta: Pehmeäkantinen liimasidos
Koko: 148 mm x 210 mm
Tarkemmat tilausohjeet saa lähettämällä sähköpostin osoitteeseen kessusaku@gmail.com

Paikallisia sarjakuvaseuroja perustettiin ahkerasti 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Osa toimii ahkerasti edelleenkin, osalla on toiminta hiipunut. Mutta uuden vuosituhannen toinen vuosikymmen tuo sarjakuvaseuroja lisää. Saimaan sarjakuvaseuran Herbertiä on tullut tänä vuonna jo kaksi numeroa ja muutakin toimintaa lienee. Keski-Suomen sarjakuvaseura on kotisivuiltaan päätellen toiminut toistaiseksi enemmän muun toiminnan kuin sarjakuvien julkaisun suhteen. Mutta nyt on saatavilla Liha ja sielu, KeSSin ensimmäinen albumikooste. Tiedossa on kirjavaa tavaraa kuten seuroilla on ollut tapana.

Niko Tersan Torakat ei ole varsinaisesti sarjakuva, vaan Tersan omien sanojen mukaan sarjakuvan ja kuvakertomuksen välimuoto. Kallistuisin vahvasti jälkimmäisen kannalle. Vaikka tämä ei sarjakuvaa olekaan, saisi tästä vähän laajentamalla oivan lasten kuvakirjan, tietysti väreissä. Tersa osaa kyllä piirtää, mutta kuvakulmia voisi laatia vähän useammalta kantilta. Sauli Jokisen sarjakuvien väliin on työnnetty myös Nikon yhden sivun sarjakuva, jota ei sisällysluettelossa mainita. Kaipa kyseessä on sama Niko, signeerattu vain "Niko".

Nimimerkki Hissu on hieman samoilla jäljillä. Lapsenomaista kuvasarjaa hänkin laatii Kellari-tarinassaan, ehkä silti aika pelottavaa lapsille, mutta oivan kauhutarinan Hissu on saanut aikaan. Dialogia ei ole, eikä muutakaan tekstiä, mutta piirrokset ovat hienoja. Kuulemma tämä onkin pätkiä laajemmasta kokonaisuudesta, se selittää hajanaisuuden. Sarjakuvasta tässäkään yhteydessä ei voida puhua. Omaa nimeään Hissu ei raaski kertoa, veikkaan naispuoliseksi.

Jari Moilasen Suppomies on taas ihan oikea sarjakuva, nimihahmo on jonkinlainen vampyyri tai haamu. Suppomies nimittäin tulee ihmisten uniin tarkoituksenaan ilmeisesti pelotella unien näkijöitä. Yhden sivun kolme riviä Suppomies kertoo itsestään vihjaillen ja seuraavat kaksi sivua menee siihen kun kaksi muuta hahmoa keskustelevat Suppomiehestä, joka samaan aikaan haahuilee ruudusta toiseen. Omaperäinen sarjakuva tämä ainakin on. Vaikuttaa että tämäkin on vain esittelyjakso ja sarja jatkuu vielä. Toivottavasti. Piirtäjänä Moilanen ei ainakaan vielä vakuuta. Yhdeksi suosikeistaan Moilanen mainitsee R. Crumbin. Yhden hahmon silmät ovatkin aivan kuin Crumbin Projunior-hahmolla.

Avi Heikkisen Omena on vakava tarina taposta epäillyn poliisikuulustelusta. Heikkinen kertoo ettei sarjakuvaseuran väestä kukaan ymmärtänyt tätä. Minä ensin luulin ymmärtäväni, kuulusteltavan murtuminen on toteutettu hienosti ja ymmärrän omenankin liittymisen tähän. Viimeinen sivu taas sekoittaa koko pakan ja päätin etten minäkään ymmärtänyt mitään. Silti Heikkinen osaa luoda tunnelman hienosti, käyttää symboliikkaa ja jäykähköt hahmotkin elävät. Tämä on kuulemma ensimmäinen tämän miehen tekemä sarjakuva. Sellaiseksi varsin onnistunut.

Markku Lehmonen on antanut sarjakuvalleen nimeksi Nimetön, ja se kertoo kuinka sarjakuvapiirtäjä pohtii piirtämistä. Voi ei, sanoi vaari ja jatkaa että tämmöistä on nähty jo vuosikymmenten ajan. On aivan klisee että sarjakuvaseurojen lehdissä on sarjakuvia jossa henkilö miettii mitä piirtäisi. Hahmo on ihan sympaattinen, ja heppahomo-tölväys koulun ruotsintunnilla jopa nauratti. Lisäksi Lehmonen on laittanut sekaan hienon piirroksensa uusgoottisesta kirkosta. Mallina on toiminut ilmeisesti Jyväskylän kaupunginkirkko, mutta ei se ole aivan sama, tornikin on toisella puolella.

Sauli Jokinen, vanha tuttu piirtäjä, myös nimimerkillä Sakkearts on tämän albumin varsinainen tekijämies, pätevä kynänkäyttäjä ja lähes ammattilainen vai onko jo täysin? Santo on kertomus villin lännen pikkukaupungin putkassa istuvasta desperadosta, punaniskaisesta seriffistä ja meksikolaisesta huorasta. Sarja on irstailua, kiroilua, mautonta huumoria ja raakaa väkivaltaa, jonka Sakke kuittaa lopuksi korppikotkien ilmoittamalla tutulla fraasilla That's All Folks! Niin, sarjan dialogi on englanniksi, kaikkia sanoja ei opeteta koulussa. Mainiota viihdykettä. Jokisen lyhyempi sarjakuva, Salainen ase, on melkein yhtä turski, mutta käsikirjoitus on tällä kertaa Avi Heikkisen.

Maria "Qevna" Lehikoinen on laatinut lyhyen rikosmysteerin ja ilmiselvänä vaikutteena on Salapoliisi Conan. Epäilyjen nimet, iät ja suhde uhriin luetellaan kuten Conanissa. Siihen näin lyhyestä sarjasta meneekin suurin osa. Hahmot ovat pääasiassa puhuvia päitä ja teksti ladottua puhekupliin. Possessiivisuffiksin käyttöä pitää harjoitella. Lapsille tämäkin on omiaan, mutta vähän vanhemmille.

Ella-Leena Anttilan eläinhahmot ovat söpöjä, ja Tove Jansson tuntuu olevan vaikuttajana. Ötökästä ja Nuppasestakin voisi tehdä lapsille kuvakirjan tai pari. Ei tämäkään varsinaista sarjakuvaa ole, nämä "lapsellisemmat" kuvasarjat eivät tästä antologiasta löydä oikeaa kohderyhmäänsä. Taitaa olla toiseen väliin työnnetty yhden sivun hauska norsusarja myös saman tekijän. Ei löydy sisällysluettelosta, mutta signerauksessa lukee Ella.

Heini Turpeisen Opettaja-tarina on valitettavan keskeneräinen, josta hän itsekin toteaa että loput ilmestyvät joskus jossain muualla. Mutta nämäkin sivut ovat keskeneräisiä, pelkkiä lyijykynäluonnoksia. Ainesta tuntuu olevan, kun vaan näkisi valmiimpaa sitten joskus jossain.

Heidi Ruotanen, nimimerkillä Hidden, tekee myös Pappa-sarjakuvastaan lyijykynätyön, mutta saa aikaan valmiimman näköisen teoksen kuin Turpeinen eikä tarinakaan jää kesken. Runomuotoisen tekstin on kirjoittanut Johanna Masalin. Lisäksi Hiddenin yksisivuinen Muumuheppulit on aivan ihastuttava.

Sarjakuvaseurojen koosteiden tapaan Liha ja sielu on hajanainen eikä selkeää kohderyhmää löydy. Varsin moni tekijä on päättänyt laatia tarinan tai tuokiokuvia, jotka soveltuvat parhaiten lapsille. Mukana on sitten toisaalta Avi Heikkisen ja Sauli Jokisen sarjat joita ei voi lasten käsiin antaa. Ja tämä on kokonaisuuden suurin vika.

Painoasu on hyvä, painopaikkaa ei ole mainittu, mutta albumi vaikuttaa palvelukustanteelta. Koko olisi voinut olla suurempi, mutta se nostaa hirveästi hintaa noissa palveluissa. Nyt liimaselkäisen pikkualbumin saa edullisesti. Kansi on turhan tummasävyinen, ei kovin houkuttelevan näköinen teos.

Seuran kotisivut: http://kssarjis.com/
Seuran blogi: http://kessu-saku.blogspot.com/
Seuran facebook-sivu: http://www.facebook.com/home.php?sk=group_195698820442025

Keskustele Kvaakissa Lihasta ja sielusta sekä Keski-Suomen sarjakuvatapahtumista

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali