Arvostelut | Teksti: Salla Brunou | Julkaistu: 23.10.2011 klo 09:00:00 | Luettu: 4414 kertaa

Corto Samarkandissa - melkein samanlaisena kuin ennen

Corto Maltese Samarkandissa on ollut pitkään Huuto.netin himoituimpia sarjakuva-aarteita. Jalavan suomennoksesta vuodelta 1988 on maksettu useita kymmeniä euroja kappaleelta. Uusi laitos ilmestyi tänä syksynä nimellä Samarkandin Kultainen talo. Nimi on tosin kirjoitettu muodossa Samarkandin kultainen talo kustantamon kotisivuille ja Fennica-tietokantaan.

Samarkandin Kultainen talo (alkuteos La casa dorata di Samarcanda)
Alkuperäinen käsikirjoitus ja piirrostyö: Hugo Pratt
Toimitusprojekti: Cong S.A.
Ulkoasun ja kannen suunnittelu: Cong S.A.
Taitto ja väritys: Patrizia Zanotti
Suomennos: Heikki Kaukoranta
Tekstaus: Jari Rasi
Kustantaja: Kustannus Jalava
Nidottu, pehmeäkantinen, värillinen, 220 x 276 mm, 171 sivua
Hinta: 32 euroa
ISBN: 978-951-887-445-7
Copyright: Cong S.A.
Esipuheen kuvituksen copyright: Marco d'Anna


Corto Maltese Samarkandissa oli mustavalkoinen, mutta Samarkandin Kultainen talo on värillinen. Värityksestä vastaa Patrizia Zanotti, joka teki yhteistyötä Hugo Prattin kanssa jo 1980-luvulla. Zanotti ja Prattin jälkeläiset muodostavat Cong S.A. -yhtiön, joka omistaa Prattin taiteen tekijänoikeudet.

Mikä muu on muuttunut?


Uusia Corto-laitoksia varten on tehty muutakin toimitustyötä kuin väritystä. Vanha tuttu Corto Maltese -otsikko on vaihtunut kansainvälisen brändi-ilmeen mukaiseksi logoksi ja Samarkandin Kultainen talo alkaa Marco Steinerin pitkällä esipuheella, jossa on kuvituksena Marco D'Annan valokuvia.

Onneksi Samarkandin Kultainen talo on säästynyt ruuturivityksen muokkaukselta, toisin kuin vaikkapa Corto Maltese Argentiinassa -albumin väritetty uusintapainos Tango ja Corto Maltese Venetsiassa -albumin väritetty uusintapainos Kertomus Venetsiasta (sirat al bunduqiyyah). Näihin taitettiin kolme ruuturiviä per sivu, kun alkuperäisissä Corto Malteseissa on neljä ruuturiviä sivulla. Kolmen ruuturivin käyttö toki suurensi ruutuja, mutta Prattin komeita, koko sivun leveydeltä ulottuvia ruutuja ratkaisu kohteli kaltoin – reunoista leikattiin tylysti osia pois. Samarkandin kultainen talo noudattaa alkuperäistä neljän ruuturivin sivutaittoa.

Ruutueditointia on kuitenkin harrastettu. Ruutujen alariviin on piirretty jatkoa, jolloin ruudun kokonaiskorkeus on hieman kasvanut. Samoin Samarkandin Kultaisen talon sivu 45 poikkeaa mustavalko-Samarkandista. Lisäksi ennen sivua 45 joiltakin sivuilta oli poistettu yksittäisiä puhekuplia, mutta tarinan kuljetuksen kannalta olennaiset repliikit ovat tallessa.

Vertaa eroja laitosten välillä.
Vertaa eroja laitosten välillä.
Verrokkina oli omistamani ranskankielinen mustavalkopainos, Castermanin julkaisu La maison dorée de Samarkand vuodelta 2001. Siitä puuttuu tyystin väriversion sivun 45 kaksi alinta ruutua. Samoin tällä sivulla ruutujen järjestystä on muokattu. Tämän seurauksena Samarkandin Kultaisen talon sivuruudutus kulkee koko loppualbumin ajan puoli sivua mustavalko-Samarkandia jäljessä. Näitä eroja voi tarkkailla vertailukuvasta. Mustavalkoisen kuvan reunan sumeus johtuu skannauksesta. Ruudun alareunan jatkeen huomaa esimerkiksi Corton leukalinjaa katsomalla. Lisäksi näkee, että Zanotti on paikoin lisännyt kuviin mustaa tussia ronskilla kädellä.

Olisi ollut kohteliasta lukijoita kohtaan liittää suomennokseen esipuhe, jossa valaistaisiin tätä editointityötä. Nyt on vaikea arvailla, ovatko sivun 45 alalaidan ruudut mahdollisesti osa alkuperäistä käsikirjoitusta, jotka vain on poistettu mustavalkoversiosta mutta palautettu väriversioon. Vai onko ne lisätty täysin mielivaltaisesti väriversioon, jolloin Prattin tarkoittaman sivuruudutuksen rytmi heittää koko loppualbumin ajan? Useinhan sarjakuva-albumissa aukeaman viimeinen ruutu toimii pienoiskliimaksina, kun lukemiseen tulee hetken tauko sivun kääntämisen vuoksi.

Haittasivatko nämä muutokset lukukokemusta? Totuuden nimissä on sanottava, että en olisi huomannut esimerkiksi ruutujen alareunan jatkeita, ellen olisi ryhtynyt Kvaakin vinkkien perusteella tekemään vertailua sivu sivulta. Mutta kun muokkaukset on huomannut, tulee epämiellyttävä olo - miksi näin on tehty ja miksi siitä ei ole mainittu albumissa? Toki voi aina pohtia, missä menee kustannustoimittamisen ja "alkuperäisyyden" raja - onhan esimerkiksi useista elokuvista liikkeellä eri tavoin leikattuja versioita. Mutta nyt on vaikea arvuutella, onko Cong S.A. lähtenyt muokkaamaan Cortoja rahastusmielessä vai kunnioittaakseen Pratt-vainaan eläessään ilmaisemia taiteellisia toiveita.


Värillistä vai mustavalkoista?

Eniten lukutunnelman muuttumiseen vaikutti väritys. On makuasia, miellyttääkö Zanottin värittämä versio lukijan silmää enemmän kuin Prattin alkuperäinen mustavalkoinen toteutus. Samarkandin Kultaisen talon hallitsevin väri on keltainen eri sävyissään, mikä toki sopiikin hyvin keskiaasialaisen aromaiseman tunnelmaan. Parhaimmillaan väritys antaa uusia ulottuvuuksia esimerkiksi maisemanäkymille. Välillä Zanotti leikittelee värittämällä ruuduista vain osan. Esimerkiksi eräässä unijaksossa ihmishahmot on jätetty mustavalkoisiksi ja taustassa käytetään keltaisen eri sävyjä. Mutta melko usein väritys tuntuu kovin värityskirjamaiselta. Kun kuvia ei ole alun perin tehty väritettäviksi, näkyy esimerkiksi rajausten kohdalla värityksen keinotekoisuus.

Arvioisin, että Corto-aloittelijat saattavat kokea värillisen version jopa helpommin lähestyttäväksi kuin mustavalkoisen. Himokkaimmilta keräilijöiltä taas löytynee hyllystä sekä väri- että mustavalkoversioita, joten vertailemalla jokainen löytää mieleisensä. Mikäli vanhoja suomenkielisiä Cortoja ei jaksa metsästää, voi etsiä vaikka kansainvälisistä verkkokaupoista erikielisiä versioita mustavalko-Samarkandista.


Levottomuuksia Keski-Aasiassa

Alun perin vuonna 1980 ilmestynyt tarina sijoittuu Corto Maltese -kronologian loppupuolelle. Eletään 1920-luvun alkua, ensimmäinen maailmansota on sodittu, mutta Keski-Aasiassa poliittiset olot ovat kaikkea muuta kuin vakaat. Corto matkaa Venetsiasta Rodokselle, Rodoksesta Turkkiin ja lopulta Turkin itärajalta kohti Samarkandia. Virallisena syynä on aarteenetsintä, mutta toisena motiivina Cortolla on vanhan aisaparinsa Rasputinin pelastaminen samarkandilaisesta vankilasta. Mukana on aiemmissakin tarinoissa näyttäytynyt onnensoturi Venexiana Stevenson ja englantilaisen näyttelijäseurueen mukana Turkkiin päätynyt komeljanttari Marianne.

Juonellisesti Samarkandin Kultainen talo ei ole Corto Maltese -sarjan draamallisimpia. Tämä on melko episodimainen matkakertomus, jossa panokset kovenevat sitä mukaa, mitä lähemmäs Samarkandia sankarimme pääsee. Helpolla Pratt ei lukijaansa silti päästä, vaan hän kuvaa Corton silmien kautta 1920-luvun Keski-Aasian värikästä ja räjähdysaltista poliittista tilannetta ja sen historiallisia taustoja. Armenian kansanmurha, panturkkilaiset aatteet, vastamuodostuneen Neuvostoliiton vaikutusvalta rajakahinoissa ja jopa assassiinilahkon historia tulevat vastaan. Tuttuun tapaan Pratt viljelee runsaasti kirjallisia ja historiallisia viittauksia.


Mausteena mystiikkaa

Sarjakuvan kieltä Pratt hyödyntää hienosti esimerkiksi vaihtaessaan kertojanäkökulmaa Corto Maltesen ja Rasputinin välillä. Siirtymät toteutetaan unennäön, tajuttomuuden tai vesipiipun polttamisen avulla. Kaikkea ei myöskään selitetä loogisesti, vaan mystisille selityksille jää tulkintamahdollisuuksia.

Samarkandin Kultainen talo sisältää kerronnallisesti monia Prattin tyylipiirteitä. Välillä patsastellaan ja filosofeerataan, välillä toiminta räjähtää sotilaallisiksi yhteenotoiksi. Tästä löytyy sekä hienovaraisia maisema- ja kaupunkirakennustutkielmia että tyyliteltyjä ihmishahmojen muotokuvia.

Samarkandin Kultainen talo on tärkeä osa Corto Maltese -sarjaa, vaikka ei aivan sarjan parhaimmistoon nousekaan. Tämä on viimeinen albumi, jonka kerronnassa realismi on hitusen mystiikkaa tärkeämmässä roolissa, samoin kuin piirrosjäljessä viimeistely on hitusen luonnosmaisuutta tärkempää.


Inspiroi näytelmäsovitukseen

Corto Maltese (Tommi Korpela), Venexiana Stevenson (Kreeta Salminen) ja Lady Marianne (Pirjo Lonka). Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri.
Corto Maltese (Tommi Korpela), Venexiana Stevenson (Kreeta Salminen) ja Lady Marianne (Pirjo Lonka). Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri.
Corto Maltese ja Rasputin (Jani Volanen). Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri.
Corto Maltese ja Rasputin (Jani Volanen). Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri.
Samarkandin Kultainen talo – tai oikeastaan ensimmäinen suomenkielinen laitos Corto Maltese Samarkandissa – oli pohjana Q-teatterin alkuvuonna 2011 esittämälle Corto Maltesen seikkailut -näytelmälle. Uusintalukukierros tarinan parissa palautti näytelmän mainiosti mieleen. Seppo Parkkisen dramatisoima ja Fiikka Forsmanin ohjaama näytelmä oli toteutettu rakkaudella ja pieteetillä.






Keskustele Kvaakissa Corto Maltesesta.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali