Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 2
Tummanvihreä pikkolopoika
 |
Käsikirjoitus: Yann
Piirrokset: Schwartz
Käännös: Emilia Melasuo
Kustantaja: Egmont (2010)
Sidosasu: sidottu – 64 sivua
ISBN: 9789522333636s
Hinta: 16,50 €
Vuosituhannen vaihteessa, kun Tome ja Janry siirtyivät tekemään vain Pikku-Pikoa, Dupuis-kustantamo oli hieman ymmällään, mitä oikein tehdä sen lippulaivalle, Piko ja Fantasio -sarjakuvalle. Uusia, takuuvarmoja tekijöitä ei tuntunut löytyvän helposti.
Morvanin ja Munueran ruvettua tekemään manga-vaikutteisia Piko ja Fantasio -seikkailujaan, tämän varsinaisen pääsarjan oheen luotiin albumisarja, jossa jokainen tekijä tai tekijäpari tekisi vain yhden albumin. Sarjan nimikin on “Spirou One-shot”. Siinä on ilmestynyt nyt kuusi albumia, Tummanvihreä pikkolopoika on sarjan viides. Émile Bravon vuonna 2008 ilmestynyt, vuoden 1939 Brysseliin sijoittuva One-shot, Piko, nuoren sankarin päiväkirja, oli Ranskassa sekä yleisö- että arvostelumenestys. Sille myönnettiin mm. Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla Prix Essentiels -palkinto.
 |
Vuonna 2009 Dupuis-kustantamo julkaisi piirtäjä Schwartzin ja käsikirjoittaja Yannin tekemän Tummanvihreä pikkolopoika -albumin. Se tapahtuu muutama vuosi Bravon tarinan jälkeen, natsien miehittämässä Brysselissä. Myös kaksi ensimmäistä One-Shot tarinaa on julkaistu suomeksi, Tempo-lehdessä vuonna 2009 (Ajan pyörteissä ja Kivijättiläiset).
 |
Verrattuna Bravon tunnelmointiin Tummanvihreässä pikkolopojassa on käsikirjoitukseen lisätty aimo annos kierroksia. Nyt mm. kiipeillään Brysselin katoilla, lennetään hävittäjälentokoneella pitkin Avenue Louisea, hyökätään pariinkin otteeseen päin saksalaisia sotilaita. Vauhtia ja hulluja käänteitä piisaa!
Pienimuotoisetkin tapahtumat etenevät sutjakkaasti mietityn ruutujaon ansiosta. Tehokkaasti toteutetut siirtymät kohtauksesta ja jopa ruudusta toiseen pitävät lukijan koko ajan tukevasti koukussa. Lähes jokainen aukeama päättyy jonkinlaiseen cliffhangeriin. Vastaavasti lähes jokaisen aukemaman ensimmäinen ruutu saa aikaan jonkinlaisen shokin, pienen taikka ison. Tummanvihreä pikkolopoika on todella harkitusti tehtyä sarjakuvakerrontaa aivan parhaiden Tinttien tapaan. Ranskalaisella kielialueella on ollut pientä kohuakin tämän albumin ympärillä. Joann Sfar on syyttänyt Yannia juutalaisvastaiseksi, syynä kohtaus jossa esiintyy nuori juutalaistyttö. Sfar on huomannut vastaavaa sävyä Yannin muissakin käsikirjoituksissa.
 |
Ajankuva miehitetyssä Brysselissä on kuvattu yksityiskohtaisesti. Seinänvierillä on jos jonkinlaista julistetta tai mainosta, natsien iskulauseista vasikanpäämainoksiin. Moustic-hotellin ullakkohuoneen tapetit ovat kostuneet ja repeilleet. Sankarimme sängyn alla on jopa potta. Autoissa on häkäpöntöt, totta kai. Fantasion hölmöt, sodasta mitään piittaamattomat nautiskelijaystävät antavat mielenkiintoisen kuvan sodanaikaisesta nuorisosta.
Albumiin on upotettu uskomaton määrä viittauksia muihin sarjakuviin sekä elokuviin, aina Kadonneen aarteen metsästäjistä Kultasaksiseen rapuun. Jopa katukyltit viittaavat Piko ja Fantasio -sarjakuvan alkuvuosiin. Joitakin lukijoita tällainen saattaa miellyttää ja huvittaa, toisia taas ärsyttää. Oli miten oli, ruuduissa ainakin riittää tutkimista useaksi lukukerraksi.
On hienoa, että nämä kaksi natsi-seikkailua saatiin suomeksi ja jopa samaan aikaan. Kovat kannet ja hiukan normaalia isommat ulkomitat vielä korostavat näiden kahden albumin erikoisluonnetta. Ainoa miinus hienosti toteutetuissa ja käännetyissä teoksissa on mustan viivan viereen tulostunut vaalea viiva. Bravon grafiikka kärsii tästä virheestä enemmän kuin Schwartzin selkeä viiva.
Brysselin natsimiehityksen aikoihin sijoittuva tarina oli suunnitteilla jo vuonna 1988 Pikon 50-vuotisjuhla-albumiksi. Tekijöinä olisivat olleet Yann ja Yves Chaland (1957 – 1990). Chaland oli jopa piirtänyt valmiiksi muutamia sivuja, mutta Pikon ja
 |
Fantasion silloiset tekijät Tome ja Janry eivät innostuneet ollenkaan kilpailevasta julkaisusta. Siispä projekti pantiin jäihin. Onneksi se otettiin taas nyt myöhemmin työn alle. Tummanvihreä pikkolopoika on parasta Pikoa ja Fantasiota miesmuistiin, kuten myös Émile Bravon Nuoren sankarin päiväkirja.