 |
Justice Societyn sankarit ehtivät olla poissa vuosikymmenen sarjakuvista, kunnes heidät päätettiin tuoda takaisin.
Nyt sitä ei tehty rysäyksellä, vaan ensin totutettiin lukijat ajatukseen että vanha JSA asuikin rinnakkaismaailmassa, Maa-2:lla. Tällä välin monet JSA:n sankareista oli näet keksitty uudelleen modernimpina versioina. Myös joukkio oli ristitty uudelleen Justice League of Americaksi (JLA), joka oli noussut kovaan suosioon. Silti kyseessä ei ollut sama tiimi, kuten vanhimmat lukijat olivat noteeranneet lukijapalstalla.
 |
Ensimmäisenä uusi Salama tapasi vanhan Salaman klassisessa John Broomen The Flash of Two Worlds -tarinassa (The Flash # 123, syyskuu 1961). Samassa kuussa esiintyi ensi kerran uusi Atomi (Showcase # 34), ja samassa lehdessä oli esittelysivu JSA:sta. Kun Salamat tapasivat seuraavan kerran (The Flash # 129, kesäkuu 1962), viitattiin JSA:n edelliseen esiintymiseen 11 vuotta aikaisemmin. Ja kolmannella tapaamisellaan (The Flash # 137, kesäkuu 1963), pelastivat he koko joukkion Vandal Savagen kynsistä ja JSA päätti jatkaa tauon jälkeen toimintaansa.
Seuraavaa esiintymistä ei tarvinnut odottaa kauan. Ensimmäinen JLA/JSA -tapaaminen oli elokuussa 1963 JLA # 21:ssä (Crisis on Earth-One) ja se jatkui seuraavassa numerossa (Crisis on Earth-Two). Kun Flashin ja JLA:n toimittaja Julius Schwartz näki myyntiluvut, hän halusi JSA:n vierailevan JLA:n sivuilla joka vuosi. Schwartz oli toiminut JSA:n parissa jo 1940-luvun lopulla Whitney Ellsworthin apuna, ja keksi viisaasti valita Gardner Foxin, JSA:n alkuperäisen kirjoittajan, myös JLA:n kirjoittajaksi. Sarjoissa oli sama henki 10 vuoden tauosta huolimatta.
 |
Lukijat ilahtuivat Hourmanin paluusta, tämä oli joutunut jättämään JSA:n jo sarjan alkuvuosina, kun saman lehden Starman oli suositumpi. Hourman olikin ollut edellä aikaansa, heikkouksineen hahmo toimi paremmin 1960-luvulla. Suosituimmaksi JSA:laiseksi nousi kuitenkin Dr. Fate, jonka menestys oli myös ollut vaatimatonta 1940-luvulla. Fatea ja Hourmania yritettiin jopa lanseerata uudelleen yhteisseikkailulla Showcase-lehdessä (# 55-56, huhti-toukokuu 1965), mutta resurssit eivät loppujen lopuksi riittaneet uusiin omiin seikkailuihin vielä 1960-luvulla. Samoin kävi parivaljakolle Starman ja Black Canary (The Brave and the Bold # 61-62, syys- ja marraskuu 1965). Koska odotettu menestys jäi näille saapumatta, jätettiin aiottu kolmannen JSA-parivaljakon yhteistarina toteuttamatta. Kyseessä olisivat olleet Dr. Mid-Nite ja Spectre.
Spectre
Jälkimmäinen hahmo muistuttikin Fatea yliluonnollisine aineksineen. Vaikka eivät nämä samanlaisia olleet. Fate seikkaili omissa tarinoissaan lovecraftilaisessa pulphenkisessä yliluonnollisessa maailmassa, kun taas Spectre oli Teräsmiehen luojan, Jerry Siegelin tavoite joka ei aivan toteutunut: Panna paremmaksi kuin Teräsmies. Ratkaisu Siegelin mielestä oli ilmeisesti että tehdään Spectrestä paljon Teräsmiestä voimakkaampi. Spectre pystyi käytännössä mihin vain, mutta hahmo vietti liikaa aikaa pohtimalla mitä hemmettiä oikein tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä. Lisäksi liian suuret voimat jättivät joukkuetoverit varjoonsa, siksi Spectre sai omat soolonsa ilman Mid-Niteä Showcasen numerossa 60 tammikuussa 1966, ja jatkoa seurasi numeroissa 61 ja 64, ennenkuin Spectre sai kokonaan oman lehtensä marraskuusta 1967 alkaen. JSA:sta Spectre häivytettiin liiallisen omnipotenssin vuoksi kokonaan pois.
 |
Gardner Fox ja John Broome lähtivät DC:ltä vuosikymmenen lopulla, ja uudet kirjoittajat eivät aina hahmottaneet Maa-2:n olemassaoloa. Spectre tapasi sekä Maa-1:n että Maa-2:n hahmoja omissa seikkailuissaan sen kummemmin asioita selittämättä. Kirjoittaja Murray Boltinoff pani Batmanin tapaamaan Spectren lisäksi Wildcatin. Jälkimmäisen seikkailu Batmanin kanssa oli suosittu, ja sille tehtiin monta jatko-osaa eikä missään huomioitu että Villikissa on Maa-2:lta. Hahmo nousi suosioon vasta 1960-luvun lopulla, vaikkei omaa lehteään jostain syystä saanutkaan. Boltinoffin sekavat tarinat nimitettiin fanien keskuudessa tapahtuvaksi Maa-B:llä, B niinkuin Boltinoff, vaikka Paul Levitz yrittikin väittää että kyseessä oli Maa-1:n eri Spectre. Vastaus ei tyydyttänyt faneja. Tämä Spectre oli raaka ja sadistinen verrattuna alkuperäiseen, ja monet pitivätkin hahmosta juuri siksi.
Uusia jäseniä
JLA:n ensimmäisinä vuosina tuotiin mukaan uusi jäsen aina kerran vuodessa, kunnes annettiin ylhäältä tiedoksi, että ryhmä kasvaa liikaa, ja tahtia harvennettiin. Mutta ainahan oli JSA, johon voidaan jatkaa uusien jäsenien esittelyä, vaikka esiinnyttiinkin vain vuosittain JLA:n sivuilla. Kaikki vanhat jäsenet oli esitelty uusille lukijoille vuoteen 1967 mennessä, ja maailmaa valloittava Batman-kuume toi ensimmäiseksi uudeksi jäseneksi Robinin, vaikka batmania vetelikin jo viimeisiään. Aikuiseksi kasvaneen Robinin asu oli vain aivan kamala. Yhdistelmä Batmanin ja Robinin asuista.
Maa-2:n Teräsmiehen, Batmanin ja Ihmenaisen esiintymisiä välteltiin aluksi, koska Maa-1:n vastineet olivat liian samanlaisia alkuperäisiin versioihin nähden. Robinin ensimmäisessä JSA-tapaamisessa kerrottiinkin että Batman on jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Haukkamies Maa-2:lta oli esiintynyt jo JLA:n kanssa, mutta ennenkuin Maa-1:n Haukkamies liittyi jäseneksi. Ja Haukkamies oli samalla
 |
viimeinen Golden Agen hahmo, josta oli tehty modernisoitu versio. Aikaisemmat olivat Salama, Vihreä Lyhty, Atomi ja tietysti JLA joukkueena. Vai oliko Haukkamies sittenkään viimeinen…
Toinen uusi hahmo oli vuonna 1968 liittynyt Punainen Tornado (Red Tornado). 1940-luvun samanniminen hahmo oli Sheldon Mayerin Scribbly-huumorisarjassa esiintynyt tuhti täti Ma Hunkel, joka puki trikoot päälleen ja teki kattilasta itselleen kypärän. Hahmo oli tehnyt pikavisiitin JSA:n jäseneksi All-Star Comics # 3:ssa, mutta siihen se jäi, koska tämä oli aivan väärässä seurassa.
Uusi Tornado oli punainen “androidi” joka oli oikeastaan robotti ja joka oli JLA:n vihollisen T.O.Morrow’n rakentama. Koko hahmon periaate muistutti Marvel-kustantamon Visionia, joka oli esiintynyt ensimmäisen kerran Avengers-lehdessä vain vähän aikaisemmin. Mutta hahmo luotiin siksi, että fanit vaativat mukaan “sitä yhtä puuttuvaa” JSA:laista.
Musta Kanarialintu liittyy JLA:an
Vuoden 1969 JLA/JSA -tapaamisessa mukaan tuli DC:n vastaus Marvelin Galactukselle. Kosminen tuhoaja Aquarius oli nimetty hippiajan henkeen, ja näytti naurettavalta jo alunperinkin. Onnistui silti tappamaan Black Canaryn aviomiehen Larry Lancen, joka oli ollut mukana Kanarialinnun seikkailuissa alusta asti, silloin poikaystävänä. Maa-1:n Ihmenainen oli kokenut täydellisen muodonmuutoksen näihin aikoihin, eikä hänellä ollut enää superkykyjä. Julius Schwartz koki että uusi naisjäsen tarvitaan JLA:an tilalle, joten tällaiseksi valittiin Black Canary, joka miehensä menetettyään oli vapaa nainen uusille suhteille. Jotain Larryn kuolemassa menetettiin, koska tuolloin Dinah oli ainoa naispuolinen supersankari, joka ei ollut sinkku tai naimisissa toisen supersankarin kanssa. Eikä niitä hirveästi ole ollut myöhemminkään. Aquariuksen hyökkäyksen sivuvaikutuksena Dinah sai uuden kyvyn, superhuudon jota hänellä ei ollut aikaisemmin. Ehkä hän nuorenikin samalla, koska tuolloin JSA:n jäsenten piti olla
 |
reilusti vanhempia kuin JLA:laiset. Joka tapauksessa hahmo näytti yhtäkkiä nuoremmalta, kun esiintyi vakituisesti JLA:ssa. Pian hän alkoikin suhteen Vihreän Nuolen kanssa, joka myös oli selvästi hieman vanhempi kuin joukkuetoverinsa. Ikäeroista ei tuohon aikaan tehty mitään numeroa. 1980-luvun alussa taas tehtiin pöhkö tarina, että alkuperäinen Kanarialintu olisikin ollut raskaana, synnyttänyt ja kuollut sinä aikana kun Teräsmies oli kuljettanut tätä maapallojen välillä. Ja JLA:n Kanarialintu olisi koko ajan ollut alkuperäisen tytär, joka oli mystisesti kasvanut aikuiseksi siirtovaiheessa mutta luuli olevansa alkuperäinen eli äitinsä. Ja Teräsmiehellä oli vaitolovelvollisuus, joka paljastui yli 10 vuoden jälkeen.
Supersankareiden kovat ajat
1970-luvun alussa supersankareiden suosio notkahti muutamaksi vuodeksi. Suosituimmat porskuttivat, mutta kakkosluokan sankareiden lehtien ilmestymistahtia harvennettiin, ja samalla jäivät JSA:n hahmojen esiintymiset vähäisiksi. Sekä Salama että Vihreä Lyhty olivat tavanneet JSA:n vastineensa vuosittain omissa lehdissään, mutta Green Lantern oli lopetettu, ja hahmo seikkaili Flash-lehden kakkossarjana vuosina 1972-76, ja sekin oli harventanut ilmestymistahtiaan. Joten vanhempien versioiden vierailut unohdettiin kokonaan. JLA:ssa toki JSA:n vierailut jatkuivat ja vieläpä paisuivat paisumistaan. Monena vuotena peräkkäin JLA ja JSA tapasivat aina kolmannen supersankariryhmän, kuten DC:n joko ostamat tai lisensoimat muiden yhtiöiden sankarit, tahi sitten Legioonan tulevaisuudesta tai Uudet Jumalat kaukaa avaruudesta. Myös jo 1940-luvulla kuopattu Seven Soldiers of Victory tavattiin.
Eli seuraus oli, että tapaamisissa oli liikaa hahmoja, jotka esiintyivät muuten harvoin. Satunnainen lukija ei pysynyt perässä näissä mammuttikohtaamisissa. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoivat kuitenkin supersankarit taas kiinnostaa, joten päätettiin vihdoinkin perustaa JSA:lle oma lehti.
All-Star Comicsin paluu
 |
JSA:n oman lehden perustamisesta oli puhuttu 1960-luvulta alkaen, mutta oli katsottu että nimi on liian samankaltainen yhtiön primääritiimin kanssa. Lisäksi DC:llä ei uskottu että kaksi samankaltaista supertiimiä kannattaisi muutenkaan samalla yhtiöllä. Toista pidettäisiin vain kopiona toisesta.
Marvelilta DC:lle tässä vaiheessa siirtynyt Gerry Conway huomautti, että Marvelilla Kostajat ja Puolustajat menevät hyvin kaupaksi. Ja kun joka tapauksessa oltiin kokeilemassa uusia supersankarilehtiä, niin miksipä ei JSA:a.
Liian samankaltaista nimeä ei haluttu sittenkään, joten elvytettiin vanha All-Star Comics, ja ensimmäinen numero oli # 58, vaikka numerointi oli aikoinaan jatkunut All-Star Westerninä vuoteen 1961 ja numeroon 120. Tietysti olisi voitu aloittaa numerosta 121, mutta All-Star Western oli herätetty henkiin sekin vuonna 1970 numerosta 1 alkaen, joskin nimi oli muutettu Weird Western Talesiksi numerosta # 12 alkaen (lehti päättyi numeroon 70 vuonna 1980). Näissä olosuhteissa # 58 oli ihan yhtä looginen kuin mikä tahansa.
Kaikkia vanhoja JSA:laisia ei otettu vakituisiksi jäseniksi. Aluksi jäseniä olivat
 |
alkuperäiset Salama, Vihreä Lyhty ja Haukkamies, 1940-luvulla suosituimmat jäsenet. Mukaan otettiin Dr. Mid-Nite, jolle toivottiin suosiota, ja Dr. Fate sekä Wildcat, joiden suosio oli noussut 1960-luvulla. Ihmenaista ei haluttu mukaan, koska tämä muistutti taas JLA:n Ihmenaista joka oli saanut voimansa takaisin. Black Canary ei ollut myöskään käytettävissä, joten piti keksiä aivan uusi naispuolinen sankari.
Olihan 1940-luvulla ollut useitakin naispuolisia sankareita, joihin DC omisti oikeudet. Tunnettuutta heillä ei kuitenkaan enää ollut, joten Conway oli sitä mieltä että parempi kehittää uusi hahmo. Tai ei ihan sittenkään: Conway oli sitä mieltä, että Terästyttö olisi hahmo jossa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Joten hän päätti luoda Maa-2:n Terästytön, jolla olisi vastaavat voimat kuin serkullaan Teräsmiehellä,
 |
mutta erilainen nimi, koska uusi hahmo tulisi olemaan vahvasti oma naisensa, ja moderni nainen olisikin. Syntyi Power Girl (Voimatyttö).
60-luvulla DC oli napissut Marvelille näiden uudesta hahmosta, Wonder Manista (Ihmemies), koska heillä on Wonder Woman. Nyt Marvelilla oli Power Man, ja DC menee ja luo Power Girlin. Marvel ei valittanut, vaan toi saman tien Ihmemiehen takaisin Kostajiin.
Mutta takaisin JSA:an. Conway halusi Power Girlin ohella mukaan pari nuorta sankaria lisää. Ensin hän valitsi Maa-2:n Robinin, jolle piti saada uusi puku. Valittiin Neal Adamsin vanhempi hylätty ehdotus nuoremman Robinin uudeksi puvuksi. Ei yhtä kamala kuin 1960-luvun Robin vanhemman asu, mutta ei oikein sopinut tuonikäiselle miehelle. Ehkä pyrittiin saamaan vaikutelma nuoremmasta hahmosta. Kolmanteen Maa-2:n nuoreen hahmoon Conway joutui raapimaan tynnyrinpohjia, kunnes löysi Star-Spangled Kidin. Hahmo oli pysynyt nuorena taikuuden avulla, joka oli selvitetty aikaisemmin JSA:n ja JLA:n pelastaessa Seven Soldiers of Victoryn joitakin vuosia aikaisemmin. Sinänsä hahmo oli ollut 1940-luvulla erikoisempi kuin muut. Kyseessä oli rikas lapsi, jonka apulaisena oli aikuinen, eli perheen autonkuljettaja. Kidillä ei ollut kuitenkaan voimia, joten hänelle annettiin Starmanin kosminen sauva. Nytpä oli uusi jengi koossa.
Uusi JSA oli kaupallinen ja taiteellinen menestys – aluksi. Normaalin supersankarimeiningin ohella sarjassa käsiteltiin sukupolvien välistä kuilua, kuten myös naisten ja miesten. Varsinkin vanhemman sukupolven mies Wildcat oli jatkuvasti törmäyskurssilla Power Girlin kanssa.
Ensimmäinen uuden All-Starin piirtäjä oli Wally Wood, joka oli kerännyt arvostusta 1950-luvulta alkaen. Tunnettu sarjakuvien urbaanilegenda kertoo että Wood suurensi Power Girlin povea joka numerossa hieman, ja suunnitteli lopettavansa kunnes joku huomaa. Kukaan ei huomannut mitään ennenkuin Wood jäi pois. Tämä ei välttämättä ole totuus. Woodilta ei voi enää kysyä.
Seuraavia muutoksia olivat Robinin, Star-Spangled Kidin ja Mid-Niten poisjäänti.
 |
Heistä ei loppujen lopuksi saatu mitään irti. Maa-2:n Teräsmies kävi kääntymässä, mutta Conway ei halunnut käyttää häntä liikaa. Toinen naispuolinen jäsen luotiin. Power Girlin ohella keksittiin Batmanin tytär, Huntress. Vuonna 1978 All-Star sitten lopetettiin, muutamankin tekijänvaihdoksen jälkeen. Taso eikä suosio ei ollut sinänsä laskenut, kyse oli DC:n yleisestä paineesta lopettaa useita lehtiä, viimeksi aloittaneet olivat ensimmäisenä tulilinjalla.
JSA siirtyi Adventure Comicsiin, joka oli tuolloin muita lehtiä paksumpi, yhden dollarin hintainen lehti. Lehdessä kuoli alkuperäinen Batman, Huntressin isä.
1980-luku ja uudet tuulet
Ennen vuosikymmenen loppua JSA oli jälleen kerran loppu. 1980-luvulla aloitti kuitenkin peräti kaksi uutta Maa-2:n lehteä. All-Star Squadron kertoi sota-ajan laajennetun supersankariryhmän seikkailuista, ja tarinat sijoittuivat alkuperäisen All-Star Comicsin JSA-tarinoiden lomaan. Nykypäivään taas sijoittui Infinity, Inc. jonka sankarit olivat vanhojen JSA:laisten jälkikasvua tai kummilapsia. Näistä kerrotaan joskus myöhemmin omassa artikkelissaan jos on tarvetta.
1980-luvulla JSA sai vielä minisarjan America vs. The Justice Society, ja universumin mullistavan Crisis of Infinite Earths -sarjan oheen liitetyn erikoisjulkaisun The Last Days of the Justice Society. JSA piti poistaa Kriisin myötä kuvioista kokonaan, mutta heidät palautettiin seitsemän vuoden jälkeen 1990-luvun alussa moderniin DCU-universumiin. Siitä lisää joskus myöhemmin artikkelisarjan mahdollisessa kolmannessa osassa.
Lähde: Amazing Heroes # 3, 1981
Lue artikkelin edellinen osa
Keskustele JSA:sta Kvaakissa
Kansikuvat © DC Comics