 |
|
DEADWORLD SLAUGHTERHOUSE
|
Tarina: Gary Reed
Kuvitus: Sami Makkonen
Kustantaja: Desperado Publishing, 2010
112 sivua 15,2 cm. x 22,9 cm
Kovakantinen, mv.
ISBN 978-1935002215
Sami Makkosen sarjakuvapiirtäjän ura Yhdysvaltojen sarjakuvamarkkinoille on lähtenyt mainiosti käyntiin. Aiemmin häneltä on julkaistu albumi Blue, jonka käsikirjoituksesta vastasi Elizabeth Genco. Pian sen jälkeen Desperado-kustantamo pestasi hänet piirtämään Deadworld Slaughterhouse -sarjakuvaa. Kiirettä ja kysyntää on riittänyt, sillä heti perään hän kävi Hatter M -sarjakuvan kimppuun.
Deadworld Slaughterhouse on synkeä ja kyyninen kauhusarjakuva. Zombie-genre asettaa ihmiset sukupuuton ja äärimmäisen hädän keskelle, missä ihmisistä kuoritaan ulkokultaisuus ja teeskentely todellisen olemuksen päältä. Osa ihmisistä on jopa pahempia hirviöitä kuin mieltä vailla vaeltavat elävät kuolleet, ja tälläkin kertaa ihmiskunnan rujoimmat piirteet pääsevät loistamaan. Epätoivoisina aikoina ihminen päätyy epätoivoisiin ratkaisuihin, ja ihmiskunnan nimissä Slaughterhousen tiedemiehet jättävät inhimillisyyden ja moraalipohdiskelut menneeseen maailmaan.
Deadworld-sarjalla on pitkä, joskin hieman hajanainen, historia – ensimmäiset lehdet ilmestyivät jo 1987. Sittemmin eri muodoissa, eri kustantamoilla ja eri tekijöiden käsissä lehtiä on ilmestynyt viitisenkymmentä. Slaughterhouse on suht itsenäinen tarina,vaikka monisäikeinen juonivyyhti näkyy taustalla. Gary Reedin käsikirjoitus on kunnianhimoinen, se hyppii polyfonisesti eri henkilöiden välillä – heti tarinan aluksi ladataan parin sivun ryppäissä kymmenen eri tarinapolkua. Tarinaa siivittävät myös erilaiset tekstit – kirjeenpätkät, tutkijoiden muistiinpanot ja karut ihmiskohtalot. Kokonaisuus alkaa hahmottua hiljalleen, mutta mukana pysyminen vaatii vaivannäköä.
Makkosen luonnoksenomainen tyyli voimistaa tarinan synkkää yleissävyä, mutta tarinan helppolukuisuutta hän ei edesauta, sillä henkilöhahmoja on monessa kohtaa vaikea erottaa toisistaan ja taustat on toteutettu turhankin viitteellisesti. Makkonen sävyttää tekstuureilla ja rastereilla piirroksiaan, välistä liian tummat harmaat varastavat dynaamiselta mustetyöskentelyltä tehoja. Hatter M -sarjakuvassa hän pääsee käyttämään värejä, ja silloin hän on todella omillaan – mustavalkoisuus rajoittaa hänen kuvakieltään olennaisesti.
Deadworld Slaughterhouse on kiinnostava etappi suomalaisen tekijän uralla. Albumi palkitsee keskittyneen lukijan ja tarjoaa sangen omaperäisen näkökulman zombie-genreen, lukukokemus luultavasti syvenee muihin Deadworld-sarjakuviin tutustuessa.
Keskustele Deadworld Slaughterhouse -albumista ja Sami Makkosen sarjakuvista Kvaakissa.