Kolumnit | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 24.04.2010 klo 12:34:18 | Luettu: 4595 kertaa

Onko paras Taskari numero 14: Perhonen sentään?

Kesä 1973. En viettänyt juurikaan kolmannen ja neljännen luokan välistä kesää kaupungissa Riihimäellä. Kesä oli kuuma, ja maalla (Paimelan Vaania, Hollolan kunnassa) sitä vietettiin sukulaisten kanssa. Ruotsistakin tuli heinäkuussa sinne lisää serkkuja, ja heillä oli mukanaan ihmevehkeensä, kasettinauhurin, ohella ihmeellisiä sarjakuvia, jopa Aku Ankan Taskukirjoja, nimellä Kalle Ankas Pocket. Osa niiden tarinoista oli tullut silloin jopa suomeksi, mutta osa tuli oleman vasta AATK 20:ssä seuraavana vuonna.

Mutta kunhan koulun alku läheni, päästiin kaupunkiin ja luettiin sillä aikaa kotiin kannetut Aku Ankat, ja takakannen mainoksessahan oli kuin olikin keltakantinen Perhonen sentään. Mutta voi, pitkän kesän aikana oli ehtinyt ilmestymään ensimmäisen kerran peräti kaksi Taskaria. Kioskilta löytyi vain numero 15, Varsinainen Välkky. Numero 14 siis puuttui, kaikki edelliset oli hankittu tuoreeltaan, mutta mistä saisi tämän? Naapurin Kari-Matti niinsanotusti spoilasi tässä vaiheessa Taskari neljäntoista kaikki tarinat esinäytöstä myöten. Pari päivää siinä meni kunnes itse sain tämän välistä jääneen hankittua.

Jos kesä olisi ollut sateinen, niin sisälukemisena tämä taskari olisi tietysti ollut ehdoton. Kauniista kesästä huolimatta tästä tuli suurin suosikkini taskareista, vaikka tuo nykyinen hissanmaikka Karkka pilasikin suurimmat yllätykset tästä. Tai ehkä hehkuttaminen ja positiivinen ennakkoarviointi saivat jotain aikaan. Ja miksipä ei.

Aku Ankan Taskukirja 14: Perhonen sentään
Italiankielinen alkuteos I Classici di Walt Disney 22 "Tutto Paperino", 1966
Saksankielinen alkuteos Lustiges Taschenbuch 1 "Der Kolumbusfalter" und andere Abenteuer, 1967
Kirjoittajat: Gian Giacomo Dalmasso, Romano Scarpa, Abramo Barosso, Giampaolo Barosso, Luciano Bottaro, Carlo Chendi ja Attilio Mazzanti
Piirtäjät: Marco Rota, Giuseppe Perego, Romano Scarpa, Rodolfo Cimino, Giovan Battista Carpi, Luciano Bottaro ja Luciano Gatto
Kääntäjä: Mary A. Wuorio
Ladonta: ?
Kustantaja: Sanoma Osakeyhtiö, Helsinki
Painopaikka: Sanomapaino, Helsinki 1973
Ensimmäinen painos, nid., 256 sivua, väri/mv, A5
Hinta 3,95 mk vuonna 1973
© Walt Disney Productions 1973

Aku Ankan taskukirja oli vakiinnuttanut jo asemansa vuonna 1973. Siitä kertoo se, että uusia pokkareita tuli tuonna vuonna peräti viisi, entisen neljän sijaan. Ja kaksi

kappaletta niistä tuli kesällä, jolloin suomalaiset lapset kaipasivat kesälomalleen irtiottoa koulukirjoista.

Kirjan sisältö on neljä tarinaa, joista kunkin on piirtänyt taskareiden Top neloseen kuuluva piirtäjä. Esinäytös on mukana tavalliseen tapaan. Eli nyt on aika kaivaa kaapista loppuunluettu Perhosen irtopainos, tippa tulee silmään. En ole lukenut tätä aikoihin, mutta siksi se on hajalla koska se on luetuin.

1960-luvun alku oli italialaisten Disney-sarjojen kulta-aikaa, ja tämän kirjan kaikki sarjat ovat sieltä, vuosilta 1961-62. Suomalaiseen taskariin ne kerkesivät 10-15 vuotta myöhemmin, ja 1970-luku on taas suomitaskareiden kunnian vuosikymmen, jota ilman Aku Ankan Taskukirja ei olisi se menestys mitä se on nykyään. Ensimmäinen Taskari ilmestyi juuri uusintapainoksena. Sekin on yksi parhaita, mutta seuraavissa voisi kustantaja ehkä suorittaa karsintaa. Vasta tätä kolumnia kirjoittaessani tajusin että tämä on ihan ensimmäinen saksalainen Lustiges Taschenbuch. Parhaista pitää aloittaa.

Kansi on piirtäjämestari Marco Rotan käsialaa, vaikkei uskoisi. Eikä ajankohdan yleisessä mentaliteetissakaan uskoisi että Aku ja Roope noin vain kuljeskelevat käsi kädessä. Seuraavana vuonna Aku Ankka pinteessä -pokkarin kannessa on kuvattu kuinka Roope ampuu Akua haulikolla.

Esinäytös

Gian Giacomo Dalmasso vie juonta eteenpäin päättömään tapaansa. Aku päättää polttaa laskunsa kun ei pysty maksamaan niitä. Näinhän se ongelma selviää, ja Aku luulee vielä saavansa vakuutusrahat kun talo palaa samalla. Aku joutuu oikeuteen, ja puolustajakseen tulee itse Taavi Ankka, joka on tunnetusti kaikkien alojen asiantuntija. Giuseppe Peregon maneerit naurattavat: Aku pomppii raivona kattoja pitkin.

Kolumbusperhon aarrekartta

Romano Scarpa on vauhdikkaimmillaan tässä itse kirjoittamassaan tarinassa, vaikka päätönhän tarina on sillain hyvällä tavalla. Yleensähän Scarpa oli taskaritarinoissa tolkun miehiä, mutta tämän yksityiskohdat ovat aika päättömiä. Heti alussa Roope viljelee rahaa säiliössään ja juhtana olevan nautaeläimen ilme on kypsä.

Aku ja pojat ovat Keski-Amerikassa kuvaamassa perhosia Riitta Hanhen toimeksiannosta. Riitta ja Roope kilpailevat vaihteeksi samalla alalla, kangasmaalauksessa. Riitta käyttää perhosten siipien kuviota muodikkaiden paitojensa kuvioinnissa. Yllättäen Karhukopla haluaa myös tällaiset paidat. Tussaajana on ollut Rodolfo Cimino.

Seeprasimpukoiden saarella

Giovan Battista Carpi piirsi ja Barasson veljekset Abramo ja Gianpaolo kirjoittivat

tarinan, jossa Aku on kiinnostunut simpukoista. Tämän ansiosta Roope pääsee seeprasimpukoiden ja suuren helmiaarteen jäljille Margareetta-saarilla, ja lopuksi sekä Aku että Karhukopla jäävät tavanomaisesti lähes ilman.

Aaveen aarre

Luciano Bottaro kirjoitti itse piirtämänsä tarinan yhdessä Carlo Chendin kanssa. Roopen rahasäiliöstä löytyy skotlantilainen aave Tossu MacIntosh, jonka Roope häätää saman tien. Akun käy Tossua sääliksi, ja ottaa tämän kotiinsa asumaan. Akun luona Tossu kertoo tuntemattomasta aarrekätköstään skotlantilaisessa linnassa. Kun Roope saa kuulla asiasta, hän hankki heti Pelle Pelottoman aaveimurin sekä aaveiden kopiointilaitteen. Jälkimmäisessä on vain valmistusvirhe, ja kopio hajoaa kosketuksesta. Kopion tuhouduttua Aku tajuaa että Roope on imuroinut aaveen ja matkustanut Skotlantiin. Akuhan menee perään, ja linnassa tavataan kaksi aavetta, jotka ovat vakituisia asukkaita siellä. Ja sitten alkaa hirveä kummittelu. Aivan älyvapaa tarina järjettömine käänteineen. Mielisairaalaankin eli Pöpilään Aku ja Roope joutuvat välillä.

Aku Ankka vuonna 2001

Luciano Gatto piirsi vuonna 1961 tarinan, jossa robotit ovat asiakaspalvelijoita,

autot käyvät atomivoimalla ja Marsia asutetaan 40 vuotta myöhemmin. Kirjoittaja Attilio Mazzanti ei ollut kovin hyvä ennustamaan nykyistä tylsää tulevaisuutta. Aikamatkailun paradokseja ei oteta huomioon, ja perintölait tuskin koskevat ajassa matkustanutta nuorempaa Akua. "Ottaja, antaja, ankanpyrstön kantaja", tästä tarinasta pääsi vuosia myöhemmin Klamydia-yhtyeen Aku Ankka -lauluun.

Oheinen sarjan alkuperäinen aloitussivu oli jostain syystä poistettu Taskarista, jossa se oli korvattu uudella Giuseppe Peregon aloitusruudulla.

Tämä oli mukana Kalle Ankas Pocket 8:ssa (Kalle Anka klarar allt), ja ehdin

lukemaan tämän kesällä 1973 jo ruotsiksi ennen kuin sain suomalaisen version käsiini.

Eiväthän nuo tarinat kovin järkeviltä kuulosta näin referoituina, eivätkä ne sitä olekaan. Höyrähtänyt huumori näistä tekee nautittavia. 1970-luvun Aku Ankka -lehti ei ollut kovinkaan hääppöinen. Vuosikymmenen loppupuolella taso nousi, lähinnä ennensuomentamattomien Carl Barksin tarinoiden ansiosta. Taskarin parhaat taas ilmestyivät jo vuosikymmenen alkupuoliskolla. Nykyistä harvempi ilmestymistahtikaan ei ollut haitaksi tason säilymiselle.

Kääntäjä Mary A. Wuorio on sarjat kääntänyt ilmeisesti saksan kielestä, ja heitti omiaan myös paljon sekaan, mikä osoittautui hyväksi ajatukseksi. Hauskintahan tässä on hassut tölväisyt, kuten toistuva Akun kirosana Sandberg, jota ei muistaakseni tämän jälkeen ole esiintynyt. Tässä mukana kahdessa ensimmäisessä sarjassa.

Neljännen luokan koulumatkalla kuukautta myöhemmin löysin sitten uuden lehden Petsamon kioskilta. Lehden nimi oli Ruutu, ja se lienee toinen tarina ja monen kolumnin aihe. Joululahjaksi tuona vuonna sain itsekin kasettinauhurin, johon nauhoitimme kavereiden kanssa enemmän omaa ääntämme kuin musiikkia. Ihan kuin kesälläkin Ruotsin ihmeellä, Sanyolla. Musiikin suosikkejani olivat tuolloin suosionsa huipulla ollut Irwin Goodman ja ehkä vähän myös M.A. Numminen. Sittemmin olen ostanut äänilevyjä eri artisteilta tuhansia, myös näiden kahden koko tuotannon. Niin se käy.

Aikaisemmat taskarikolumnit:

Aku Ankan Taskukirja 1: Mikki kiipelissä
Aku Ankan Taskukirja 8: Aku ja Amerikan keisari

Keskustele Kvaakissa 70-luvun taskareista ja äänestä lemppariasi.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali