Kustantajat pukivat opuksensa koviin kansiin toivoen profiilin noston kasvattavan myös sarjakuvan arvostusta. Vuoden trendejä olivat elämäkerrat ja strippisuosikkien voimin nousseet huumorilehdet.
Palkinnot ja puheenaiheet
Järjestyksessään toisen Sarjakuva-Finlandian pokkasivat Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen sarjakuvasovituksellaan Risto Isomäen romaanista Sarasvatin hiekkaa. Suomen sarjakuvaseura palkitsi puolestaan Ville Rannan perinteikkäällä Puupäähatulla.
Huomionosoitusten lisäksi sarjakuvaa juhlittiin kovilla kansilla, jotka kustantajien mukaan nostavat sarjakuvan arvostusta. Ajatus sisältänee sanattoman toiveen sarjakuvan näkyvyyden lisääntymisestä nimenomaan kirjakaupoissa, sopivathan kovakantiset julkaisut entistä paremmin vaikkapa lahjaksi.
Komeat raamit ovat toki eduksi aivan käytännön syistäkin, pidentävät ne ainakin julkaisun käyttöikää. Kovakantisten tietä on tasoittanut myös digipainatuksen myötä laskeneet painokustannukset. Tämä on osaltaan madaltanut myös omakustannepuolen julkaisukynnystä.
Digiajan nurja puoli sen sijaan on pikselöitynyt painojälki, mikä rassaa harrastajakuntaa. Painojälkeä suurempi mielipaha sarjakuvaväelle aiheutui silti tekijänoikeuskysymyksistä. Kestoaihe piratismi nostatti sekin kuumia tunteita vuoden mittaan.
Kotimaan sarjakuvavuosi ja trendit
Kotoisten tekijöiden opuksista nousivat esiin mm. Tommi Musturin Samuelin matkassa (Huuda Huuda), Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan Vatikaanin vanki (Minerva Kustannus), Ilpo Koskelan Paholaisen kuiskaus (Arktinen Banaani), Aino Sutisen Taksi Kurdistaniin (Asema) ja Minna Paloniemen lastensarjakuva Kettu ja minä (Sammakko).
Pien- ja omakustannekentässä Seitti Kustannus oli vuoden pirtein tapaus julkaisuineen, joita olivat mm. Henri Tervapuron Kätyrit ja Mikko Jakosen Varjokultti. MKKEntertainment käynnisti kuukausittain ilmestyneen Vampires of Finland -lehden, joka tosin pitää tulevan vuoden hengähdystaukoa. Zum Teufel kustansi puolestaan mm. ronskeja Kapteeni Kanki -seikkailuja.
Nosteessa olivat sarjakuvamuotoiset elämäkerrat, kuten Joann Sfarin Pascin (Huuda Huuda) ja José-Louis Bocquetin ja Catherine Mullerin Kiki: Montparnassen kuningatar (Arktinen Banaani), sekä omaelämäkerralliset teokset, kuten Alison Bechdelin kirjallisuuspainotteinen Hautuukoti: Tragikoominen perheeni (Like), Guy Delislen matkakuvaus Pjongjang (WSOY) ja Manu Larcenetin tunnelmallinen Pieniä voittoja -sarjan päätösosa (WSOY).
Lastenlehtien ohella lehtimuotoista sarjakuvaa kannattelevat menestyneet huumorisarjat. Kansan suosikit Viivi ja Wagner, Fingerpori ja Nemi ovat lehtinä edullista käyttösarjakuvaa, mutta kaikki saatavilla myös kovakantisina, kuten myös Kiroileva siili.
Maailmalla peleihin perustuvat sarjakuvat olivat voimakkaasti esillä, mutta Suomeen niitä ei, poislukien Egmontin jo ennen vuotta 2009 aloittamat Starcraft, Warcraft ja World of Warcraft -sarjat, rantautunut. Pelisarjat tuskin elävät pidempään kuin ilmiöt niiden takana. Huomioiden kuitenkin sarjakuvan ja elokuvien konvergenssin, on pelikulttuurin vaikutusta seurattava ainakin sivusilmällä.
Tapahtumista Helsingin sarjakuvafestivaalit onnistui erityisesti kunniavieraiden osalta, heistä nimekkäimpinä Sergio Aragonés ja Stan Sakai.
Mangavuosi
Tammi vahvisti otettaan lehtihyllyistä Sangatsu Mangan nielaistessa jo ennen vuoden alkua Punaisen Jättiläisen. Mangamarkkinat jakautuivat entistä selvemmin Tammen ja Egmontin kesken, muut toimijat, Pauna Media ja Ivrea, hyödyntävät pienempiä lukijasegmenttejä. Suuremmat tosin tilkitsevät jo näitä markkinarakoja; Punaista Jättiläistäkään ei syöty pois markkinoilta, vaan se jäi eloon omana julkaisulinjanaan.
Kentän keskittyminen ja linjojen tiivistäminen lienee luonnollista seurausta mangan myynnin kehityksestä, mikä on tasaantunut huippuaikojen luvuista. Kymmeniä osia kattavat pokkarisarjat muodostavat silti edelleen merkittävän siivun kokonaismarkkinoista.
Pokkarit ovatkin formaattina erinomainen yhdyssilta lehtien ja kovakantisten julkaisujen välillä. Vastaavasti manga täyttää tyhjiön, joka muutoin jäisi lasten- ja aikuistensarjakuvan välille. Tätä merkittävämpää on kuitenkin se, että mangan ansiosta kustantajien usein huomioitta jättämille tytöille on tarjolla runsaasti sarjakuvaa.
Tätä taustaa vasten on harmillista, ettei toistaiseksi edes mangaklassikko, maineikas Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä, ollut myyntimenestys. Näin vasta vuosien kuluttua – nyt teini-ikäisten kuluttajien vartuttua nuoriksi aikuisiksi – nähdään miten mangan peruskuluttajat muovaavat sarjakuvakenttää. Tällä hetkellä tarjonta jakautuu pääsääntöisesti poikien ja tyttöjen sarjoihin.
Sangatsu Manga on keskittynyt poikien sarjoihin. Syksyllä viimeiseen osaansa päättynyt Yu-Gi-Oh! ei jättänyt aukkoa hyllyille, sillä One Piece ja Naruto saivat seurakseen yhtä lailla suositun Bleach-sarjan. Punaisen Jättiläisen syksyn uutuuksia olivat Karin ja Black Lagoon.
Egmont puolestaan julkaisee laajalti tyttöjen mangaa, tai ainakin kaikki Arina Tanemuran sarjat, joista The Gentlemen’s Alliance Cross käynnistettiin kesällä. Vuoden hupsuimmista nimistä kilpailivat niin ikään kesän piristys Meikkikeiju ja talven puolelle jatkunut Pika-aikuinen.
Sivuvaikutus mangan noususta oli myös piirtämisharrastuksen suosion kasvu, mistä osoituksena vielä kuluneen vuoden aikana oli mm. Reima Mäkisen Mangan värit.
Käännössarjakuvan lisenssipainotteinen vuosi
Elokuvien siivittämänä Egmont julkaisi alkuvuoden aikana Will Eisnerin klassisen Spiritin, P. Graig Russelin sarjakuvasovituksen Neil Gaimanin romaanista Coraline ja Watchmen-elokuvan ansiosta jälleen ajankohtaisen Alan Mooren varhaistyön Kapteeni Britannia. Pirteä euroscifin edustaja, Sillage, julkaistiin Avatar-elokuvan ensi-illan alla.
Kauan eivät elokuvien siivittämät sankarit lehtihyllyillä lepäile, sillä edellisvuoden kuuluessa Batmanille oli tämä vuosi jo Wolverinen. Hahmo kahmaisi Ihmesarja 15 -pokkarin lisäksi vakiopaikan Ryhmä-X-lehden jatkosarjana sekä vuoden parhaan supersankarijulkaisun Wolverine: Ase-X.
Markettien kirjaosastoilla Ankkojen ja strippisarjojen lisäksi paikan on vallannut Readme.fi, joka nosti profiiliaan tunnettujen lisenssien voimalla. Simpsonien lisäksi Yhdysvalloissa sarjakuvinakin suosittu Buffy vampyyrintappaja ja Star Wars esiintyivät niin lehtihyllyillä kuin kovakantisinakin. Upein kokonaisuus oli Star Wars -antologiasarja Luke Skywalker: Galaksin viimeinen toivo.
Vuoden strippiuutuus oli Richard Thompsonin valloittava Pellonreuna Egmontilta. Muutoin strippisuosikit, kuten Baby Blues ja Jere, kuuluvat lähes järjestään Arktisen Banaanin julkaisuohjelmaan, kuten myös Karstein Vollen Tosiasioita maailmalta. Vuoden pienimuotoisena yllätyksenä voitaneen pitää Tempon ilmestymistä lehtihyllyille.
Lännensarjojen ystävien on puolestaan rehkittävä karjanajossa entistä kovemmin hankkiakseen kaiken julkaistun materiaalin. Sotasarjakuvakin oli edustettuina muhkeina mustavalkojärkäleinä, kuten Kersantti Rock ja Vihollisässä. Kauhusarjakuvan legenda Shokki on sotasarjojen tavoin ajalta, jolloin Comics Code vielä hallitsi amerikkalaista sarjakuvaa.
Eurooppalaisen sarjakuvan laadukkaimpaan osastoon lukeutui Lucie Durbianon hupsun romanttinen Punainen pukee teitä (WSOY). Eurosarjakuvaa tarjosi myös edellisvuonna kustannustoiminnan aloittanut Apollo Kustannus jatkaen Valkoisen Tiikerin, Alixin ja Comanchen julkaisua. Tarjontaa täydensi ankkapiirtäjä Daan Jippesin Havank 1: Aivopähkinä.
Omaehtoisinta linjaa käännössarjakuvienkin puolella noudatti Huuda Huuda, joka julkaisi mm. Florent Ruppertin ja Jérôme Mulotin Uhkapeliä ja Yong-Deuk Kwon Yölinjan.
Yhteenveto
Mikäli lama synkistikin elämää, ei se kustantajien toiminnassa juuri näkynyt. Vuosi 2009 muistetaan kovakantisten julkaisujen lopullisena läpimurtovuotena.
Lehtimuotoinen sarjakuva puolestaan on entistä selkeämmin profiloitunut käyttösarjakuvaksi, jollaista ovat lastenlehdet ja strippisuosikkien uuteen nosteeseen vetämät huumorijulkaisut. Pokkarit puolestaan kulkevat teinien käsissä, perinteisestihän ne ovat kuuluneet lännenmiesten satulalaukkuun.
Kokonaisuutena sarjakuvavuosi oli hieman edellistä vaatimattomampi: lisenssisarjojen ja genresuuntautuneiden mangapokkarien lisäksi julkaistiin paljon materiaalia vuosikymmenten takaa. Mielenkiintoisin tuore sarjakuva oli siten usein kotimaista tai eurooppalaista tuotantoa.
Kuten vuoden takaisissa talouskatsauksissa ennakoitiin, kirjakauppamyynnin on viime viikkoina uutisoitu vetävän mukavasti keskellä yleistä lamakauttakin. Tässä suhteessa sarjakuva Suomessakin siirtynee entistä voimakkaammin kirjakauppoihin, joten kustantajien panostus kovakantisiin vaikuttaa onnistuneelta vedolta. Toivottavasti noususuhdanteessa kustantajat intoutuvat myös sisällön puolesta entistä rohkeampiin pelinavauksiin.
Menestyksekästä sarjakuvavuotta 2010 niin kustantajille kuin lukijoille!
Keskustele sarjakuvavuodesta 2009 Kvaakissa.