Arvostelut | Teksti: Mika Lietzén | Julkaistu: 15.12.2009 klo 10:00:00 | Luettu: 3683 kertaa

Erityisen lajin portto

1900-luvun alun Pariisin taide-elämän vakiohahmoihin kuulunut Alice Prin alias Kiki (1901-1953) vaikutti samoihin aikoihin maannaistensa Édith Piafin ja Coco Chanelin kanssa. La Momê Piaf ja Coco on viime vuosina ikuistettu näyttävissä periodielokuvissa, Kiki taas hieman tuntemattomampana nimenä on saanut elämänsä ikuistetuksi aavistuksen pienemmissä puitteissa, sarjakuvamuodossa. Vaan mitäpä tuosta, esiintyihän Kiki jo omana aikanaan valkokankaalla monia kertoja, mm. klassikossa Ballet mécanique (1924).


KIKI - MONTPARNASSEN KUNINGATAR
ISBN 978-952-5768-30-5
Arktinen Banaani, 2009
Käsikirjoitus: Bocquet
Piirrokset: Catel
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Ladonta: Matti Koponen
Taitto: Harri Vaalio
Sidottu, 172 x 245 mm
416 sivua, mustavalkoinen
Ovh. 36€



Elämäkerta sarjakuvana

Sarjakuvamuotoon päätyminen onkin jo moniin taidelajeihin ikuistuneelle Kikille uusi aluevaltaus. Vertaus Piaf- ja Chanel-elämäkertaelokuviin lienee kuitenkin paikallaan, kaikkien kolmen naisen lähtökohdat köyhinä orpoina kun ovat juuri sitä ainesta mistä tarinateollisuus mielellään veistelee suuria tarinoita. Piaf ja Chanel taistelevat elokuvissaan vaikeuksien kautta voittoon, vain kokeakseen taas uusia koettelemuksia. Kerronta on elokuvien rajatun keston vuoksi tiivistettyä ja keskittyy muutamiin jaksoihin päähenkilön elämässä.

Kikin sarjakuvana toteutettu elämäkerta toimii jossain määrin toisin. Elämäkerroille tyypilliseen tapaan Kikikin harppoo ajassa, mutta mitkään ajanjaksot eivät erityisemmin nouse muiden yli. Kirja tarjoaa kattavan laajakuvan Kikin koko elämään, edeten tasaisesti aina lapsuudesta kuolemaan saakka. Kerronnallinen lähestymistapa onkin jostakin laajempien elämäkertaromaanien ja kursorisempien elämäkertaelokuvien väliltä, apinoimatta sen enempää kumpaakaan lajia tai alistumatta sen kummemmin kummankaan lajin rajoituksiin.


Käsikirjoittajan bravuuri

Käsikirjoittaja José-Louis Bocquetin (s. 1962) näppäryys sarjakuvamuotoisten elämäkertojen kirjoittajana ei ole aivan yllätys. Ranskankielisen maailman ulkopuolellakin on tullut tutuksi Drawn & Quarterly 4 -antologiassa julkaistu Hergén elämäkerta The Adventures of Hergé (Les Aventures d'Hergé, 1999, kuvittanut Stanislas). Jo tässä 54-sivuisessa tarinassa olivat läsnä Kikin kerronnalliset ratkaisut, eritoten tarinan pirstominen lyhyiksi, tasavahvoiksi kertomuksiksi.

Ratkaisu on hillitty, mutta tehokas. Bocquet ei niinkään dramatisoi, vaan pikemminkin kiertää Kikin elämän auki, vähitellen ja loogisesti. Jokaisen episodin alussa on esitetty minimalistisesti vain vuosi, tapahtumapaikka ja kuva paikalla sijaitsevasta rakennuksesta. Kun näyttämö on näin ensin aseteltu, ihmiset tuodaan kertomukseen mukaan seuraavilla sivuilla.

Bocquet pitää kerronnan alusta loppuun tiukan elämäkerrallisena, mutta ei koskaan kuivana tai mielenkiinnottomana. Siihen Kikin elämä oli kerrassaan liian mehukas. Käsikirjoituksen oivallus on kuitenkin olla mehustelematta liikaa, hyvien elämäkertojen tapaan kohteen elämä esitellään sellaisena kuin se kenties oli, mutta sitä ei selitellä, eikä siinä takerruta pikkuseikkoihin.

Ainoastaan lopussa Man Rayn reaktio uutiseen Kikin kuolemasta on esitetty dramaattisella paatoksella - kenties tarkoituksellinen loppusärähdys.


Eikä piirtäjäkään ole hassumpi

Piirtäjä Catherine "Catel" Muller (s. 1964) on ranskalaisena naispiirtäjänä edelleenkin melko harvinainen ilmestys. Mikään suunnattoman omaperäinen piirtäjä vahvasti Dupuy-Berberian -vaikutteinen Catel ei ole, tosin omaperäisyys ei välttämättä olisi Kikin eleettömän suorasukaiseen kerrontaan sopinutkaan. Catelin hiukan suttuinen mutta luontevasti selkeälinjainen ligne claire tekee teoksesta helposti lähestyttävän.

Catelin kynän alla Kikin hahmoista elävimmäksi nousee itse Kiki, kaikissa elämänsä vaiheissa, niin nuorena kuin vanhanakin. Tämä kontrastina esimerkiksi Kikin pitkäaikaiseen kumppaniin Man Ray'hyn, joka koko kirjan ajan tuntuu olevan enemmän valokuvista kopioitu näköispiirros kuin toimivaksi sarjakuvahahmoksi koulittu, olennaiset piirteet huomioon ottava tiivistys. Sama vika tuntuu vaivaavan muitakin tunnettuja mieshahmoja, eritoten Picassoa.

Luonnollisesti myös tarinan pituus näkyy piirrosjäljessä paikoitellen, mutta nämä ovat pieniä murheita. Itse linssin keskipisteessä oleva Kiki vie ansaitusti enimmän huomion. Kulloinkin kuvattavat aikakaudet herätetään henkiin esimerkiksi tunnusomaisten kampausten, vaatteiden tai hattujen kautta. Luonnollisesti myös tarinassa usein tekeillä oleva taide pääsee esiin sarjakuvallisina tulkintoina, esimerkiksi monet Man Rayn tunnetut valokuvat. Samanaikaisesti tosin nykyään tuntemattomampien taiteilijoiden (kuten Tsuguharu Foujita) teokset jäävät vähemmälle huomiolle, Kikin omista teoksista puhumattakaan.


Tyttö vain halusi pitää hauskaa

Entäpä itse kertomuksen päähenkilö, Montparnassen kuningatar? Niin kuin elämäkertojen kanssa yleensäkin, kokonainen elämä on liian laaja referoitavaksi muutamalla lauseella. Sarjakuvamuotoinen elämäkerta ei ole poikkeus.

Ironista kyllä, hyvien elämäkertojen kohdalla ei usein myöskään tunnu olennaiselta kenen elämästä lopulta on kyse. Elämä, silloin kun sitä tarkastellaan laajemmin, muuttuu mielenkiintoiseksi kuvauksen kohteesta riippumatta. Näin tapahtuu myös Kikille. Lukijan ei tarvitse tietää Kikistä mitään, tai olla edes kiinnostunut Kikistä henkilönä. Jo ylimalkainen kiinnostus tarinan aikakauteen, taiteen tekemiseen tai vaikkapa vain vahvoihin naishahmoihin riittää avaamaan oven Kikin maailmaan, ja lopusta huolehtii mukaansa tempaava tarina.

On myös kunniaksi tekijöille, että kirja ei pyri yksinkertaistamaan päähenkilönsä elämää, vaan esittää sen kaikessa ristiriitaisuudessaankin. Kiki ei aina esittäydy sympaattisena hahmona, eivätkä Kikin motiivitkaan tunnu aina täysin selkeiltä. Kaikki tämä luo kuvan Kikistä inhimillisenä hahmona, joka oli paitsi vahva, myös haavoittuvainen. Pahimmin eheä ulkokuori murtuukin jaksossa, jossa Kiki turhaan toivoo lasta Man Rayn kanssa.

Parantumattoman ja periksiantamattoman optimisminsa Kiki kuitenkin säilyttää loppuun saakka, kenties suojana jo lapsuudessa kokemaltaan maailman kylmyydeltä. Ehkäpä juuri se oli se ominaisuus, joka teki Kikistä sen karismaattisen ja tunnetun naisen, jota myös Montparnassen kuningattareksi kutsuttiin.



Suomenkielisen laitoksen ulkoasu ja käännös ovat vahvaa ammattityötä. Laajat tekstiliitteet kirjan lopussa tarjoavat aiheesta kiinnostuneille lisää tutkittavaa. Muhkea kovakantinen ulkoasu lukunauhoineen ja suojapapereineen on tinkimättömän pramea, mikä luonnollisesti heijastuu myös hintaan. Erityismaininta pitää antaa teoksen ladonnasta. Vaikka tekstit on ladottu fontilla, jälki on kauttaaltaan eloisaa ja siinä on käsin tekstatun kaltaista yksityiskohtaista vaihtelua.


Katkelmia Kikin elokuvista (Youtube)
Keskustelua Kikistä Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali