Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 28.11.2009 klo 07:58:46 | Luettu: 3793 kertaa

Iorix, gallialaisten kuningas

Kun Julius Caesar rauhoitti Galliaa, niin toisaalla Rooman valtakunnan puolesta taisteli joukko gallialaisia palkkasotilaita. Nämä osoittautuivat erinomaisiksi ratsumiehiksi, joten idän armeijan komentaja Marcus Licinius Crassus kokosi heistä VII legioonan.

Carrhaen taistelun murskaavan tappion jälkeen Rooman täytyy kotiuttaa hurjat gallialaissoturit perheineen. Nyt pitäisi löytää mies, joka on tarpeeksi gallialainen ymmärtääkseen heitä ja tarpeeksi roomalainen pitääkseen heidät kurissa. Traakian prokonsuli Drufus Septer kutsuu Alixin vieraakseen.

Alix 10 – Iorix Suuri
Alkuteos Iorix le grand
Kirjoittanut ja piirtänyt Jacques Martin
Kääntänyt Kirsi Kinnunen
Kustantaja Apollo Kustannus
Painopaikka Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2009
Hinta €13.50 (sis. 8 % alv) Koko 220 x 295 mm, nelivärinen, pehmeäkantinen, 56 sivua
ISBN 978-952-5769-07-4
© Casterman 1972 by Jacques Martin

Apollon Alix-sarja jatkuu, tällä kertaa suoritetaan kronologisessa järjestyksessä

hyppäys taaksepäin. Kaksi aikaisemmin ilmestynyttä Alixia ovat osat 12 ja 13, tämä Iorix Suuri on osa 10, ja vuonna 2010 ilmestyvä Niilin prinssi on osa 11. Vaikka eipä sillä ole väliä, missä järjestyksessä Alixeja lukee, itsenäisiä tarinoitahan nämä ovat.

Itse tarinassa palataan vuosia aikaisemmin ilmestyneeseen ensimmäiseen Alix-albumiin Alix l'intrepide (Alix peloton, ei suomennettu). Siinä viitattiin todelliseen historialliseen tapahtumaan sotapäällikkö Crassuksen johtamien gallialaisten palkkasotureiden taisteluista Parthiaa vastaan, erityisesti Carrhaen taistelusta v. 53 eKr nykyisen Syyrian alueella. Tähän porukkaan Jacques Martin kehitti tunnetuimman sankarinsa, nuoren gallialaissoturin Alixin vuonna 1947.

Parthialaiset ottivat todellisuudessakin Crassuksen kiinni tuossa taistelussa, ja kiduttivat tarinan mukaan tämän kuoliaaksi valuttamalla sulaa kultaa tämän suuhun. Historioitsija Plutarkhoksen mukaan taas hänen päänsä leikattiin irti ja se vietiin Parthian kuninkaalle. Kuulostaa uskottavammalta, 1800-luvulla laadittuihin historiankirjoituksiin antiikin ajalta pantiin toisinaan fiktiota sekaan.

Gallialaisten legioonalaisten kohtalosta ei ole tietoa, luultavasti heillekin kävi huonosti, ja tuosta vasta alkoivat roomalaisten ja parthialaisten satoja vuosia

kestäneet sodat. Avec Alix -teos haluaa uskoa, että jotkut heistä jäivät alueelle, ja se selittäisi joidenkin Syyrian itäosien nykyisten asukkaiden vaaleahkot hiukset ja siniset silmät.

Iorix Suuren fiktiivinen tarina taas lähtee olettamuksesta, että osa sotureista olisi palannut kotiin Galliaan. Ensimmäisessä Alix-albumissa legioonan kohtalo jäi auki, koska todellisuudessakaan siitä ei ollut tietoa. Asia oli jäänyt kaivelemaan Jacques Martinia kuitenkin siinä määrin, että hän halusi kehittää heidän tarinalleen jatkoa yli 20 vuotta myöhemmin.

Itse tarina alkaa sotureiden leiristä Traakiasta, josta Alix saa tehtäväkseen viedä heidät takaisin Galliaan. Legioonan johtajat Hortalus ja Iorus ovat voimakastahtoisia sotureita, joiden välillä on luja side. Alkaa pitkä matka Traakiasta Galliaan, ja matkan varrella tapahtuu runsaasti vastoinkäymisiä ja tragedioita. Hortalus saa monen muun ohella surmansa. Jo alusta asti Ioruksen ja Alixin välillä vallinnut juopa syttyy ennen pitkää ilmiriidaksi ilman Hortalusta. Julma Iorus ei epäröi teurastaa tielle sattuvia barbaareja.

Ennen matkalle lähtöä Alix ilmoittaa ettei salli väkivaltaa. Alix ei ehdi huolehtia asiasta, vaan tämä valittaa vasta jälkikäteen, koska on muita kiireitä: Hänen "pikku Enak parkansa" on saanut miekasta kylkeen, yhyy. Gallialaistyttö Arielakin on ehkä iskenyt silmänsä salskeaan Alixiin. Tästä erityisesti Iorus ei ole lainkaan tyytyväinen.

Käännekohta, jossa nyt nimensä vaihtanut ja itsensä Gallian kuninkaaksi julistanut Iorix nöyryyttää Arielaa julkisesti, shokeerasi lukijoita. Tintin-lehden toimitus sai tyrmistyneitä kirjeitä konservatiivisilta vanhemmilta, jotka vaativat sensuuria. Tämä kohtaus jäi mieleeni elävästi, kun luin ruotsalaisen käännöksen 30 vuotta sitten.

Perillä Galliassa Iorixin hulluus ja suuruudenhulluus ovat saavuttaneet jo aikamoiset mittasuhteet. Iorix päättää ottaa haltuunsa ensimmäisen Galliassa kohtaamansa kaupungin. Kyseessä on ns. roomalaismyönteinen kaupunki, joka torjuu itsensä nimittäneen kuninkaan. Tämä herätti Ranskassa närästystä kansallismielisten historiantutkijoiden keskuudessa, joidenka mielestä gallialaiset eivät olleet integroituneita Rooman valtakuntaan. Me sarjakuvan ystävät tiedämme toisin, ja aikaisemmin ilmestynyt Asterix-albumi Päälliköiden ottelu kun alkaa sanoin "Roomalaismiehityksen aikaan Galliassa oli kahdenlaisia gallialaisia". Avec Alixissa Jacques Martin muistelee, että alunperin ajatuksena oli näyttää myös Iorix Suurelle myönteinen gallialaiskaupunki, mutta sellaista on vaikea kuvitella tähän mukaan.Alixin tekemiset tuntien, on hän tietysti roomalaismyönteinen sankari.

Albumin sisällöstä ensimmäiset kolme neljännestä ovat matkaa Galliaan, ja toimintaa sekä raakuuksia riittää. Alix ei oikeastaan ole tämän albumin päähenkilö, vaan Iorix. Puhtoinen poika jää statistiksi. Antiikin arkkitehtuuria esitellään Iorix Suuressa niukemmin, kuin monissa muissa, mutta eipä kokonaan ilman jäädä. Ja orgiatkin alastomine poikalapsineen järjestetään ennen matkalle lähtöä.

Iorixin lopullinen kohtalo ei ole mikään yllätys, ja loppujen lopuksi sääliksihän häntä käy. Ei Iorix ole mikään tavallinen pahis, joka olisi vain ilkeä tai ahne. Miehen mieli on järkkynyt sotimisesta, ja kun pitäisi päästä rauhaan, tulee muita vastoinkäymisiä.

Albumin valmistuttua Martin lopetti työt Hergén studiolla keskittyäkseen pelkästään

omien sarjojensa tekemiseen. Alix-albumeja alkoikin tulemaan entistä tiheämmin. Hajanaisesta ja väkivaltaisesta tarinastaan huolimatta tämä on parhaita Alixeja. Koko sarjan yleisilmeestä kerroin jo Karthagon aaveen yhteydessä.

Taustatietoja varten arvosteluun on käytetty kirjaa Avec Alix, vuoden 2002 laajennettu laitos, tekijöinä Thierry Groensteen, Alain de Kuyssche ja Jacques Martin. Kiitos avusta Sami Kestille, jonka kokoelmaan teos kuuluu.

Käännös on jälleen kerran taattua työtä, samoin painoasu. Ei näissä ole moittimista.

Keskustele Alixista Kvaakin foorumilla

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali