Matkaraportti: San Diego Comic-Con 2003

San Diego Comic-Con 2003 -tapahtumassa vierailleen Kristian Huitulan loppuraportti paljastaa, mitä Yhdysvaltojen suurimmassa ja kauneimmassa sarjakuvafestivaalissa tapahtui.

San Diego Convention Center piirtyy erikoisine purjekattoineen selvästi esiin San Diegon satamaprofiilista jo lentokoneesta käsin. Myös itse Comic-Con on kaupungissa näkyvästi esillä. Keskustan pääkaduilla ( mm. Gaslamp Quarter, 5th Street ) Conin värikkäät mainosbannerit koristavat lyhtypylväitä katkeamattomana virtana läpi katujen. Silloin tällöin silmät osuvat kaupungin linja-autojen kylkiin, joissa Alex Rossin maalaukset mainostavat samaista Yhdysvaltojen suurinta ja kauneinta sarjakuva-alan tapahtumaa. Myös televisiossa tapahtuma saa uutisointiaikaa, useanakin päivänä. Mielestäni on hieman kyseenalaista, onko Angelina Jolien vierailu kuitenkaan sitä Comic-Conin kaikkein mielenkiintoisinta ja ainutlaatuisinta antia. Yllättävää kyllä, kaupungin varsin suuresta koosta huolimatta, useat hotellit ovat Conin vuoksi täyteen buukattuja. Myöhemmin saan tietää että myös oma motellini ( tyypillinen jenkkityylinen psyko-motelli..) Hotel Circlellä n. 8 km keskustasta ja Convention Centeristä, on messujen aikana täynnä.

Varaukset on siis hyvä tehdä ajoissa ja myös auton vuokraaminen on suositeltavaa jo pelkästään pitkien etäisyyksien vuoksi. Vaikka parkkeerauksesta saa maksaa aivan tarpeeksi, ei bensa tunnetusti maksa juuri kraanavettä enempää, mikä jo sinänsä on tarpeeksi suuri ilonaihe ja syy kaahailuun highwayllä Kalifornian auringon alla. San Diegostahan on reilun parin tunnin matka Los Angelesiin. Meksikon puolelle, Tijuanaan kestää matka vain vaivaiset puolisen tuntia, jos olet kiinnostunut elämästä myös sarjakuvaskenen ulkopuolella.

Preview night & Comic-Con 2003

Messujärjestelyt sujuvat ilman kommelluksia. Sisäänkirjautumisen jälkeen on mahdollista aloittaa messuosastojen pystytys. Ennen varsinaisen Conin alkua on edellisenä iltana järjestetty neljä tuntia kestävä preview night, jonne on kutsuttu mm. lehdistön edustajia ja koko neljän paivän lipun ostaneet yleisökävijät.

Preview night –iltana messuhalli onkin jo varsin täyteen ahdettu yleisöä. On melko yllättävää kuinka kuinka moni on valmis vaeltelemaan samoilla messuilla kaikki neljä päivää. Näkemistä Conissa kyllä on, mikä itsellenikin kaiken häslingin jälkeen lopullisesti selviää vasta messujen aikana. Jo pelkästään messuhallissa nähtävää on enemmän kuin tarpeeksi kaikkine mahdollisine myyntiartikkeleineen sarjakuvien lisäksi. Hallin koolle vetänee vertoja vain Tokion Odaiban Big Site –messukeskuksessa järjestettävät Comiket-messut, joissa tosin mangan ohella ei tarjolla juuri muuta ollutkaan.

San Diego Comic-Conissa sen sijaan pöydät lainehtivat kaikkea muutakin kuin sarjakuvaa, DVD-leffoista muovifiguureihin ja peleistä t-paitoihin. Onpa pari varsin isokokoista osastoa erikoistunut vain ja ainoastaan erilaisiin fantasia-aseisiin, joiden joukosta löytyy käyttökelpoisennäköisiä välineitä piikkinuijista moninaisiin miekkoihin ja seipäisiin.

San Diego Comic-Conissa on selkeästi nähtävissä myös erityisesti mangan ja animen maihinnousu länsimaihin. Vastaan kävelee milloin Klingoneita, Stormtrooppereita, Boba Fetteja ja myös muita mitä kummallisempia asuviritelmiä joiden alkuperästä itselläni ei ole edes mitään käsitystä. Mangahahmoista paikalla on ainakin Trigun Maximum (Vash), punaisine takkeineen ja vaikuttavan autenttisella 30 senttisellä pystytukalla varustettuna.

Paikalla Conissa on varmasti suurin osa alan tärkeimmistä firmoista isoista pienempiin, ja jonkin ajan kiertelyn jälkeen ylipursuava tarjonta alkaa jo hiljalleen käydä voimille. Vaatii mitä suurinta päättäväisyyttä olla sortumatta odottamattomiin pieniin, ja vähän suurempiinkin, heräteostoksiin. Yksi pakkohankinta on kuitenkin Simon Bisleyn taidekirja puoleen hintaan herran itsensä signeeraamana. Ja ehtiipä mies sutaista samalla kertaa nimiölehdelle harottavahiuksisen hirviönpään, jossa on jotakin selittämätöntä yhdennäköisyyttä itse tekijän kanssa. Artisti vaikuttaa hieman siltä kuin olisi ollut viikon putkeen bilettämässä San Diegon yöelämässä, mutta piirtokäden vakauteen se ei ainakaan tunnu vaikuttavan.

Samaisella Heavy Metallin osastolla kirjojaan signeeraavat myos mm. Luis Royo ja Azpiri. Ikävä kyllä ennakkotiedoista poiketen Serpieri on jostain syystä peruuttanut osallistumisensa.

Yksi suurimmista ja näkyvimmistä osastoista on varmasti DC:n osasto jossa ei kuitenkaan ole tarjolla lainkaan sarjakuvaa, vaan osasto on sisustettu ainoastaan signeeraavien artistien pöydillä, joita kiertääkin jatkuvana virtana nimikirjoituksia metsästävien fanien jonot. Muita mielenkiintoa herättäviä osastoja on mm. tulevaa Punisher –elokuvaa mainostava valtavalla pääkallolla koristettu verhottu osasto jonka ainoa anti tosin on, jaettavan ilmaistilpehöörin ohella, vain n. 10 sekuntinen elokuvan traileri jonka perusteella ei itse elokuvasta voi kuitenkaan sanoa vielä mitään. Muuta kuin että se on pakko nähdä.

Rivikaupalla tuttuja nimiä – elävänä

Artist alleyllä messuhallin toisessa päässä pöytiensä äärellä päivystää riveittäin amerikanjulkaisuista tuttuja nimiä, valmiina piirtämään faneille parin-kolmenkymmenen dollarin luonnokset. Suuren maailman tyyliin kaikesta saa maksaa.

Hieman myöhemmin joudun piirtohommiin itsekin. Yksi innokas sarjakuvafani on jo ennen messuja ottanut yhteyttä ja pyytänyt piirrosta kokoelmakirjaansa. Kun sanon tekeväni piirroksen ilmaiseksi, kaveri vaatii välttämättä saada korvata vaivan. Kun lopulta tarjoudun ottamaan vastaan 10 taalan korvauksen vaatii hän välttämättä saada maksaa 20, ja siitä hyvästä taiteilen tyypin lehtiöön taikovan Väinämöisen johon hän vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä. Näin Ameriikassa!

Small Press Area ja Huitulaa sensuroituna

Small Press Area, johon myös oma osastoni on sijoitettu on vähintäänkin toiveiden mukainen. Pienkustantajien osastoja on suuri määrä ja ne on jaettu kolmeen eri osaan eri puolille messuhallia. Tämä vaikuttaa hyvältä ratkaisulta. Näin pienkustantajapuoli ei ainakaan jää omaksi saarekkeekseen muista erotettuna, vaan on yhtälailla kaikkien muiden osastojen kanssa yleisön helposti tavoitettavissa. Erityisesti oman osastoni sijoittuminen koko Small Press Arean kulmaukseen on parempi kuin hyvä ja suoraan ykeisön pääkulkureittien varrella. Osastosijoitus antaa optimaalisen näkyvyyden myös omalle kolmimetriselle mainosbanderollilleni, joka kuitenkin saa osakseen jenkkilän tiukkaa sensurointipolitiikkaa.

Myös San Diego Comic-Conissa tietyt mm. alastomuutta säätelevät rajoitukset määräävät mitä saa olla esillä yleisön nähtävillä – ja mitä ei. Omassa scifi/fantasia –maalaukseni kuva-aiheeseen perustuvassa banderollissa esiintyy feminiiniksi määriteltävissä oleva hahmo yläosattomissa. Tämä ei kaikesta päätellen läpäise Kalifornialaisen hyvän maun rajoja…

Koko preview night –illan ajan banderollini saa olla rauhassa, mutta lähes välittömästi Conin virallisesti alettua järjestysmiehet tulevat huomauttamaan mainoskuvani ylenmääräisestä riettaudesta ja kehoittavat peittämään humanoidini maitorauhaset. Saman tuomion saavat myös esillä olevat Kalevala-aiheiset postikorttini joissa mm. Ilmatar ajelehtii raskautettuna meren aalloilla yläosattomissa sotka polvellaan. Auktoriteettajahan ei toki käy uhmaaminen joten peitän kyseiset kriittiset kohdat keltaisella paperilapulla. Sen suurempaa haittaahan asiasta ei varmasti ole, päin vastoin sensuroitu mainosbanderolli tuntuu herättävän vain entistä enemmän kiinnostusta yleisön keskuudessa.

Luennot – Donato Giancola

Conin aikana järjestetään myös lukematon määrä erilaisia luentoja ja paneelikeskusteluja. Neljä päivää saisi mainiosti kulumaan osallistumalla mielenkiinoisiin luentoihin. Tuntuu harmilliselta jäädä niistä paitsi, koska aika ei millään riitä kaikkeen, oma osasto vaatii huomionsa.

Tilaisuus josta en kuitenkaan missään tapauksessa tahdo jäädä paitsi on Donato Giancolan luento jossa taiteilija kertoo omasta urastaan ja työskentelytavoistaan. Giancolahan tunnetaan äärimmäisen realistisista scifi/fantasia –maalauksistaan joita on julkaistu paljon mm. kirjojen kansina.

Omasta mielestäni Giancola onkin aikamme yksi parhaista fantasiamaalareista. Hänen töissään uskomattomaan tekniikkaan yhdistyy mitä ilmiömäisin visuaalinen melikuvitus ja monipuolisuus. Tunnettavuudestaan huolimatta hän on toiminut ammattimasesti alalla vasta kymmenisen vuotta, ja myös omien sanojensa mukaan tullut alalle varsin myöhäisellä iällä (tuskin yli 40 vuotta!). Miehen dia-esitys töistään ja käyttämistään työskentelytavoista on erittäin valaiseva ja kiinnostava, huumoriakaan unohtamatta. Myöhemmin saan mestarilta myös hieman henkilökohtaisempaa opetusta omiin maalauksiini liittyen. Se on enemmän kuin olin koskaan tapaamiselta odottanut.

Portfolio review

Comic-Conissa on toiveikkailla tekijöillä mahdollisuus myös osallistua portfolio review –haastatteluihin, joissa useat firmat haastattelevat omia töitään esitteleviä piirtäjiä mahdollisia toimeksiantoja varten. Alunperin aikomukseni ei edes ole ottaa niihin osaa jo siitä syystä että oma portfolioni ei edes sisällä mitään tyypillistä jenkkimateriaalia, supersankarikuvituksista puhumattakaan. Ja tunnettuahan on, että ns. supersankarisarjakuvissa jos missä tekijät yritetään ahtaa tiettyyn formaattiin josta ei juuri sallita lipsumista minkäänlaisen henkilökohtaisen itseilmaisun suuntaan. Sienkiewiczin kaltaisia harvoiksi jääneitä poikkeustapauksia lukuunottamatta. Koska kuitenkin olen San Diegoon asti vaivautunut, uteliaisuus ottaa lopulta vallan ja löydän itseni kaikesta huolimatta messupaviljongin haastatteluosastolta kymmenien toiveikkaiden piirtäjien joukosta.

Exhibitor –passistani johtuen saan ensimmaisenä päivänä selittää tilaisuuden valvojalle etta olen todellakin tulossa esittelemään omia töitäni, enkä suinkaan haastettelemaan piirtäjiä. Tätä pikku väärinkäsitystä olisi voinut hyödyntää lähettämällä muut kokelaat heti alkajaisiksi kotiin harjoittelemaan piirtämistä, mutta reilu peli ennen kaikkea…

Omat haastattelutilaisuutensa ovat järjestäneet mm. Dark Horse, Top Cow, CrossGen, Wizards of the Coast, Universal sekä muutama muu ainakin itselleni hieman tuntemattomampi yhtiö. Hpeäkseni taytyy tunnustaa etta myös CrossGen oli itselleni tuntematon firma vielä ennen messuja, sen verran vähälle harrastuneisuus amerikanlehtiin on jäänyt viime vuosina. Mutta sehän ei menoa haittaa, ainakaan small talkin luvatussa maassa…

Toiveikkaiden haastateltavien ryhmä koostuu suhteellisen moninaisesta, ja tasoisesta, joukosta. Osalta löytyy myös joitakin todella vakuuttavan ja ammatimaisen näköisiä töitä. Joidenkin hakijoiden portfoliot koostuvat enimmäkseen digitaalisista kuvituksista, mutta suurin osa kuitenkin hakee töitä sarjakuvafirmoista. Dark Horsen jono on jatkuvasti pisin kaikista. Hakijoiden sarjakuvasivujen originaalikoko vaikuttaa olevan pääsääntöisesti A3-kokoa suurempi.

Tutustuttuani joihinkin muihin paikalle saapuneisiin piirtäjiin saan selville että useat heistä ovat olleet vastaavissa haastatteluissa jo aiemminkin. Eräs nuori nainen on saapunut Italiasta asti, mutta suurin osa tapaamistani ihmisistä vaikuttaa kuitenkin olevan jostakin päin Yhdysvaltoja. Jokunen piirtäjä vielä jonossa odotellessaan hioo keskeneräisten sivujensa yksityiskohtia. No, hyvä ettei jää aivan viimetippaan.

Vaihtelevasta tasosta huolimatta joidenkin tekijöiden portfoliot saavat väkisinkin miettimään, mistä voi johtua että nykyistenkin julkaistavien Marvel ym. sarjakuvien joukossa julkaistaan niin paljon suoranaista potaskaa. Epäilemättä löytyisi varsin kelvollisiakin piirtäjiä joilla on visuaalista näkemystä. (Marvel ym. sarjakuvien kerronnalliseen tasoon nyt sen enempää puuttumatta.)

Haastattelutilaisuudet on tarkkaan organisoitu. Kaikilta hakijoilta vaaditaan mm. osallistuminen infotilaisuuteen jossa perinpohjin selvitetään käytännön järjestelyt, sekä yksityiskohdat mihin hakijoiden on kiinnitettävä huomiota ennen oman portfolionsa esittelyä ja sen aikana. Mitään valmiita painettuja julkaisuja haastateltavilla ei näytä olevan mukanaan, vaan ainoastaan kokoelma valikoituja originaalinäytetöitä. Siitäkin huolimatta, että myös painotuotteet kelpuutetaan arviointiin. Toisin on ilmeisesti yleensä postitse submission editoreille lähetettävissä näytetöissä. Vaikuttaakin siltä että itse olen ainoa jonka portfolio koostuu painetusta materiaalista. Mukanani on vain viimeisin julkaisemani albmi, Puunukkke seka sarjakuva-Kalevala venäjänkielisenä kovakantisena kirjana.

Se tuntuukin tekevän suurimman vaikutuksen muiden hakijoiden ja haastattelijoiden keskuudessa. Mm. Top Cown ja CrossGenin edustajat kehuvat kuvakerrontaa dynaamiseksi ja vakuuttavan ammattimaiseksi. Dark Horsella hieman yllättäen Puunuken piirrostyyli herättää mielenkiintoa Kalevalaa enemmän. Omasta mielestäni se kun kuitenkin edustaa realistisempaa, ja hieman “standardimaisempaa” piirrostyyliä. Jose Munozin vaikutus tulee keskustelussa välittömästi esiin ja tyyli kuulemma soveltuisi parhaiten kauhusarjakuvagenren julkaisulinjaan. Dark Horselta pyydetään antamaan näytekappale tarkempaa tutustumista varten. Top Cow, CrossGen ja Wizard of the Coast pyytävät myös lähettämään lisää materiaalia arviointia varten. Top Cown edustaja sanoo lähettävänsä myöhemmin Witchbladen käsikirjoitusta työstettäväksi näytetyön lähettämistä varten.

Jonottaminen haastatteluihin alkaa kuitenkin hiljalleen ottaa voimille. Kukaan kun ei ole luvannut miljoonasopimusta. Päätän että pari jäljellä olevaa firmaa saa jäädä väliin omalta osaltani. Ehkä hieman myöhemmin lähetän lisämateriaalia, vaikka sitten teinipoikavuosien ei supersankarisarjakuvan piirtäminen mikään varsinainen unelma ole ollutkaan. Mielenkiintoinen kokemus pelkastään omien töiden esittely ns. suuren maailman scenessä oli. Se antaa aivan uudenlaista perspektiiviä omaan työskentelyyn. Tätä voi siis suositella aina ja kaikille, tyylistä riippumatta.

Back to the booth…

Markkinointirintamalla mielenkiintoa tuntuu myos riittävän, siitakin huolimatta että varsinaisesti mitään englanninkielistä materiaalia ei olekaan tarjolla. Pelkkien postikorttien ohella myös Kalevala menee kuitenkin kaupaksi. Monet tuntuvat olevan tietoisia Kalevalan ja Tolkienin välisestä yhteydestä, mikä epäilemättä lisää mielenkiintoa Kalevalaa kohtaan. Tuleepa vastaan jopa suomalaisten ryhmä joiden silmät Conin suomalainen osasto saa pyörimään päässä hämmästyksestä. Eräs musta mies kertoo olleensa muinoin vaihto-oppilaana Suomessa, joten sarjakuva-Kalevala on pakkohankinta, vaikkei sitä lukea osaakaan.

Comic-Conin valtavasta ihmismassasta siis todistettavasti löytyy monenmoista tapausta, ja yllättävien yhteyksien johdosta Kaliforniassa voi saada myytyä jopa suomenkielistä Kalevalaa.

Lopuksi

Neljä päivää messuamista on aina melko puuduttavaa, oli sitten kyseessä Helsingin kirjamessut tai San Diego Comic-Con, joten viimeisen päivän ovien sulkemiskuulutus saa aikaan hienoisen helpottuneen huokauksen.

Vaikkei omasta messuosastosta olisikaan kiinnostunut, saa neljä päivää varmasti Comic-Conissa kulumaan helposti pelkkänä vierailijana. Ja vaikka maailmalla on monia mielenkiintoisia sarjakuvamessuja, on San Diego Comic-Con kuitenkin Yhdysvaltojen suurin alan tapahtuma, jossa riittää volyymiä.

Osallistumista voi suositella jos vain budjetti antaa myöten. Omasta osastosta kiinnostuneille osallistumiskustannukset jäävät suhteellisen, pieniksi mikäli pääsee pienkustantajapuolelle 300 dollarin osallistumismaksulla. Se on varsin huokea hinta, ainakin verrattuna kokonaiseen 1600 dollarin myyntikojuun tai 750 dollarin standardipöytään.

Myöskään byrokratia ei tuottanut suurempaa vaivaa, vaadittavien virallisten myyntilupien hankkimisen lisäksi myös myyntivoittoveron maksaminen sujui vaivattomasti. Olen kokemukseen tyytyväinen. Tätä kirjoittaessa on jopa CrossGeniltä tullut jälkikäteen yhteydenottoja, ja jokusen Witchbladen näytesivun olen Top Cowlle lähettänyt, joten aika näyttää.

Vaikkei Witchbladea ym. pääsisikään piirtämään, antoi matka kuitenkin lisävarmuutta sille, että sarjakuva-Kalevalalle voisi löytyä markkinoita englanninkielisenä painoksena. Koska eri englanninkäännöksistä on jo käyty neuvotteluja, on varsin mahdollista etta englanninkielinen painos olisi saatavilla jo vuoden 2004 aikana.

Lisätietoja ja uutisia osoitteessa www.huitula.com