Ei lapsille eikä herkkähermoisille!


Slemmy on palannut!

Shokki oli legendaarinen kauhusarjakuvalehti, joka ilmestyi Suomessa 1972–1976. Sen sisältö oli kotoisin Yhdysvalloista Warren Publishing -yhtiön lehdestä nimeltä Creepy, osin myös sisarlehdestä Eerie.

Nyt ilmestynyt kokoelma sisältää Creepyn viisi ensimmäistä numeroa uusina suomennoksina. Shokki ei ole koskaan näyttänyt näin hyvältä.

SHOKKI, Creepy-kokoelma
(Creepy, Volume One, Collecting Creepy 1-5)
Egmont 2009

Suomennos ja historiikki: Pekka A. Manninen
Nidottu, kovak. 250 s.
Hinta 39,90 €
ISBN 978-952-233-121-2

Vaaralliset sarjakuvalehdet

Sarjakuvat olivat vaarallisia 1970-luvulla. Kauhua sisältänyt Shokki ja undergroundia tarjoillut Jymy (1973–1975, nimellä Huuli 1976–1977) ilmestyivät suurin piirtein saman ajan, ja ne olivat juuri sellaisia lehtiä, jotka äiti repi ja joista isä piti ankaran puhuttelun. Sanomalehdissäkin niistä kirjoitettiin ja niitä pidettiin peräti turmiollisina (ks. Sarjakuvalehdistön vaiheita Suomessa).

Shokin ilmestyminen taisi lopultakin päättyä pienentyneen levikin vuoksi; enemmänkin ehkä Ruotsissa, josta se meille käännettiin. Huulen kohtaloksi koitui Rautakirjan päätös lopettaa moisen riettaan rievun levittäminen, ihan jo pelkästään asiakkailta tulleiden valitustenkin vuoksi.

Shokki-kokoelma sisältää Pekka Mannisen historiikin lehden vaiheista ja Jyrki 69:n henkilökohtaisemman muistelon: “Tämä lehti pelotti. Tämä lehti oli kauhua.”

Ensimmäisen Shokin kannessa olivat vampyyri ja ihmissusi pistäneet mutapainiksi kirkkomaalla. Kannessa julistettiin: UUSI LEHTI! EI LAPSILLE EIKÄ HERKKÄHERMOISILLE! Sekä Shokin että Huulen kannessa todellakin luki, etteivät nämä lehdet olleet lapsille tarkoitetut. No, sehän vasta innostikin lehtiä lukemaan…

Vampyyrejä, ihmisusia, ruumiinsyöjiä ja muumioita

Kauhusävärit koettiin ehkä siksi niin voimakkaina, ettei sellaista ollut ennen nähty. Kovinta siltä saralta nähtyä olivat television Yöjutut. Vampyyrit ja ihmissudet tunnettiin jotenkuten, mutta ruumiinsyöjät, zombiet, muumiot ja muut vastaavat olivat lähes täysin tuntemattomia. Edes Universalin vanhoja Frankenstein- ja Dracula-elokuvia ei voinut nähdä yhtään missään, saati sitten suurta osaa uudempia kauhuelokuvia, ennen kuin videot saapuivat koteihin.

Nuoret lukijat todellakin saivat Shokki-hoitoa.

Monet Shokin taiteilijoista olivat piirtäneet aikaisemmin EC:n kauhulehtiin, joiden jatkumoa Creepy sisällöllisesti oli. USA:ssa käyttoonotettu Comics Code rajoitti hyvin voimakkaasti värikkäiden sarjakuvalehtien (comic books) sisältoä muttei mustavalkoisten lehtien (comic magazines). Kustantaja Jim Warren käytti tätä “porsaanreikää”. Creepyn rinnalla alkoivat ilmestyä Eerie, Vampirella ja sotaan keskittynyt Blazing Combat. Taiteilijat olivat alansa kermaa: mm. Jack Davis, Joe Orlando, Alex Toth ja Al Williamson.

Reed Crandall herätti kauhua piirrostyylillään!
Reed Crandall herätti kauhua piirrostyylillään!

Reed Crandallin tarkan viivan tyyli herätti horror-tarinat niin yksityiskohtaisina henkiin, että Creepyn lukijakirjeissä hänen piirtämiään tarinoitaan pidettiin erityisen kammoittavina. Näitä lukijakirjeitä ei ole suomalaiseen kokoelmaan käännetty. Frank Frazettan maalaamat kannet olivat nekin kuin jostain houremaailmasta.

Slemmy, lehden rattoisa ja raadollinen isäntä

Shokin painoasu ei silloin aikoinaan ollut paras mahdollinen. Paperi oli paksua mutta huokoista ja harmaasävyt olivat jääneet reissulla Atlantin yli Suomeen jonnekin vieraiden painokoneiden syövereihin. Suttuista vaikutelmaa korostivat kotikutoiset äänitehosteet ja vähän turhankin rento tekstaus.

Tässä uudessa Creepy-kokoelmassa alkuperäisen kauhutaiteen koko graafinen komeus pääsee oikeuksiinsa. Yhdysvalloissa kokoomateos ehti jo saada arvostetun Eisner-palkinnon. Osia on ilmestynyt lisää (ks. Dark Horse).

Isäntä “Uncle Creepy” oli muuttunut Ruotsissa Slemmy-nimiseksi. “Takaan, että nukutte ensin yön huonosti – jos ollenkaan! Voitte mainiosti suositella lehteäni pahimmalle vihamiehellenne, jolla on toivottavasti heikko sydän…”

Taidetta ja hurmetta koteihin

Kansiin keskittyneeltä Frazettalta ilmestyi lehdessä vain yksi kokonainen tarina, ensimmäisessä numerossa ollut “Ihmissusi”. Siinä on heti käytössä yksi Shokki-juttujen yleisimmistä teemoista, hirviön metsästäjästä tulee hirviö, ellei hän sitä jo satu ennestään olemaan. Toinen vakiokeikaus on, että hyvä ja paha vaihtavat paikkoja.

Erityisesti mieleen jäävät myös Edgar Allan Poen tarinasta sovitettu “Kielivä sydän”, Slemmyn syntyä valaiseva “Hirviömuhennos” ja maaseutuasumisen

Täysikuun aikaan on syytä olla varovainen.
Täysikuun aikaan on syytä olla varovainen.

kamaluutta korostava “Perhetapaaminen”. Kaikki kolme viimeksimainittua kertomusta ovat Archie Goodwinin kynästä, joka toimi jonkin aikaa Creepyn päätoimittajanakin (numeroissa 4–17).

Goodwin on kertonut olleensa halpa ja nopea; hän senttasi kahdeksansivuiset kauhusepustuksensa usein yhdessä yössä. Laatu ei siitä näytä kärsineen. Tapana oli että viimeiselle sivulle, ja usein ihan vihoviimeiseen ruutuun, säästettiin loppuisku, joka toi yllättävän käänteen tarinaan.

Kauhun lisäksi Creepyssä julkaistiin myös tieteistarinoita, joista Otto (Eando) Binderin “Minä, robotti” oli jatkokertomus. Koneihminen Adam Linkin tarinat olivat alun perin julkaistu Amazing Stories -lehdessä jo 1930-luvun lopulla. Muuan tieteiskirjailija Isaac Asimov sai niistä inspiraation omiin positronisiin teksteihinsä.

Ennen kuin ehdit kunnolla tointua… uusia karmea SHOKKI tulossa!!!

Suomalainen painos eroaa alkuperäisestä siinä, että kansikuvat on jostain syystä pantu kirjan loppuun; ehkä siksi että ne ovat jätetty englanninkieliseen asuunsa.

Erityisen hauskoja ovat Creepyn postimyyntisivujen suomennokset, joiden oheen on lokalisoitu pieteetillä myös Shokin mainoksia. Sivulla 212 mainostetaan LP-levyä, jolla “Boris Karloff, hra Frankenstein itse, kertoo sinulle mysteeri- ja mielikuvitusjuttuja”. Vanhan herran ulkonäköä voi verrata Baxter-sarjakuvahahmoon monsterimätössä “Hirviövarasto!” – yhdennäköisyys on ilmeinen.

Pekka Mannisen suomennos on tavoittanut juuri oikean hurtin huumorin sävyn, joka on hilpeästi hivenen vanhahtava mutta silti sujuvaa suomea. Paperi on priimaa ja musta mustaa. Toimitustyö on tehty selvästi innolla ja ilolla.

* * *

Shokki-kokoelma on kulttuuriteko. Toivoa sopii, että julkaisu saa jatkoa. “Pidä varasi, silmäile alta kulmien lehtipisteitä ja hiivi ostamaan omasi!!”


Keskustele Kvaakissa Shokista ja Creepystä!