Arvostelut | Teksti: Rami Rautkorpi | Julkaistu: 21.09.2003 klo 21:00:13 | Luettu: 3832 kertaa

Jenkki nimeltä Blueberry

Jalavan toinen Blueberryn nuoruus -albumi vie Jean-Michel Charlierin ja Jean Giraudin lännensankankarin vihollislinjojen taakse Yhdysvaltojen sisällissodan tiimellyksessä. Albumin tarinat ovat peräisin vuosilta 1969-70.

BLUEBERRYN NUORUUS 2: JENKKI NIMELTÄ BLUEBERRY
Tarina: Jean-Michel Charlier
Kuvitus: Jean Giraud
Suomennos: Juhani Tolvanen
Tekstaus: Jari Rasi


Kiinnostus tähän eurooppalaisen sarjakuvan klassikkoon varmasti lisääntyy huomattavasti ensi vuonna, kun siihen pohjautuva elokuva saapuu valkokankaille. Onneksi tämä uusi albumi Jalavalta tarjoaa kaikille vähemmän kultturelleille sarjakuvanharrastajille tilaisuuden välttyä perässähiihtosyytöksiltä tutustumalla Mr. Blueberryyn jo tämän vuoden puolella. Allekirjoittanut kiittää.

Tosin tämä teos ei taida olla kovin edustava esimerkki Blueberryn sarjakuvallisesta urasta. Blueberryllä on realistisen ja särmikkään länkkärin maine, ja luinpa aivan hiljattain amerikkalaisen sarjakuvakirjoittaja Steven Grantin kolumnin, jossa hän selvin sanoin julisti Blueberryn tarinakokonaisuuden Chihuahua Pearlistä Arizona Loveen olevan paras millään välineellä kerrottu länkkäri, koskaan ja ikinä. Jenkki nimeltä Blueberry tuskin kirvoittaisi keneltäkään sellaisia kommentteja, vaikka se onkin realistisista lähtökohdista kehitettyä, jännittävää lännensarjakuvaa.

Lähestymistapa on kuitenkin melko kevyt ja seikkailullinen. Albumi koostuu kolmesta 16-sivuisesta tarinasta, joissa pohjoisvaltioiden armeijan torvensoittaja Mike S. Blueberry joutuu vaikeuksiin vihollislinjojen takana. Ympäristö on välillä suorastaan armoton, mutta Blueberry itse on melko kirkasotsainen. Sankarihahmon puhtoisuutta kuvaa hyvin se, että Blueberryn jouduttua pienen väärinkäsityksen seurauksena kohtalokkaalta vaikuttaneeseen tulitaisteluun pikkukylän sheriffin kanssa, myöhemmässä puhekuplassa mainitaan huojentavasti, että sheriffi ainoastaan haavoittui. Myös Blueberryn suhtautuminen hengenvaarallisiin tilanteisiin, joihin hän sivu toisensa jälkeen päätyy, on ylikorostetun uhkarohkea. Varmaankin nuoruusseikkailujen tyyliä on tietoisesti säädetty poikien seikkailutarinoiden suuntaan, poispäin täysiverisestä asesankaroinnista.

Käsittääkseni "vanhempi" Blueberry on jokseenkin monimutkainen persoona, mutta ainoa tässä albumissa nähtävä viite mihinkään sellaiseen on se, että Blueberry on plantaasilla varttunut, mutta sodassa pohjoisvaltioiden puolella taisteleva etelän herrasmies. Näissä tarinoissa tätä henkilöhistoriaa kuitenkin käytetään vain yllättävien juonenkäänteiden kehittelyyn. Blueberryn puolenvaihdon taustoihin viitataan hämärästi, mutta mitään varsinaista syytä sille, että hän loikkasi "väärälle" puolelle, ei tuoda ilmi. Suorastaan tekee mieli ostaa myös ensimmäinen Blueberryn nuoruus -albumi, että saan asian selvitettyä.

Vuosikymmenien varrella yhdeksi sarjakuvataiteen mestareista todetun Giraudin kuvitus on näissä suhteellisen varhaisissa tarinoissa vähintäänkin sujuvaa. Tarinoihin sopivasti kuvitus on lievästi tyyliteltyä, ja sivellintyöskentely on lennokasta, ehkä välillä turhankin suurpiirteistä. Mestarin ote on kuitenkin sen verran kiistämätön, että jokaisessa albumin kolmesta tarinasta on vähintäänkin yksi täydellinen sarjakuvaruutu. (Siltä varalta, että joku pitää kirjaa, niin minä löysin sellaiset sivuilta 2, 23 ja 43.)

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

puro kommentoi 23.09.2003 klo 09:35:44 seuraavaa:
Huomaa, että tarina on vanhempaa Blueberryä. Allekirjoittanut on kyllä Steven Grantin kanssa samaa mieltä tosta hienosta jatkumosta...

tertsi kommentoi 23.09.2003 klo 12:28:16 seuraavaa:
Mielestäni olennaisempaa kuin albumin piirrosajankohta on se, että Giraud piirsi nämä nuoruusjutut muiden Blueberry-albumien ohessa nopeasti. Ja alkuperäinen julkaisukoko oli pokkari (Super-Pilote)

Piirtämisajankohta oli ehkä Kadonnut kaivos, Kultaluoteja ampuva aave, vuodet 1971 -1972, arvelisin.

tertsi kommentoi 23.09.2003 klo 12:34:30 seuraavaa:
Oho! Albumin tarinat ovat vuosilta 1969 -70. Eli samoihin aikoihin ilmestyivät albumit: Kohtalokas kaivos, Mies ja hopeatähti sekä Rautahepo.

Rami Rautkorpi kommentoi 23.09.2003 klo 16:55:32 seuraavaa:
Huomaa, että ne muut Blueberryt taas julkaistiin alunperin Pilote-lehdessä, ja vasta muutaman vuoden kuluttua albumeina. En enää muista, mistä alunperin nuo vuosiluvut kaivoin, mutta tässä on aivan loistava Blueberry-bibliografia:
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/blueberry.html
Eli tämän albumin tarinat luultavasti piirrettiin samaan aikaan kuin Kultainen luoti / Kultaluoteja ampuva aave.

tertsi kommentoi 24.09.2003 klo 13:45:09 seuraavaa:
Omasta mielestäni Kultaluoti-albumi on graafisesti parasta Blueberryä. Samaan aikaan piirretyt nuoruushommat ovat myös erittäin ammattitaitoista sarjakuvaa. Ja luettavuudeltaan erinomaisia. Tässä oiva esimerkki siitä, että kovan tason ammattilainen tekee hyvää jälkeä kiireessäkin.

lukija kommentoi 04.02.2005 klo 20:49:06 seuraavaa:
blueberryt on ihan parhaita!

Valkohammas kommentoi 26.03.2006 klo 17:00:08 seuraavaa:
Juuh, on noita Blueberryja tullu luettua. Olisikos jollakin linkkiä suomenkieliselle sivulle, jossa olisi tietoa Charlierista tai Giraudista?

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali