Roope Ankka rahankäyttäjänä

Mikä yhdistää J.P. Morgania, Björn Wahlroosia ja Roope Ankkaa? Raha tietysti. Mutta vaikka Roopella on runsaasti yhteisiä piirteitä ihmispohattojen kanssa, erottavia tekijöitäkin löytyy, muun muassa hänen omituisessa tavassaan hoitaa omaisuuttaan. Tosielämän pankkiiri tuskin kokoaisi omaisuuttaan valtavaksi kasaksi käteistä rahaa ja keskittyisi istumaan röykkiön päällä.

Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit
Teksti ja piirrokset Carl Barks
Suomennokset Aku Ankan toimitus sekä Satelliitti / Antti Hulkkonen ja Kati Valli
Toimitus: Jenni Kovanen, Lilli Lehtonen ja Riku Perälä
Ulkoasu: Raimo Hyvönen
Sisällysluettelon ja esipuhesivujen taitto: Jukka Eronen
Valokuvat: Lehtikuva Oy
Julkaisija: Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka: L.E.G.O.S.p.A., Italia, 2009
ISBN 978-951-32-2690-9
168 sivua, kk, väri, B5
Ovh. 36 euroa
© DISNEY

Carl Barks
Carl Barks

Sisällysluettelo (*Yksisivuisia):
Ovela Roope-setä
Harvinaisia rahoja
Tikapuut*
Onnellinen laakso
Täysinoppinut balettitanssija*
Maailman toiseksi rikkain ankka
Raha-ansa*
Rahalähde
Turvallinen palopurje*
Kova ottelu
Karhukoplan kavalat konnat

Ankalliskirjasto kerää Carl Barksin klassikkosarjakuvia teemoittain yhteen. Yhdeksännessä osassa on teemana raha, ja tietysti pääosassa on Roope Ankka, jolla riittää tekemistä omaisuutensa suojelemisessa. Vastassa ovat niin Kulta-Into Pii, Karhukopla, koit, jyrsijät ja inflaatio.

Ainahan raha on mukana silloin kuin Roopekin. Tässä näemme rikkauden absurdeimpia ilmentymiä. Eli näissä tarinoissa rahaa käytetään asioihin, mihin sitä ei oikeassa elämässä käytetä.

Kuten hyvin tiedetään, Roopen tie rikastumiseen alkoi kullankaivajana Klondikessa, ja hoitaa nykyään omaisuuttaan perin epäpankkiirimaisesti. Todelliset pankkiirit rikastuvat rahaa lainaamalla korkoa vastaan sekä arvopaperikaupalla. Roopella on esikuvansa, josta selvimpänä 1900-luvun alkuvuosina vaikuttanut myyttisen rikas pohatta J.P. Morgan. Barks hyödynsikin tosielämän raharikkaisiin yhdistettyjä mielikuvia hahmotellessaan Ankkalinnassa asuvaa Maailman rikkainta ankkaa.

Esipuheessa talouselämän asiantuntija Juhana Rossi kertoo Roopen lisäksi kahdesta oikeasta rahamiehestä, Roopeen verraten. J.P. Morgan tiesi ja Björn “Nalle” Wahlroos tietää mihin rahaa käytetään. Raha ei itsessään tuota eikä kasva korkoa makuuttamalla sitä rahasäiliössä. Don Rosa on jälkeenpäin selittänyt, että säiliön kolikot ja ne muutamat setelit ovat vain muistoja, kuten ensilanttikin. Varsinainen omaisuus on sijoitettuna.

Karhukoplaa pommitetaan
Karhukoplaa pommitetaan

Ovela Roope-setä -sarjassa näemme Roopen heti alkuun kylpevän rahoissaan. Siellä näemme myös pohjan Rosan sarjoille Roopen menneisyydestä. Kyseessä onkin kaikkien aikojen ensimmäinen Roope Ankalle omistetusta lehdestä poimittu sarjakuva. Huomaamme tässä ensi kerran, että Roope pystyy melkein mihin vain. Hänhän osaa merimetsojen kieltäkin. Napalmpommit käännytetään takaisin Karhukoplan päälle.

Karhukoplan kavalat konnat taas on rahakylpysarjoista Barksin viimeisimpiä, ja näemmekin konkreettisesti Roopelle tulevat vieroitusoireet rahakylpyjen puutteesta, ja tarinan loppu onkin rahakylpy, mikä oli odotettavissakin. Loppujen lopuksi Karhukopla katuu, mutta tiedämmehän me, että he tulevat aina takaisin. Aavemainen tarina ei ole arvosteltuimpien Barks-tarinoiden joukossa, mutta vaikutuksen se on ainakin minuun tehnyt.

Kulta-Into Piin ensiesiintyminen
Kulta-Into Piin ensiesiintyminen

Toinen pohatta, eikä yhtään Roopea kummallisempi, on taas Kulta-Into Pii, jonka kaksi ensimmästä esiintymistä on otettu tähän kirjaan. Kilpailulliset tarinat muistuttavat sen verran toisiaan, että toisen olisi voinut jättää myöhempäänkin kirjaan. Mutta onhan noita tässä kätevä vertailla. Ensin rikkautta mitataan lankakerää kierittämällä. Toinen kilpailuasetelma on myös absurdi. Pohatat muuttavat koko omaisuutensa hopeadollareiksi (tässä euroiksi) ja mittauttavat kasat.

Aku kantaa kolikoita divariin
Aku kantaa kolikoita divariin

Keräilyn ihmeellisen maailman erikoisuuksia paljastuu Harvinaisia rahoja -sarjassa. Aku havahtuu huomaamaan, että keräilyesineet, tässä tapauksessa kolikot, ovat arvokkaita vain silloin jos niitä on vähän. Divareiden takahuoneisiin joskus päässeet taas tietävät, että sieltä löytyy laatikollinen 30 vuotta vanhan käyttämättömän sarjakuvalehden yhtä ja samaa numeroa, jonka yhtä eksemplaaria kaupitellaan myymälän puolella 30 eurolla. Jos kaikki pantaisiin kerralla myyntiin, ei olisi pokkaa vaatia kaksinumeroisia summia niistä. Akulle asia selviää kantapään kautta.

Onnellinen laakso taas esittelee eristyksissä pysyneen kansan, joka ei tunne rahaa. Mutta heillekin syttyy himo pullonkorkkeihin. Edellämainitun ideaa varioiden, eivät pullonkorkkien haalijatkaan enää halua korkkeja, kun niitä on paljon.

Rahalähde-tarina muistetaan parhaiten Karhuvaarin ensiesiintymisestä, itse tarina ei ole Barksin parhaita, eikä se edes sovi kirjan teemaan, vaan keskittyy rahojen suojelemiseen Karhukoplalta. Sen tilalla olisi voinut olla vaikka joku Ensilanttiin liittyvä tarina, niin olisi saatu Milla Magiakin mukaan. Ensilantin palvontahan on yksi olennaisimpia piirteitä Roopen suhtautumisessa rahaan.

Neljästä yksisivuisestakin vain yksi tekee vitsin Roopen rahankäytöstä käytännön ongelmaan liittyen.

Ankalliskirjaston sarjat on tälläkin kertaa julkaistu alkuperäisessä muodossaan, uusin värityksin ja tarkistetuin suomennoksin. Vanhalle Barks-fanille uudet käännökset eivät aina näy edukseen. Virhekin on sattunut: Kun Kulta-Into kysyy rahakasojen mittaajalta, paljonko 20 kuutiodesimetriä on, sana “litroina” on jäänyt pois puhekuplasta. Väritkin ovat aika haaleita, verrattuna amerikkalaisiin uusintapainoksiin. Mutta makuasiahan tuo on. Oheinen kuvitus ei ole uudesta kirjasta, vaan vanhemmista painoksista.

Seuraava Ankalliskirjaston osa on tulossa jo tänä vuonna.

Keskustele Ankalliskirjastosta Kvaakissa