Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 03.04.2009 klo 18:00:00 | Luettu: 5463 kertaa

Valkoisen Tiikerin seikkailut jatkuvat

Valkoisen Tiikerin edellisessä osassa, Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa, viehko ja vaarallinen kiinalaisagentti Alix Yin Fu selvitti "Lihavan Tytön" salaisuuden. Vaan kierot britit nappasivat tuon kaikkien tavoitteleman kohteen, joten Alixin ei auta muuta kuin jatkaa operaatiota Hongkongissa. Esteenä ovat kuitenkin herrasmiesagentti Sir Francis Flake ja tämän vähintäänkin eksentrinen äiti, Lady Flake.

Myös amerikkalaiset ovat saaneet vihiä "Fat Girlistä". Entä mikä on raakoja menetelmiä suosivan salaseura 13:n salaisuus? Persikkaiho ja silkkisolmio päättää kahden albumin kokonaisuuden, mutta koko tarinakaari on viiden kirjan mittainen.

Valkoinen Tiikeri 2 - Persikkaiho ja silkkisolmio
(Tigresse Blanche, tome 2 - Peau de pêche et cravate de soie)
Apollo kustannus 2009
Taide: Didier Conrad
Teksti: Yann Lepennetier
Käännös: Kirsi Kinnunen
Tekstaus: Timo Ronkainen
220 x 295 mm, neliv., pehmeäkantinen, 48 s.
ISBN 978-952-5769-03-6, hinta €13.50

Hongkongin hehku

Kiina ja sen lähiseudut ovat olleet monen klassisen seikkailutarinan näyttämö, myös sarjakuvan. Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin Milton Caniffin Terry sodassa ja seikkailuissa. Konnien ja vakoojien lisäksi tässä itäisessä maailmankolkassa viihtyvät myös salaperäiset ja seksikkäät seikkailijattaret. Terry-sarjakuvan yksi keskeisimmistä hahmoista oli Dragon Lady, josta on (Wikipedian mukaan) tullut suorastaan misogynistinen stereotypia, jonka mukaan itäisen Aasian naiset ovat syntisiä ja juonikkaita sekä aiheuttavat harmia. Alix edustaa myös toisenlaista miehisen eroottisen fantasian kohdetta, kokenutta neitsyttä. Nimen viimeinen osa Fu voi tuoda mieleen brittipulpin mestarin Sax Rohmerin luoman pirullisen Fu Manchun, johon henkilöityi "keltainen vaara".

Valkoisessa tiikerissä on henkilöiden lisäksi pääosassa myös II maailmansodan jälkeinen Hongkong, jossa eri maiden turvallisuuspalvelut valvovat alkaneen kylmän sodan etujaan. Kerronta on rytmitetty episodeihin, jotka yleensä alkavat tai päättyvät panoraamakuvalla "tuoksuvasta satamasta".

Lohikäärmeitä ja jadekukkia

Valkoisessa Tiikerissä näillä stereotypioilla leikitellään ja irvaillaan aivan tarkoituksella. Tämä saattaa hämmentää, koska Conradin piirrostyyli tuo mieleen nuorille lukijoille tarkoitetut sarjakuvat. Toisaalta juuri karikatyyrimainen viiva on täsmälleen oikea tapa kuvata vaikkapa Sir Francisin idioottimaisuutta ja koppavaa aatelisasennetta.

Tunnelmaa luodaan jyrkillä varjoilla ja valoilla varsinkin silloin, kun jännitys tai kauhu kohoaa huippuunsa.<br>
Tunnelmaa luodaan jyrkillä varjoilla ja valoilla varsinkin silloin, kun jännitys tai kauhu kohoaa huippuunsa.
Valkoisen Tiikerin tekijät Yann & Conrad ovat muutenkin eräänlainen kapinakaksikko, joka aiheutti aikoinaan melkoista kuohuntaa Spirou-lehdessä Les Innomables -sarjallaan vuonna 1980. Sitä pidettiin sisältönsä suhteen sopimattomana lehteen ja sen julkaisu lopettiin 1983 kesken kaiken.

Tekijäduo vaihtoi tässä vaiheessa kustantajaa Dupuisilta Glénatille. Glénatin julkaisemassa Circus, Bandes Dessinees -lehdessä on julkaistu mm. Hugo Prattia, Bourgeonia, ja tässä samaisessa aikuisempaan makuun tarkoitetussa lehdessä alkoi ilmestyä myös Yann & Conradin Bob Morane -parodia Bob Marone, jossa hahmojen miestenvälinen "ystävyys" korostui hyvinkin paljon.

Kaksikon (siis Yannin ja Conradin, ei Marone-sarjan Bobin ja Billin) tiet kuitenkin erosivat pian tämän jälkeen keskinäisen epäsovun merkeissä, kunnes he 1994 herättivät Les Innomablesin taas henkiin, tällä kertaa Dargaud-kustantajalla. Valkoinen Tiikeri syntyi sivujuonisena sivujuonteena tämän sarjakuvan pohjalta vuonna 2005 ja sijoittuu Innomablesia aikaisempiin historiallisiin hetkiin. Yann oli mukana käsikirjoittajana Valkoisen Tiikerin kahdessa ensimmäisessä albumissa, kolmannesta eteenpäin tekstistä on vastannut Conradin vaimo Sophie Commenge nimimerkillä Wilbur.

Tekijöitä on todennäköisesti inspiroinut suuressa määrin Hsi Lain Les enseignements sexuels de la Tigresse Blanche (Valkoisen naarastiikerin opetukset seksistä, ei suomennettu, ilm. alk. englanniksi). Kirjassa kerrotaan taolaisia uskomuksia siitä, kuinka seksillä voidaan imeä elämänvoimaa. Albumin lopussa sitten koittaakin se lohikäärmeen hetki. Yksi keskeinen jännitysmomentti koko sarjassa on, säilyykö Alixin "jadekukka" koskemattomana.

Komediaa ja tragediaa tarjolla

Valkoinen Tiikeri ei silti toki ole silkkaa parodiaa ja satiiria vaan toiminnantäyteistä seikkailusarjaa, joka jaksaa myös keskittyä henkilöiden psykologiaan ja taustoihin. Juonenkäänteet seuraavat nekin toisiaan tunnelman vaihtuessa yllättäen huvittavasta irvokkaaseen, groteskista makaaberiin.

"Vihdoinkin toimintaa!"
Näillä vastakohtapareilla pelataan niin tiheään, että tekijöiden tarkoitus on varmasti ollut sävähdyttää ja vähän härnätäkin lukijaa. Tällaiset vieraannuttamisefektit aiheuttavat häiriön lukukokemukseen, varsinkin jos vain haluaa uppoutua tarinan vietäväksi. Valkoisen Tiikerin viehätys kuitenkin piilee juuri tämänkaltaisessa yllätyksellisyydessä, koska koskaan ei voi olla varma, mitä seuraavalla sivulla eteen tulee.

Conradin sivellin taipuu herkästi kuvaamaan henkilöiden ilmeitä ja tunnetiloja. Tunnelmaa luodaan jyrkillä varjoilla ja valoilla varsinkin silloin, kun jännitys tai kauhu kohoaa huippuunsa. Ja kuten vakoiluhommissa on tapana, suuri osa tarinaa tapahtuu iltahämärissä tai yöllä. Värejä käytetään tyylikkäästi ja tarkoituksella. Vasta loppupuolella koittaa päivä ja viimeisessä ruudussa Hongkong kylpee auringonvalossa ikkunoiden raosta. Pan Americanin China Clipper lentää taivaalla nyt pienenä ja kaukaisena toisin kuin alkuruudussa, jossa se laskeutuu pahaenteisenä Hongkonginlahdelle puhvelin hetkellä. Uhka on poistunut, ainakin hetkeksi.

Kirsi Kinnusen suomennos soljuu nautittavasti ja eri hahmoilla on puhekuplissaan oma tunnistettava puhetyylinsä. Timo Ronkaisen tekstaus on sekin mannaa silmille. Värit hehkuvat kylläisyyttään. Apollo kustannus suhtautuu sarjakuvien kustantamiseen vakavuudella, joka ulottuu pieniinkin yksityiskohtiin lukijan iloksi. Sarjakuvien harrastajille mainittakoon, että kolonialismin irvikuva Sir Francis Flake on karikatyyri sarjakuvasta Blake ja Mortimer. Yhdennäköisyys on ilmeinen.

Valkoinen Tiikeri on monitasoista sarjakuvaa, joka huvittaa ja hätkähdyttää.

* * *

Ks. arvostelu: Valkoinen Tiikeri 1.

Keskustele Kvaakissa Valkoisesta Tiikeristä.

Lisätietoja II maailmansodan jälkeisestä Hongkongista löytyy Wikipediasta: 1950's in Hong Kong.

Kuvat Copyright © Dargaud Benelux 2005 by Conrad & Yann

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali