Artikkelit | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 22.03.2009 klo 14:00:00 | Luettu: 5222 kertaa

Eläimellinen Wolverine

Keväällä ensi-iltansa saa yhdysvaltalaisen Marvel-kustantamon suosituin mutanttisankari elokuvassa X-Men Origins: Wolverine.

Toisin kuin useimmat valkokankaalle päätyneet kestosuosikit, ei Wolverine aloittanut oman sarjakuvansa tähtenä. Sivuroolista etualalle hahmon nostivat lukijat, joihin vetosi petomaisen miehen salaisuuksien verhoama menneisyys.

Agentista mutanttisankariksi


Käsikirjoittaja Len Wein ja kuvittaja John Romita Senior loivat Kanadan hallitusta palvelleen agentin, joka esiintyi ensi kertaa The Incredible Hulk -lehden (180–181, 1974) tarinassa, jonka kuvitti Herb Trimpe.

Wein kaappasi luomansa hahmon Ryhmä-X:n riveihin uudistaessaan heikosti kannattaneen The Uncanny X-Men -lehden yhdessä Dave Cockrumin (1943–2006) kanssa. Wein korvasi vanhat X-miehet uusilla mutanttisankareilla, joista yksi oli Wolverine (Giant-Size X-Men 1, 1975, suom. R-X 5/1985).

Wolverine oli alusta saakka aggressiivinen hahmo, jonka molemmista käsistä liukuivat esiin kolme metalliterää. Kynsien selitettiin olevan adamantium-metallia, mikä pystyi sarjakuvatodellisuudessa leikkaamaan terästäkin kuin voita.

Yliluonnollisen terävät aistinsa ja nopean paranemiskykynsä Wolverine oli saanut syntyessään, kuten muutkin X-miehinä tunnetut mutanttihahmot, mutta kynsien alkuperää – sen enempää kuin hahmon menneisyyttäkään – ei lukijoille valotettu.

Mies vai eläin?


Wein kaavaili Wolverinen olevan ihmiseksi muuttunut ahma. Chris Claremont – uudistuneen The Uncanny X-Men -lehden vastuulleen ottanut kirjoittaja – ja Cockrum luopuivat suunnitelmasta, koska sama idea oli jo aiemmin tyrmätty Marvelin sisällä.

Kustantajana toimiessaan Stan Lee oli käyttänyt valtaansa Hämähäkkinaisen taustatarinan muuttamiseen. Hän piti ajatusta naiseksi muuttuneesta hämähäkistä vastenmielisenä. Eläin- ja ihmishahmojen väliset suhteet olisivat ennen pitkään joutuneet myös Yhdysvaltojen sarjakuvateollisuuden itsesensuurielimen tarkasteltavaksi. Moraalikysymykset olisivat tuolloin vallinneessa ilmapiirissä muodostaneet ongelman.

Claremont ja Cockrum eivät keksineet korvaavaa synnyintarinaa Wolverinen varalle. Hämärän peittoon jäänyt menneisyys kuitattiin muistinmenetyksellä ja nimetön, yksinkertaisesti Loganiksi kutsuttu, hahmo jäi X-miesten seikkailuissa taustalle. Kaksikko peräti harkitsi poistavansa Wolverinen lehden sivuilta. Näin olisi todennäköisesti käynytkin ellei Cockrumia seurannut kuvittaja, kanadalainen John Byrne, olisi nostanut hahmoa määrätietoisesti esiin.

Byrne kehitti Wolverinea hahmona kuvaten tämän muita X-miehiä vanhemmaksi. Hän ideoi myös Alfa-lentueen, jonka Kanadan hallitus oli lähettänyt noutamaan entisen agenttinsa takaisin palvelukseensa. Lisäksi Byrne suunnitteli sinikeltaista pukua maanläheisemmän mustaa ja ruskeaa yhdistäneen asun.

Yksinäinen ahma


Alkuperäinen idea mieheksi muuttuneesta ahmasta esiintyi tarinoissa toistuvana teemana Wolverinen käydessä sisäistä kamppailua hallitakseen eläimellisen raivonsa. Teema vetosi lukijoihin, ja The Uncanny X-Men -lehden myynnin kasvaessa Wolverinen suosio kehittyi muita mutanttisankareita nopeammin. Siten hahmo sai ensimmäisenä X-miehenä oman minisarjan, jonka Claremont työsti yhdessä Frank Millerin kanssa (Wolverine vol. 1 1–4, 1982, suom. Wolverine, 1986).

Claremont sijoitti myös toisen, Al Milgromin kuvittaman, minisarjan (Kitty Pryde & Wolverine 1–6, 1984–1985, suom. 1987) tapahtumat Japaniin. Yhteys Kaukoidän maihin vakiintui minisarjojen myötä osaksi Wolverinen taustahistoriaa siinä missä salaisuuksien verhoama agenttimenneisyyskin. Itä-Aasiasta alkoivat myös säännöllisen Wolverine-lehden tarinat vuonna 1988.

Kaupungit edustivat Wolverine-tarinoissa itsekuria, kun luonto puolestaan merkitsi vapautta ja mielenrauhaa. Tavoitellessaan otetta itsestään Wolverine epäonnistui toistuvasti – eläimenä hän oli ihmisten joukossa yhtä ulkopuolinen kuin länsimaalaisena japanilaisten keskuudessa. Kirjoittajat hyödynsivät usein tätä kontrastia, ja heidän käsissään kaupungit olivat erämaiden tapaan Wolverinen metsästysmaita.

Wolverine Suomessa


Suomalaislukijat tutustuivat Wolverineen X-miesten aloittaessa seikkailunsa ensin Ihmeneloset-lehden jatkosarjana (IN 7/1982) ja sittemmin Ryhmä-X-lehden sivuilla 1984.

Minisarjojen myötä entistä keskeisemmässä roolissa esiintynyt Wolverine oli suosittu hahmo myös Suomessa, ja X-miesten seikkailuistakin osa julkaistiin Wolverinen nimissä (TUXM 172–173, 1983, suom. Marvel 3/1988). Wolverinen oman lehden tarinoita esitettiin Sarjakuvalehti-nimisessä julkaisussa vuodesta 1991 alkaen. Kun Sarjakuvalehti lakkautettiin vuonna 1996, Wolverine jatkoi seikkailujaan Mega-Marvel-lehdessä vuosina 1997–2000. Sen sivuilta Wolverine siirtyi omaan julkaisuunsa.

Wolverinen omaa lehteä julkaistiin Suomessa kaikkiaan vain kaksitoista numeroa vuosina 2001–2002, mutta hahmon seikkailut jatkuivat Ryhmä-X-lehden jatkosarjana (R-X 3/2003).

Mystinen menneisyys


Käännekohta Wolverinen julkaisuhistoriassa on Barry Windsor-Smithin Weapon X -minisarja (Marvel Comics Presents 72–84, 1991, suom. Sarjakuvalehti 1/1993 ja Wolverine: Ase-X, 2009). Sen sivuilla lukijoille esitettiin ensi kertaa, kuinka hahmo sai metallikyntensä ja menetti muistinsa.

Hurmeinen tarina ei ainoastaan säilyttänyt hahmon mystisyyttä, vaan ruokki entisestään lukijoiden mielikuvitusta. Windsor-Smith tarjosi selityksen Wolverinen sirpaleiselle muistille ja adamantiumin avulla vahvistetuille luille, mutta jätti hahmon menneisyyden salaisuuksien peittoon.

Tekijöillä oli Weapon X -minisarjan jäljiltä käsissään toimivaksi hiottu hahmo. Marvelin toimitus ryhtyi kuitenkin uudistamaan Wolverinea lyhytnäköisesti. Hahmo sopi 1990-luvulla ajan henkeen, joka suosi väkivaltaisia antisankareita. Tuolloin perinteisten supersankarienkin tarinat muuttuivat ylidramatisoiduiksi. Sellainen oli myös seikkailu, jossa Wolverine menetti metallin luistaan (X-Men 25, 1993, suom. R-X 5/1995). Selittämättömästi kynnet kuitenkin säilyivät – tosin nekin olivat adamantiumin sijaan luuta.

Metallikynnet eivät olleet Wolverinen keskeisin ominaisuus, mutta ne olivat tärkeät hahmon suosion kannalta. Marvel muutti hahmoaan ulkoisesti monellakin tavoin, mutta lukijat tahtoivat sankarinsa sellaisena kuin he sen tunsivat. Metallikynnet palautettiin lopulta epätyydyttävällä tavalla vuosien odotuksen jälkeen (Wolverine vol. 2 145, 1999, suom. Wolverine 5/2001).

Salaisuudet paljastuvat


Muutokset 1990-luvulla olivat olleet ulkoisia, ja hahmona Wolverine oli säilynyt pitkälti samana kuin kaksi vuosikymmentä aiemmin. Lopulta salaisuuksien verhoama menneisyys paljastettiin Origin-minisarjassa (2001–2002, suom. R-X 5/2003–1/2004), jonka kirjoittivat Joe Quesada, Bill Jemas ja Paul Jenkins yhdessä tarinan kuvittaneen Andy Kubertin kanssa.

Tekijäjoukko saattoi Quesadan tuella – joka on vuodesta 2000 toiminut Marvelin päätoimittajana – valita käänteisen lähestymistavan kuin Windsor-Smith. He pöyhivät Wolverinen taustahistorian pohjia myöten, eikä myyttisyydelle jäänyt enää sijaa. Kanadalaissyntyinen erämies Logan muuttui Origin-minisarjan sivuilla rikkaan tilallisen jälkikasvuksi nimeltään James Howlett.

Synnyintarinan jälkeen enää tapahtumat kahden minisarjan – Origin ja Weapon X – välillä olivat kertomatta. Quesada päätti kuroa tämänkin aikajakson umpeen, ja House of M -minisarjasta (2005, suom. Mega 5–6/2006) lähtien Wolverinen muisti oli jälleen eheä. Tähän lähtökohtaan perustuivat Daniel Wayn kirjoittaman ja Steve Dillonin kuvittaman Wolverine: Origins -lehden (2006) alkuasetelmat. Sen sivuilla ennen sirpaleisia muistoja on järjestetty johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.

Uudistukset on otettu ristiriitaisesti vastaan, mutta hahmon suosio on säilynyt. Nykyisin Wolverine on Marvelin kärkihahmoja, jota käytetään nostamaan kustantamon muiden lehtien menekkiä; Wolverine seikkailee omien nimikkojulkaisujensa lisäksi X-miesten, Uusien kostajien ja X-Voiman riveissä.

Suosionsa myötä Hugh Jackmanin tähdittämä petomies on ollut näkyvästi esillä myös X-Men-elokuvissa. Jackman esiintyy niin ikään keväällä ensi-iltansa saavan X-Men Origins: Wolverine -elokuvan nimiroolissa. Wolverine on siis ensimmäisenä mutanttisankarina saanut oman lehtensä lisäksi myös oman elokuvansa.


Kuvat © Marvel Characters, Inc.


Keskustele Wolverine-sarjakuvista ja Wolverine: Origin -elokuvasta Kvaakissa.

Tutustu listaan Suomessa julkaistuista Wolverine-lehden numeroista.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali