Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 14.12.2008 klo 17:00:00 | Luettu: 3934 kertaa

Roope ja helvetin lieskat

Joulu voi olla yhtä helvettiä, ja pimeään manalaan Roope joutuukin syntiensä vuoksi. Tyhjälän joulun voi lukea humoristissävytteisenä moraliteettina.

Carl Barksin joulu 1-2
tarinat vuosilta 1945-1964
Sanoma Magazines Finland Oy 2008
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
ISBN: 9789513225551
Hinta 69 €

(Täydellinen luettelo tarinoista, kts. Inducks, osat 1 ja 2.)

Barks heittää fabulaa

Carl Barksin kaikki jouluaiheiset sarjakuvat on julkaistu nyt sopivasti joulumarkkinoille kahtena kaksisataasivuisena kirjana. Kirjat voi ostaa erikseen tai hankkia Barksin öljyväritöillä koristellussa kotelossa. Tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä. Pitkien joulutarinoiden ja 10-sivuisten sarjojen lisäksi mukana on myös Barksin yksisivuisia joulusarjakuvia. Sivuilta löytyy myös jouluaiheisia öljyväritöitä.

Faabeli (lat. "tarina") tarkoittaa nykyään vertauskuvallista, usein yhteiskuntasatiiria sisältävää kertomusta, jossa eläimille on annettu ihmisten piirteitä. Eläimet pitävät vaatteita ja asuvat taloissa. Faabeleiden eläimillä saattaa silti itsellään olla kotieläimiä tai karjaa, jotka ovat jääneet eläimiksi. Näiltä eläimiltä puuttuu sielu toisin kuin sadun inhimillisiä ominaisuuksia saaneilta personifikaation kokeneilta hahmoilta. C. S. Lewiksen Narnia-kirjoissa Aslan antaa joillekin eläimille sielun, jolloin ne nousevat puhkeavat puhumaan, kävelevät kahdella jalalla, pukeutuvat ja saavat moraalisen vastuun teoistaan.

Faabeleissa, toisin kuin saduissa, loppu ei suinkaan ole aina onnellinen, pahuus on avointa ja hyvyys saa harvoin palkkaansa, paitsi joskus. Se, että Aku Ankka on yhä niin suosittua lukemista sekä aikuisten että lapsien parissa, johtuu varmasti siitä, ettei se useinkaan ole suoranaisesti satua. Barksin joulutarinoista yksi heikoimpia on Kultainen joulupuu (The Golden Christmas Tree, 1948) juuri sen takia, että siinä satuelementit nousevat siinä liian hallitseviksi. Eihän se voi olla totta! Joulupukin vilahtaminen tarinan lopussa on ihan sopivaa, mutta semmoinen, että mennään ihan pukin pajaan leluja testaamaan satuilussa Aku Ankka Korvatunturilla (Donald Duck in Toyland, 1948), tuntuu joutavalta sivujen haaskaukselta.

Faabelit sisältävät lähes aina moraalisen opetuksen. Näin on usein Barksinkin parhaissa tarinoissa, kun tulee loppuruudun aika. Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) on sarjakuvaa, jota voi tulkita monella eri tavalla. Barks oli ehkä itsekin kyllästynyt joulusatuiluihin ja halusi lähestyä aihetta aivan erilaisella, uudella tavalla. Tähän tarinaan ankkamestari puhalsi sielun kuin Aslan konsanaan.

Ankkalinnan ghettolapset

Tyhjälän joulu alkaa puolen sivun kuvalla, jossa Tupu, Hupu ja Lupu oikaisevat kotiin Ankkalinnan gheton Tyhjälän kautta. Edes kunnallistekniikka ei ulotu sinne, kadut ovat päällystämättömiä. Hökkelikylän lapsilla ovat posket lommolla ja silmissä tyhjä, alistunut katse. Kolmikon omatuntoa alkaa kolkuttaa. Nämä köyhälistön lapset eivät varmaan saa koskaan karkkia tai kakkua, tuumivat pojat. Tämä lausahdus tuo mieleen Marie Antoinetten kuuluisan letkautuksen nälkämellakoivasta kansasta, joka huusi leipää. Syökööt leivoksia, totesi tuo kuningatar. Ankanpojat ovat kuitenkin sentään sen verran toimeliaita, että kertovat murheestaan Iinekselle, joka lupaa huolehtia niistä lapsiraukoista.

Onkin mielenkiintoista, että Tyhjälästä näytetään vain lapset, jotka "eivät koskaan ole saaneet onnenmurustakaan". Aikuisia ei näy. Kun Aku ruinaa rahaa Roopelta, tämä tekee epäsuorasti selväksi, mistä Tyhjälän kurjat olot johtuvat. Rahat pitää ansaita kovalla työllä. Oikeasti gheton köyhyys on siellä asuvien ihmisten omaa syytä, sillä amerikkalaisessa unelmassa jokainen on oman onnensa seppä (paitsi Hannu Hanhi). Jos ei työtä tee, syyttäköön itseään. Roope-Setä sentään lupaa antaa rahat kalkkunoihin, kunhan Aku saa hankittua rahaa saman verran. Leluturhuuksiin rahaa ei tipu.

Tyhjälän lasten vanhempien, juoppojen ja syrjäytyneiden ihmisten, näyttäminen olisi varmasti estänyt koko tarinan julkaisemisen. Barks on totta kai keventänyt kertomuksen sävyä, varmasti vähän pakonkin edessä. Samaten näissä shacktowneissa elivät oikeasti usein myös etniset vähemmistöt, mutta ruuduissa ei näy yhtään mustaa naamaa; tabu mikä tabu.

Hyvän ja pahan taistelu

Roope-Sedän pahuus yltyy sivu sivulta. Kun Aku pukeutuu Roopen vanhaksi sukulaiseksi, niin alkuliikutuksen jälkeen saituri alkaa tivata tältä vanhoja velkoja. Pantakoon merkille, että Roope laskee velalle korkojen korot. Vanha ankka on koronkiskuri. Sillä sitähän koronkiskonta on, kohtuuttoman suuren koron perimistä lainatusta rahasta. Tämä episodi kytkee Roopen yhteen hänen esikuvansa Charles Dickensin luoman Ebenezer Scroogen kanssa. Ebenezer joutui Joulutarinassa (Christmas Carol) lopulta näkemään kuolemansa ja helvetin lieskat ennen kuin muuttui paremmaksi ihmiseksi.

Aku yrittää huijata Roopelta rahaa päästämällä rotan irti tämän rahasäiliöön. Mutta tästä pikkusynnistä rangaistaan nopeasti ja rotta puputtaa setelin Akun taskussa silpuksi. Lopulta Aku päätyy puolisattumalta kerjuulle asti. Kerronnan sävyt ovat nyt muuttuneet hyvin toisinlaisiksi kuin mitä Disney-sarjakuvissa yleensä. Tätä korostaa sekin, että Aku ei enää pukeudukaan iänikuiseen merimiespukuunsa vaan pitkään ulsteriin. Totta kai tämä täytyi tehdä myös sen takia, että ulsterissa sentään on taskut.

Kohta Roopen ahneus muuttuukin jo kaikki hyvät tavat ja sovinnaisuudet ylittäväksi. Roope työntää Akun pois puistonpenkiltä ja alkaa köyhää teeskennellen itse kerjätä rahaa. Silinteripyttyyn! Lukijan sympatiat eivät voi enää mitenkään olla Roopen puolella. Jos Aku sai pikkukolttosestaan heti rangaistuksen, mikä mahtaakaan olla Roopen satakertaisesti suuremman synnin palkka...

Aku ja äärettömän hyväonninen Hannu Hanhi päätyvät lopulta hienostohotellin ikkunoiden alle hattua ojentelemaan. Silloin korkeuksista, kuin Jumalan kädestä, tippuu tulinen lantti. Kuuma kolikko sulattaa nietosta ja kas, sieltä löytyy paksu lompakko. Ankat eivät suinkaan ota rahoja itselleen vaan palauttavat rahat omistajalleen. Aku saa hänkin osansa löytöpalkkiosta, tarvittavat neljä taalaa. Pilkallaan Aku heittää Roopen pyttyyn taivaasta pudonneen kolikon ja tulee näin toimineeksi jumalallisen oikeuden välikappaleena. Roope saa kokea vääryydellä hankkimansa kolikon kääntöpuolen, sillä killingin paino romahduttaa hänen rahansa pohjattomaan kuiluun. "Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy." (Sananl. 11:24)

Jumalan rangaistus

Rahaton Roope muuttaa Akun luo asumaan ja saa kokea hetken köyhyyttä. Veljenpojat tietävät kuitenkin onkalon, joka johtaa rahojen luo. Sudenpentujen leikkijunalla rahat saadaan pikkuvaunu kerrallaan ulos ja pojat saavat ensimmäisen täynnä tuhatlappusia olevan vaunullisen rahat itselleen. Tyhjälä muuttuu hetkeksi yltäkylläiseksi paratiisiksi maan päälle, mutta Roope ei tule mukaan riemuihin.

Saituriankka jää vapaaehtoisesti omaan kiirastuleensa, pimeään onkaloon maan alle rahojansa odottamaan ja laskemaan. Roope on saanut vertauskuvallisesti ankaran varoituksen siitä, että hänen sielunsa on vaarassa joutua kadotukseen.

Tyhjälän joulu toki muistuttaa satuakin, jotain sellaista synkkäsävyistä, jonka Hans Christian Andersen olisi voinut kirjoittaa. Onnellinen loppu, jossa gheton lapset leikkivät leluillaan, on sekin vähemmän onnellinen, kun ajattelee, millaista lasten elämä taas joulunpyhien jälkeen on. Onneksi kirjat sisältävät myös paljon hassunhauskoja ja huvittavia joulukuvaelmia, joissa törmäillään ja toilaillaan milloin mitenkin, kunnes joulupukki tulee ja tuo lahjat. Niitä lukiessa Tyhjälän lasten kohtalo unohtuu.


Roope tietää päiviensä määrän kiirastulessaan.

* * *

Carl Barksin joulukirjoissa on ilmeisesti käytetty samoja sivuja kuin Carl Barksin kootuissa. Koska monet suomalaislapset saavat nämä kirjat lahjaksi, he saattavat ihmetellä englanninkielisiä otsikoita ja äänitehosteita. Pollelle ei sanotakaan "ptruu" vaan "whoa".

Kootut olkoot kootut ja alkuteoksille mahdollisimman uskolliset, mutta pidettäköön suomenkieli nyt vielä näissä muissa painoksissa kunniassa. Sisällysluettelossa tarinoiden nimet ovat sentään suomeksi. Kirjoissa on Timo Ronkaisen tarinoita valaisevat esipuheet.

Hyvää joulua!


Keskustele Kvaakissa Carl Barksin joulusta.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali