 |
|
Hellsing 1
|
Viime aikoina kauppojen hyllyille on tullut tarjolle aikuisemmalle väelle suunnattua käännösmangaa. Periaatteessa tällaisissa julkaisuissa voitaisiin käsitellä varttuneempaa väestöä kiinnostavia aiheita, kuten vaikka vanhemmuutta. Tähän asti on kuitenkin luotettu pelkästään väkivallan viehätykseen (esim. Vagabond), eikä Hellsing tee tässä poikkeusta. Itse asiassa Hellsingissä verta lentää sen verran railakkaasti, ettei sitä voisi harkitakaan antavansa alakoululaiselle luettavaksi. 15-vuoden suositusikä onkin ihan paikallaan.
 |
Hellsing 1
Tarina/Piirrostaide: Kohta Hirano
Toimitus: Janne Suominen
Suomennos: Antti Kokkonen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Alkuteoksen kustantaja: Shonen Ganosha Co., Ltd., Tokio
Painopaikka: Nørhaven, Tanska, 2008
ISBN: 978-952-469-987-7
Nidottu, pehmytkantinen, mustavalkoinen, 19 x 13 cm, 208 s.
Ovh. 7,50 €, saatavana lehtipisteistä
Ei suositella alle 15-vuotiaille
 |
Hellsing kertoo Alucardista, joka toimii vampyyrinmetsästäjänä Hellsing-nimisessä järjestössä.
 |
Järjestön tehtävänä on suojella Britanniaa ja sen protestanttista kirkkoa vampyyreiltä ja muilta hirviöiltä. Ensimmäinen osa ei vielä paljasta miten vampyyri on päätynyt jahtaamaan kaltaisiaan, mutta varmaan se selviää jatkossa. Oikeastaan tässä ensimmäisessä osassa juoni ei pääse alkuesittelyä pidemmälle. Pääpaino on toiminnalla.
Ennen Hellsingiä Hirano työsti eroottisia sarjakuvia, mutta siirtyminen vampyyreiden pariin nosti hänet maailmanmaineeseen. Hirano sai Hellsingin valmiiksi 2008 ja tarinalle tuli mittaa kymmenen osan verran. Jäljellä on siis vielä yhdeksän osaa, joten on mahdollista, että tarina pyörähtää todella käyntiin vasta tulevissa osissa. Alucardin seikkailut eivät kuitenkaan lopu tuohon. Vuonna 2001 Hirano aloitti kirjoittamaan Hellsing: Dawn -nimistä sarjaa, joka kertoo pääsarjaa edeltävistä tapahtumista. Tämä sarja jatkuu edelleen.
Hellsingin perusidea on sen verran loppuun kulunut, että kirjoittajan pitää olla todella lahjakas saadakseen siitä jotain uutta irti. Valitettavasti Hiranon kyvyt eivät siihen riitä. Esimerkiksi Dampyr on kasattu hyvin samantyylisistä aineksista, mutta paljon onnistuneemmin.
Hellsingissä on kuitenkin eräs mielenkiintoinen piirre; mitä nopeammin sarjakuvaa lukee, sitä paremmin se toimii. Jos tarinaa lukee rauhassa ajatuksen kanssa, se tuntuu tympeältä. Juoni on ohut ja hahmot mielenkiinnottomia. Nopeammalla lukemisella mitäänsanomaton tarina ei häiritse niin paljoa ja toiminta tuntuu vauhdikkaammalta. Itse asiassa Hellsing ei muuta olekaan kuin turboahdettua toimintaviihdettä ilman sen suurempaa sisältöä. Voisi kuvitella, että tämä toimii animena vieläkin paremmin.
 |
 |
Kuvituksen puolesta Hellsing on hyvin vakuuttava. Tyyli on toimiva, hahmot tunnistettavia ja toimintaan on saatu vauhdin tuntua. Hirano on selvästi ammattilainen. Myös sarjakuvan painoasu on onnistunut. Viiva näyttää terävältä eikä pikselöitymistäkään sattunut silmään. Alkuperäisiä äänitehosteita oli säästetty, joten puristeilla ei pitäisi olla silläkään osastolla valittamista.
Hellsingiä suosittelisin kaikille verisen toimintaviihteen ystäville. Jos Bad Taste on mielestäsi loistava leffa, niin lupaan, että viihdyt Hellsingin parissa.
Keskustele Hellsingistä Kvaakissa.