Tuskinpa monen sarjakuvantekijän päähän juolahtaisi herättää henkiin nippu 1800-luvun lopun viihdekirjojen sankareita ja sivuhahmoja, saati niputtaa näitä ”supersankariryhmäksi”. Alan Moore ja Kevin O´Neill sen kuitenkin tekivät, ja lopputulos on mainio. Nyt teos on onneksemme saatavilla myös suomennettuna laitoksena.
 |
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liigaa voi lukea monella tapaa. Jos ei välitä tutustua hahmojen kirjalliseen taustaan, menee juttu mielenkiintoisena steampunk-viihteenä. Mikäli tarinaan uppoutuu pintaa syvemmälle, on edessä lähes loputon kirjallisuusviitteiden suo, jonka läpi rämpiminen on toki palkitseva elämys.
Marshall Law:sta ikimuistettava O´Neill yltää parhaimpaan suoritukseensa tässä kuudesta lehdestä koostetussa sarjassa. Mielikuvituksekkaat ja mielenvikaiset arkkitehtoniset luomukset sekä tekniset laitteet tarjoavat huikeat puitteet tarinalle. Jokaisella yksityiskohdalla on oma merkityksensä. Siitä pitää huolen Northamptonin hullu nero Moore, joka punoo jälleen tukevan kertomuksen hyvin ohkaisista säikeistä. Silti hahmojen persoonallisuudet ovat melkeinpä itse tarinaa kiinnostavampi.
Tohtori Jekyll ja herra Hyde, Kapteeni Nemo, Hawley Griffin alias Näkymätön mies, Allan Quatermain ja mystistä punaista huivia alati kaulassaan kantava Mina Murray ovat varsin sekalainen seurakunta. Yhdenkään hahmon tolkku ei ole parhaalla mahdollisella hollilla. Vanhoja kaunoja piisaa, mutta tukevan rahapalkkion toivossa ryhmä pelaa miten kuten yksiin. Kuningattaren ja isänmaan puolesta on uhrauduttava!
Vastassa on salaperäinen ja säälimätön ”idän ruhtinas”, KMHL:ssa tekijänoikeudellisista syistä nimettömäksi jäävä Fu Manchu. Mutta vielä rankempia juonia punoo professori Moriarty, parhaiten Sherlock Holmesin arkkivihollisena tunnettu matemaatikko. Moriarty myös lausuu teoksen kauaskantoisimmat sanat: ”Hän piti minua valtakunnan vihollisena… tajuamatta että valtakunnan kannattaa ehkä luoda oma vihollisensa.”
Juonessa on noudateltu alkuperäisten seikkailujen kaavaa. Suhtautuminen muunmaalaisiin ja naisiin on viktoriaanisen ajan hengen mukainen.
Suomentaja Jouko Ruokosenmäki on tehnyt erinomaista työtä, joka ulottuu kannesta kanteen. Aivan kaikkia englannin kielen nyansseja käännöksen on mahdotonta tavoittaa, vaan silti, loistavaa jälkeä. Painojälki on pääosin erinomaista, mutta turhan ohuelle pahville painetut kannet kärsivät helposti. KHML on uljas seikkailuromaani, jolle on tulossa jatkoa vielä tänä vuonna. Toivottavasti joskus myös tällä meidän ”oudolla ja muinaisella kielellämme”. LXG-elokuvaan kannattaa suhtautua varauksella, sillä kyseessä ei ole suora tai edes mukailtu versio tästä teoksesta. LXG on aivan oma seikkailunsa samankaltaisin hahmoin. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin toisen Mooren mestariopuksen, Helvetistä / From Hell:in elokuvaversioon.