Arvostelut | Teksti: Tero Mattila | Julkaistu: 19.11.2008 klo 02:59:39 | Luettu: 4076 kertaa

Walthéry nousee tasolleen

Natasha 12

Natasha ja maharadza


Piirros: F. Walthéry

Käsikrjoitus: Gos

Suomennos: Anssi Rauhala
Egmont 2008
Nidottu, pehmeäkantinen, 44 sivua


ISBN: 9789524699174

Käsikirjoittaja Gos jättää jäähyväiset Natashalle

Natasha ja maharadza on järjestyksessä toinen Natasha-albumi. Se on myös viimeinen Walthéryn armeijassa tapaaman Gosin käsikirjoittama täyspitkä Natasha-tarina. Gos keskittyi jatkossa kehittelemään omaa menestyssarjakuvaansa Khena ja Skrahilpari. Walthéry jatkoi Natashan parissa muiden käsikirjoittajien kanssa. Natasha ja maharadza on julkaistu suomeksi aiemmin jatkosarjana Ruutu-lehdessä 1974. Ruudussa ilmestyneen tarinan oli suomentanut Juhani Härmä, tästä uudesta suomennoksesta vastaa Anssi Rauhala.

Natasha epäluuloisena
Natasha epäluuloisena
Heti tarinan alussa esitellään Natashan ja hänen työtoverinsa Walterin uudet harrastukset. He viettävät vapaa-aikaansakin ilmailun parissa, Natasha on suorittamassa lentolupakirjaa ja Walter harjoittelee laskuvarjohyppyä. Heidän tuttavansa, laskuvarjohyppykouluttaja Fortemps, on lähistöllä kahvittelevan Kajasthanin hallitsijan, prinssi Mahmoud Zarradin, erityisen kiinnostuksen kohteena. Zarrad haluaisi Fortempsin kouluttavan itselleen laskuvarjojääkäreitä, jotta voisi tuhota veljensä johtamat kapinalliset, jotka piileskelevät luoksepääsemättömässä vuoristolinnakkeessa. Fortemps ei suostu Mahmoud Zarradin ehdotukseen, niinpä tämä kaappaa Walterin ja Natashan panttivangeikseen Kajasthaniin taivutellakseen vastahakoisen hyppykouluttajan saapumaan maahansa.

Natasha-sarjakuvien tunnusmerkkinä on hillitön, jopa itsetarkoituksellinen meno ja kohellus. Sankarit, Natasha ja Walter, eivät ole perinteisiä kaiken osaavia sankareita, vaan enemmänkin taviksia, jotka kohtalo heittää jos jonkinlaiseen pinteeseen, josta he yrittävät sitten selvitä parhaan taitonsa mukaan. Natasha ja maharadza -tarina alkaakin vauhdikkaalla

Alkukohtauksen luonnostelua
Alkukohtauksen luonnostelua
kohtauksella, jossa Walter leijuu sananmukaisesti elämän ja kuoleman rajalla. Samalla esitellään Natashan ja Walterin luonteenpiirteet kuin ohimennen, vauhdin kärsimättä tippaakaan. Kahvilakohtauskin, jossa periaatteessa vain puhutaan, on saatu taitavasti vauhdikkaaksi, jännittäväksi ja hauskaksikin. Tarinan päästyä käyntiin vauhti ei oikeastaan lakkaa hetkeksikään. Koko ajan paetaan ja joudutaan pinteestä toiseen. Ainoastaan lopun taistelu on toiminnaltaan hiukan vaisu. Osittain varmaan siksi, että verinen tulitaistelu automaattiaseilla ei oikein istuisi Natashaa jatkosarjana julkaisseen Spirou-lehden henkeen. Tämä maharadza-tarina on vain 42 sivun mittainen tavanomaisen 44 sivun sijaan, joten olisihan tuossa ollut varaa esittää parisivuinen näyttävä taistelu kapinallisten linnakkeen herruudesta.

Taidokkaita piirroksia

Natasha ja maharadzassa piirtäjä Walthéry on jättänyt taakseen pikkuisen epävarmuuden, joka vaivasi varsinkin edellisen albumin, Natasha: lentoemännän, alkupuolta.

Ei mitään hikiviivaa
Ei mitään hikiviivaa
Walthéryn viiva on nyt varmaa. Se on letkeää ja modernia, hieman kuin aikakauden pop-taiteen psykedeliakuvioissa. Peyon studion, jolle Walthéry piirsi tuohon aikaan mm. Benjamin-sarjakuvaa, kurinalainen ja persoonaton strumffiviiva loistaa poissaolollaan. Nyt Walthéry ei ole kenelläkään töissä, hän on oma herransa! Taustat, kuten autot ja lentokoneet, on välillä piirretty erittäinkin viitteellisesti, joku voisi sanoa jopa huolimattomasti. Toinen voisi puolestaan sanoa, että ne on piirretty oikein herkullisesti. Luonnosmaisistakin viivoista huomaa, että tekijällä on rutkasti taitoa. Ja silloin kun tarinan visuaalinen rytmi niin vaatii, Walthéry piirtää vaikkapa pikkutarkan tutkielman lentokoneesta, ikään kuin vain osoittaakseen, että hän osaa piirtää mitä vain ja miten häntä huvittaa. Ilmiselvästi näkee, että piirtäjä on viihtynyt työssään erinomaisesti tämän seikkailun parissa.
Walthéry taitaa lentokoneet
Walthéry taitaa lentokoneet

Päähenkilö Natashan kauniissa kasvoissa Walthéry ei pääse juurikaan irrottelemaan, mutta onneksi tässä tarinassa on paljon raivoavia miehiä. Itse maharadja on lähes koko ajan ärtynyt, mutta varsinaisen shown varastaa

Mimiikka hallussa
Mimiikka hallussa
Kajasthanin turvallisuuspäällikkö. Hänen tunteenpurkauksensa Walthéry kuvaa todella ilmeikkäästi, olipa kyse onnistumisen riemusta tai hullusta raivosta. Albumin väkivaltakohtaukset on kuvattu yllättävän realistisesti, kun ottaa huomioon, että Natashahan on etupäässä lapsille suunnattu huumorisarjakuva. Kun Walthéryn piirtämää hahmoa lyödään, niin lukija tietää, että nyt kyllä sattuu.

Walthéryn sivut koostuvat kahdesta A5-kokoisesta planssista eli sivujen keskimmäinen vaakasuuntainen "katuoja" on aina samassa kohdassa. Vaihtelua ruutukokoon Walthéry luo siirtämällä alinta tai ylintä "katuojaa". Yleisvaikutelma on kuitenkin perinteinen ranskalais-belgialainen neljä ruuturiviä päällekkäin.

Vaihtelevankokoisia ruutuja
Vaihtelevankokoisia ruutuja
Kuvakerronta poikkeaa perinteisestä 50-60-lukujen eurooppalaisesta sarjakuvasta kuten vaikkapa Pikosta ja Fantasiosta tai Johanneksesta ja Pirkaleesta. Kuvakulmat ovat monipuolisia eikä esim. "nukkekotiperspektiiviä" käytetä kuin ehkä kuudessa kuvassa koko albumissa. Johanneksessa ja Pirkaleessa "nukkekotiperspektiivi" saattaa vallita lähes jokaisessa sivun ruudussa.

Ammattitaitoinen suomalainen toteutus

Suomalainen toteutus on tehty hyvin. Painotyö on moitteetonta, viiva skarppia, värit kirkkaita ja kohdallaan. Käännös toimii.. Tekstifontti on sarjakuvaan sopivaa, joskaan se ei tietenkään ole niin miellyttävää katsoa kuin käsin tehty taidokas tekstaus. Käsintekstaukseen ei enää liene paluuta Suomen pienillä markkinoilla.

Kolmenkymmenen vuoden viive

Vaikka Natasha ja maharadja näyttää vieläkin ihan hyvin tehdyltä taidokkaalta sarjakuvalta, niin hiukan minua kuitenkin harmittaa, että se julkaistaan vasta nyt albumina suomeksi, yli kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen. Väkisinkin siihen on tarttunut haitallista ajan patinaa. Ajat ja tyylit ovat nyt toiset kuin 1970-luvulla. Tilannehan olisi todella takapajuinen, jos vastaavasti suomalaisessa elokuvakentässä uusinta uutta olisivat sellaiset elokuvat kuten vaikkapa Solaris tai Tappajahai. Mutta parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan.

Kansi 1970-luvulta
Kansi 1970-luvulta

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali