Arvostelut | Teksti: Tero Mielonen | Julkaistu: 04.10.2008 klo 19:21:26 | Luettu: 4553 kertaa

Elämää juoksuhaudoissa


Neljä tarinaa kolmesta sodasta, eli lyhyt oppimäärä vapaus-, talvi- ja jatkosodasta. Kolmessa tarinassa seurataan Pekan ja Vilhon kokemuksia kaikissa näissä sodissa ja yhdessä rintamalottien seikkailuja jatkosodassa.

SUOMEN SOTIEN KORKEAJÄNNITYS
Alkuperäisjulkaisut:
Kansalaissodan Korkeajännitykset: Taistoon työkansan puolesta!
Kansalaissodan Korkeajännitykset: Vapauden tulikaste
Talvisodan Korkeajännitys: Vanjan jäinen helvetti
Jatkosodan Korkeajännitys: Iskevä kiila, kestävä salpa
Rintamalottien Korkeajännitys: Neidot kansan urhokkaan
Tarinat: Asko Alanen, Samson, Jouko Ruokosenmäki, Moog Konttinen, Paula Arvas ja Leena Lehtolainen
Kuvat: Samson, Jouko Ruokosenmäki, Petri Hiltunen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy
Toimitus: Asko Alanen
Painopaikka: Forssan Kirjapaino, 2008
ISBN 978-952-469-936-5
Nid., pehmeäkantinen, mustavalkoinen, 170 x 225 mm, 352 s.
13,90 €, saatavana lehtipisteistä



Taistoihin tiemme kun toi
Missä luotien laulu vain soi
Emme tienneet kun läksimme silloin
Kuka joskus palata voi


Pekka suolaa valkoisia
Pekka suolaa valkoisia
Suomen sotien Korkeajännityksen tarinat ovat viihdyttäviä sotajuttuja, joihin on saatu upotettua runsaasti faktoja. Itse asiassa tiedonmuruja on toisinaan turhankin paljon. Vaikka käsitellyissä sodissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia, ei niitä kaikkia olisi tarvinnut ahtaa näihin tarinoihin. Nyt tarinat uhkaavat jäädä kaikkien yksityiskohtien jalkoihin. Tarinoiden lopussa olevat muutaman sivun tiivistelmät sotien tapahtumista ovat kiinnostava lisä. Ne tuovat sopivasti lisätietoa tarinoissa esiteltyihin tapahtumiin ja sotien kulkuun yleisestikin.

Kansalaissodan tarinassa oli erinomainen idea; kerrotaan sama tarina eri osapuolten silmin. Ensin näemme punaisiin kuuluneen Pekan version sodan kulusta ja sitten samat tapahtumat käydään läpi valkoisiin kuuluneen Vilhon näkökulmasta. Yleensä pidän tällaisista ratkaisuista, mutta valitettavasti tällä kertaa toteutus on hieman puuduttava. Kun tarinan molemmat puolet luki yhdeltä istumalta, niissä tuntui olevan liikaa toistoa. Ehkä niiden välissä olisi pitänyt pitää pieni tauko, jolloin ensimmäisen tarinan yksityiskohdat eivät olisi enää olleet niin terävinä muistissa ja tarinan toinen puolisko olisi virkistänyt muistia juuri sopivasti. Samat päähenkilöt seikkailevat, tai paremminkin taistelevat, myös talvi- ja jatkosodan tarinoissa ja vilahtavat myös rintamalottien osuudessa, joten tarinoiden kokoaminen yksiin kansiin tuntuu perustellulta.


Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeeseen kadota on.


Valkoiset suolaavat punaisia
Valkoiset suolaavat punaisia
Sivuille on myös upotettu pieniä sisäpiirin juttuja, kuten tienviitta Paretskoihin tai uhkarohkea soturi, Koljatti Kivi. Paretskoi tunnetaan paremmin edesmenneen Pahkasian päätoimittajana ja Koljatin otteet tuovat mieleen hänen amerikkalaisen kaimansa.

Kun näitä tarinoita vertaa viime vuosien kotimaisiin sotaelokuviin, korkkarit vievät helposti voiton. Sarjakuvassa taistelut ovat näyttävämpiä ja tapahtumat tylympiä. Elokuvissa on ärsyttävää, kun taistelut näytetään käyvän vain muutaman miehen kesken. Sarjakuvissa sen sijaan budjettiin mahtuu joukkokohtauksia, jotka vastaavat paremmin todellisuutta. Tämän lisäksi on vaikea kuvitella, että elokuvissa voitaisiin kuvata taisteluita yhtä julmasti kuin sarjakuvien sivuilla.


Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa
Rauhassa hetken uinahtaa.


Kersantti Kivi ja epäonnekas panssirivaunu
Kersantti Kivi ja epäonnekas panssirivaunu
Kuvitus näyttää ensisilmäyksellä jäykältä ja jopa hieman tylsältä. Tarinoita lukiessa siihen kuitenkin tottuu nopeasti ja loppujen lopuksi se tuntuu sopivan tarinoihin paremmin kuin hyvin. Samsonin kehittymisen kuvittajana näkee selvästi kolmesta ensimmäisestä tarinasta. Kansalaissodan paksu ja rosoinen viiva vaihtuu toisen maailmansodan tarinoiden ohkaisempaan ja tarkempaan kynänjälkeen. Iskevä kiila, kestävä salpa onkin kokooman parasta antia kuvituksen puolesta. Hiltusen viiva on totuttuun tapaan erittäin laadukasta vaikka runsas varjostus tekeekin joistain sivuista raskaan näköisiä. Erityismaininnan ja kunniamitalin ansaitsee Ruokosenmäen upea kansikuva. Siinä on kaikki kohdallaan. Jos se ei houkuttele tarttumaan tähän opukseen, niin sitten ei mikään.



Minä sinua taas muistelen,
Näen poskellas viel' kyynelen,
Vaikka taiston kentälle jäisin,
Sinun kuvasi on viimeinen.


Ryssää kuin pipoa
Ryssää kuin pipoa
Julkaisun painoasu on hieno esimerkki kotimaisesta osaamisesta. Ulkoasu on tyylikäs, painojälki kohdallaan ja paperi laadukkaampaa kuin tavallisissa korkkareissa. Hinta on korkeahko, mutta rahoilleen saa vastinetta. Itse asiassa hintaan olisi voinut pistää vaikka pari euroa lisää ja kanteen teksti "Tämän sarjakuvan hinnasta lahjoitetaan 2 euroa sotiemme veteraanien elinolojen parantamiseen". Tiedä vaikka olisi lisännyt myyntiä.

Suomen sotien Korkeajännitys on kaikin puolin onnistunut kokoomateos. Laadukkaan sisällön ja näyttävän ulkoasun ansiosta sarjakuva on varteenotettava vaihtoehto vaikka isänpäivälahjaksi.



Niin raukesi toiveemme, haaveemme.
Sun tuoni vei, mulle jäi vain muistosi.
Sun kasvos' nään uupuneet, kalvenneet.
Mutta uskon armaani siihen,
Tapaamme viel' uudelleen.

Rintamalotan rankempi päivä


Keskustele Korkkareista Kvaakissa.
Keskustele Suomikorkkareista Kvaakissa.


Elämää juoksuhaudoissa sanat A. Aimo

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali