Viaton matkustaja on saksalaisen Martin tom Dieckin (s. 1963) esikoisteos. Ajankohtainen Dieck on ollut myös pistäydyttyään syyskuussa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Tuolloin näyttelyssä oli, muun Dieckin tuotannon ohella, esillä myös Viattoman matkustajan taidetta.
Nimetön päähenkilö on ilman airoja meren tyrskyjen armoilla. Veneen keikahdettua nurin mies päätyy laivalle. Sekään ei vie uutta matkustajaansa tahdottuun suuntaan; mikä laivan määränpää onkaan, siitä ei ole tietoa. Avomerelle suuntaavalta laivalta puuttuu kapteeni. Välitön vaara vaihtuu epävarmuuteen ja levottomuuteen.
Kansakunnan identiteettiä etsimässä
Henkilökohtaisella tasolla Dieckin teos saa ne merkitykset, jotka lukija sille antaa. Viaton matkustaja on lisäksi Zeitgeist, ajankuva kansakunnan tunnoista 1990-luvun alun Saksassa.
Alkavan vuosikymmenen muutokset iskivät ensin kiivaimmin juuri Saksaan. Berliinin muuri sortui kenenkään siihen valmistautumatta. Seurannut innostus kantoi yli Saksan yhdistymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen. Murros ei ollut yksin poliittinen ja taloudellinen: se myllersi kansallista identiteettiä kahtia jaetussa maassa, jossa kaksi toisistaan erillistä identiteettiä oli vasta muodostumassa.
Tulkinta on yksioikoisuudestaan huolimatta väistämätön. Konemestari symboloi Neuvostoliittoa ja vanhus sodan kokenutta sukupolvea. Matkustajia ovat myös stereotypioiden kautta tunnistettavat Itä-Saksa ja Länsi-Saksa. Nämä pelaavat ensin kannella ja juhlan myötä ryhtyvät tanssimaan. Kenestäkään ei ole laivan kapteeniksi, vähiten yhdestäkään miehistön jäsenestä.
Unessa matkustajaa kehoitetaan tarttumaan kohtaloonsa, mutta sellaisessa muodossa – Jean-Paul Sartren sanoin – ettei hän ymmärrä sitä, eikä siten pysty vapautumaan tilanteestaan. Kun kansakunnalla ei ole minuutta, se on vapaa löytämään kohtalonsa. Tätäkö Dieck tahtoo sanoa? Mikä Dieckin sanoma lopulta onkaan, hänen teoksensa käsittelee eksistentialismia.
Palkitseva toteutus
Kovakantinen, kaikin puolin korkealaatuinen julkaisu etenee kaksi ruutua sivua kohden. Tapahtumat ovat absurdeja, mutta ne kulkevat johdonmukaisen käsikirjoituksen ohjaamina. Vaikka huomio kiinnittyy usein taiteeseen, lukijalle jää myös aikaa miettiä lukemaansa.
Dieckin kuvitusta luonnehditaan avantgardistiseksi ja ekspressionistiseksi. Niitä molempia, eritoten jälkimmäistä, se onkin. Tärkeämpää ovat kuitenkin vaikutteet, joita Dieck on ottanut eri taidesuuntauksista. Tekniikka sekin vaihtelee, mutta tyylin vaihtelut ovat visuaalisuuden kannalta se kantava tekijä.
Toisin kuin useimmat voimakkaan taiteen hallitsemat sarjakuvat Dieckin teos kestää uudelleenlukukertoja. Syynä ovat tyylin ja tekniikan, sekä tyylisuunnista ammennettujen vaikutteiden, vaihtelut.
Loppusanat
Viaton matkustaja sisältää voimakkaan symbolisen tason. Tulkinnasta riippuen sen voi nähdä oman henkilökohtaisen suunnan hakemisena tai kansakunnan tuntemusten käsittelynä. Molemmissa tapauksissa Viaton matkustaja palkitsee lukijansa mieltä askarruttavalla kerronnalla ja voimakkaalla visuaalisuudella. Kokonaisuus kutkuttaa kulttuurisia älynystyröitä monella tasolla.
Viaton matkustaja (Der unschuldige Passagier, 1993)
Tarina ja taide: Martin tom Dieck
Suomentanut: Markus Lång
Tekstannut: Johanna Rojola
Julkaisija: Daada
ISBN: 978-952-67102-1-1
Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy, 2008
Ulkoasu: mv, 135 x 200 mm, 296 s., Sid.
Ovh: 25,00 €
Kuvat © Martin tom Dieck, Reprodukt. 2008
Keskustele Viattomasta matkustajasta Kvaakissa.
Martin tom Dieckin kotisivut.
Martin tom Dieck Wikipediassa (suomeksi) .
Viaton matkustaja –näytesivut.