Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 09.09.2008 klo 20:00:00 | Luettu: 6572 kertaa

Alix ja Ihmisen poika

Orgioita, alastomuutta, rappiota, väkivaltaa, poliittista juonittelua... sellaista oli elämä antiikin Roomassa – ja Alix-sarjakuvassa. Alix, Gallian poika ja Rooman kansalainen, on palannut koko loistossaan!

WSOY julkaisi Alix-albumeita suomeksi kahdeksan kappaletta vuosina 1974–1975. Nyt uusi sarjakuviin keskittynyt Apollo kustannus on tarttunut toimeen ja jatkanut Alix-sarjaa yli 30 vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa Alix yrittää suojella Spartacuksen poikaa Spartaculusta. Taival päättyy lopulta Genovaan, Alppien rinteille.

Jacques Martin: Spartacuksen poika (Alix 12)
Apollo kustannus 2008
Kääntänyt Kirsi Kinnunen
Tekstannut Timo Ronkainen
ISBN 978-952-5769-02-9
€13.50
Koko 220 x 295 mm, nelivärinen,
pehmeäkantinen, 48 sivua


Eurooppalaisen selkeän viivan (ligne claire) suuria mestareita on kolme: Georges "Hergé" Remi (Tintti), Edgar P. Jacobs (Blake ja Mortimer) ja Jacques Martin. Alixin isä, Jacques Martin, kouluttautui alkujaan insinöörin ammattiin, mikä on varmasti vaikuttanut hänen pikkutarkkaan tyyliinsä. Vuonna 1942 hän antautui kuitenkin todelliselle rakkaudelleen, sarjakuvien piirtämiselle.

Sotavuodet Martin oli töissä Messerschmittin tehtaalla Augsburgissa. Rauhan alettua hän taivalsi toiviomatkalle Belgiaan, sarjakuvataiteen eurooppalaiseen mekkaan. Erinäisten yritelmien jälkeen vuonna 1948 Tintin-lehdessä alkoi ilmestyä Martinin oma sarja Alix, joka sijoittui antiikin Rooman maailmaan. Alix täyttää 16.9.2008 tasan 60 vuotta!

Alix-albumeja kustansi aluksi Les Editions du Lombard, sitten Casterman. Martin avusti Hergéä myös Tinttien piirtämisessä, mikä näkyy erityisen selvästi Tintti Tiibetissä -seikkailun vuoristomaisemissa. Viimeinen Tintin-lehdessä ilmestynyt Alix-tarina oli Vercingétorix vuonna 1985, sen jälkeen seikkailut ovat ilmestyneet vain albumimuodossa. Pääsarjan ohella on ilmestynyt myös antiikin maailmaa laajemmin kuvaava Les voyages d'Alix (Alixin matkat).

Alixeja Martin piirsi peräti 50 vuotta, mutta heikentyvän näön vuoksi hän joutui jättämään Alixin vuonna 1998 Rafael Moralesin käsiin. Muista Martinin sarjakuvasankareista tunnetuin on Lefranc. Sitä on piirtänyt Gilles Chaillet vuodesta 1977.

* * *

Alix, Enak ja kaunis orjatyttö.
Alix, Enak ja kaunis orjatyttö.
Vaaleatukkainen ja jalopiirteinen Alix on syntyjään gallialainen, joka joutuu eroon vanhemmistaan ja orjuuden ikeen alle. Roomalainen aatelismies Honorus Galla kuitenkin adoptoi Alixin pojakseen. Viimein Alix toimii Julius Caesarin asiamiehenä ja suorittaa erilaisia usein salaisia tehtäviä Rooman tasavallan reuna-alueilla Afrikassa, Lähi-idässä ja Mesopotamiassa. Ensimmäisissä seikkailuissa arkkivihollisena on kreikkalainen Arbacès.

Sarjan toisessa albumissa, Kultaisessa sfinksissä, Alix kohtaa tummaihoisen nuoren pojan Enakin, josta tulee hänen pysyvä kumppaninsa. Enak joutuu usein pahaan pulaan tai vangiksi, ja Alix saa pelastella poikaa milloin mistäkin kiipelistä. Ystävysten läheinen, lähes intiimi suhde, on aiheuttanut arvailua kiintymyksen luonteesta. Usein Alixia on silti kiinnostanut myös vastakkainen sukupuoli, ja vastakaikuakin on ollut, kunnes seikkailut ovat aina lopulta vieneet miehen muassaan.

Sarjan sävy oli muutenkin alussa poikamaisempi, mutta hiljalleen tummat sävyt ja antiikin maailman raadollisuus ovat saaneet näkyvämmän sijan. Sen huomaa selvästi myös Spartacuksen pojasta.

Roomalaiset pyyhkivät rasvanäppinsä orjien käkkärätukkaan.
Roomalaiset pyyhkivät rasvanäppinsä orjien käkkärätukkaan.
Albumin avaus, praetor Gaius Curion juhlat ovat täyttä orgiaa. Erikoisena yksityiskohtana kuvataan, kuinka vieraat pyyhkivät rasvaiset sormensa orjien hiuksiin. Curio on historiallinen henkilö, joka toimi preatorin virassa 49 eaa., siis samana vuonna kun Julius Caesar aloitti Rooman kansalaissodan. Seuraavana vuonna Farsaloksen taistelussa Julius Caesarin johtamat joukot kukistivat Pompeiuksen. Pompeiuksen ja Caesarin väliset valtiolliset voimapelit ovat Spartacuksen pojassa kaiken taustalla.

Tapahtumien ajoitus on siis tarkka. Wikipediassa Curion tosin mainitaan olleen Caesarin tukijan toisin kuin tässä tarinassa, mutta kulisseissahan tapahtui kaikenlaista. Kapinallinen Spartacus kuoli 71 eaa., joten Spartaculuksen, Ihmisen pojan, pitäisi olla Alix-albumissa vähintään 22-vuotias.

* * *

Jokaisella sivulla on noin kymmenkunta ruutua, jotka ovat täynnä huolellisesti piirrettyjä detaljeja. Tarinan tahdin määrää lukija, joka voi halutessaan jäädä tutkimaan kuvia vaikka kuinka kauaksi aikaa. Perspektiivi aukeaa useimmiten kuvan sisään. Se luo rauhallisen ja eeppisen vaikutelman, vaikka toimintaa riittää yllin kyllin. Martin ei todellakaan käytä kerronnassaan samaa estetiikkaa kuin supersankarisarjakuvissa, joissa toiminta liioittelusti yleensä yrittää ruudusta ulos ja kohti lukijaa.

Ristin tie - Via Appia.
Ristin tie - Via Appia.
Henkilöhahmot erottuvat selkeästi toisistaan ja ovat psykologisesti erilaisia. Erilaisia pakkomielteitä ja rivoja intohimoja esitellään myös, välillä avoimesti, välillä peitellysti. Roomalaisten nautinnonhalu ja julmuuksien ihannointi ovat toki historiallinen fakta, joten ilman niitä tätä mennyttä maailmaa ei voisi edes kuvata. Alixissa ei myöskään sorruta siihen usein toistettuun historiallisten seikkailutarinoiden syntiin, että sankari olisi eettisiltä asenteiltaan ikään kuin menneisyyteen siirtynyt nykyajan ihminen. Päähenkilö Alix on aidosti oman aikansa ihminen.

Lasten sarjakuvalehdessä aikoinaan ilmestyneeksi tarinaksi Spartacuksen poika on silti suorastaan sumeilemattoman suorasukainen ja raaka. Spartacuksen tarina kerrotaan takaumana, julmin kuvin. Via Appia koristeltiin tien molemmin puolin kuudellatuhannella ristille ripustetulla kapinallisella.

Tekstilaatikoita on tässä albumissa paljon vähemmän kuin sarjan alkupään seikkailuissa. Caesarin ajan Rooman taustojen oletaan olevan jo tuttuja lukijalle, joka on tietenkin lukenut aikaisemmatkin tarinat. Kylmiltään Alixin maailmaan sukeltava nuori lukija voi olla hivenen "hukassa", ellei antiikin historia ole tältä osin ennestään tuttua. Onneksi televisiosarja Rooma on tehnyt aikakautta jälleen tutuksi myös populaarikulttuurissa.

Sodan synkkää satoa. Bella, horrida bella!
Sodan synkkää satoa. Bella, horrida bella!
Alix on myös painoteknisesti mitä miellyttävin teos, viivat ja värit ovat laadukasta jälkeä. Samaten Kirsi Kinnusen sopivasti vanhahtava suomennos on osoitus suorastaan mestarillisesta kääntämisestä. Edes tekstityypistä ei ole tingitty vaan se on alkuperäisen oloisesti tekstattu. Ja tiedoksi, että liimaus on sekin kunnollinen. WSOY:n julkaisemien Alixien liimaus aiheutti sarjan keräilijöille harmaita hiuksia, irtolehtipainokset ovat niissä nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ehjän vanhan Alixin arvo on noin 30 euroa.

Viisas sijoittaa jo ajoissa näihin uusiin Alixeihin ja hakee omansa pois kirjakaupan hyllyltä. Sijoitukselleen saa varmasti korkoa paitsi keräilyarvon niin myös sivistyksen muodossa. Alixilla ja Asterixilla saa helposti jo approbaturin verran tietoa antiikin Roomasta. Ensi vuonna suomeksi saadaan Alix-sarjan seuraava osa: Le spectre de Carthage (suom. Karthagon kummitus).

Alix Peloton on ajatonta historiallista sarjakuvaa, joka ei käytössä vanhene vaan säilyy tuoreena vuodesta toiseen.

Dixi et animam levavi.

* * *

Keskustele Alixista Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali