Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 05.09.2008 klo 18:00:00 | Luettu: 11124 kertaa

B. Virtanen ei väsy

B. Virtanen jaksaa aina vain, vaikka miestä koko ajan väsyttää. Loppuuko työpaikkakiusaaminen koskaan? Sarjakuva-albumeina kovan onnen konttoristin kohtalon kolhuja on kuvattu jo 14 albumin verran.

Heilä, Ilkka: B. Virtanen 14: Kritiikkipalaverin paikka
ISBN 978-952-5768-01-5
Nidottu, 210 x 297 mm
48 sivua, mustavalkoinen

KL 85.32
Arktinen Banaani 2008
Svh. 11 €


Ensimmäinen B. Virtanen -albumi on melkoinen keräilyharvinaisuus. Arktisen Banaanin julkaisema strippikokoelma julkaistiin Turun Taiteiden yössä 1997 ja se loppuunmyytiin heti samana iltana, siis koko 1500 kappaleen painos. Suomalaiset, akuankka-kansa, rakastavat epäonnistujaa.

Menestystarina oli syntynyt, ja sen pohjalle taisi rakentua suuri osa koko kustantamon toiminnasta, sillä B. Virtasen albumien yhteismyynti taitaa jo hätyytellä puoltatoistasataatuhatta. Arktisella Banaanilla on tallissaan myös toinen suuri suomalainen sarjakuva, Juban Viivi ja Wagner. Vaan ei kahta ilman kolmatta, näyttää siltä että myös Pentti Jarlan Fingerpori on päässyt kansan syvien rivien suosioon. Arktisella on hyvin banaanit pussissaan.

B. Virtasen aihepiiri ja yksinkertainen piirrostyyli tuovat mieleen suuren maailman Pentti Perusinsinöörin, jota piirtää Scott Adams. Mutta Virtasen juuret ovat niin syvällä suomalaisuudessa ja meille tutuissa arkkityyppeissä, että vertailua ei kannata viedä liian pitkälle. Toki jotain yhteistä on. B. Virtasen ikonimaisuuden tunnusmerkki on rusetti siinä missä Dilbertillä käyrä kravatti.

Heilä on osannut tehdä viivastaan niin yksinkertaista, että päivittäisen stripin piirtäminen sujuu sutjakkaasti. Hän onkin valitellut ideoinnin ja tekstin kirjoittamisen olevan se vaikea osuus.

Ihmeellistä kyllä, päivästä toiseen Heilä pystyy pienellä varioinnilla luomaan alati lukijaa hymähdyttäviä kolmen ruudun näytelmiä. Kulisseina ovat lähes aina toimisto tai koti, ja näyttelijöitä ei ole kymmenkuntaa enemmän. Farssiin sorrutaan harvoin, sillä B. Virtasen tyylilaji on tragikomedia. Isku tapahtuu viimeisessä ruudussa.

Juuri tuo hahmon sydäntäraastava traagisuus tekee albumista henkisesti kohtalaisen raskaan kokemuksen. Sanomalehdestä luettuna sarjakuva antaa aina vuorokauden mittaisen hengähdystauon, mutta kun miestä lytätään 48 sivun verran putkeen, mielessään anoo jo hiljaa armoa itselleen, ja B. Virtaselle. Erityisen pahalta tuntui, kun esimiehet nautiskelivat Virtasen burn outista. Koska B. joutuu mielisairaalaan?

Kritiikkipalaverin paikassa johtaja Hynälä kärsii muistinmenestyksestä eikä muista B. Virtasen sukunimeä, Murikka syö työkaverinsa eväät ja muija motkottaa kotona, ja niin edelleen. Eikä kopiokonekaan koskaan toimi. Elämä on kärsimystä.

Kaikesta huolimatta: B. Virtanen on A-luokan sarjakuvaa, joka ei ole ollenkaan väsynyttä - vaikka päähenkilönsä sitä onkin.


Keskustele B. Virtasesta Kvaakissa.

Ks. myös B. Virtanen 12 - pätkä työläisen elämää , Virtanen 10 - B-luokan jokamies juhlii ja Kestän kyllä asiallisen kritiikin.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali