Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 20.08.2008 klo 20:00:00 | Luettu: 2605 kertaa

Ryhmä-X 4/2008: Myrskyä ilmassa

Ryhmä-X 4/2008

Kansi: Marc Silvestri ja Stefan Sejic
Toimittanut: Jouko Ruokosenmäki
Suomentanut: Antti Koivumäki
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISSN: 0781-5476
Painopaikka: Rosendahls Bogtryggeri, Tanska 2008
Ulkoasu: väri, B5, 96 s., Sid.
Ovh: 6,50 €

Vanhoille lukijoille Ryhmä-X on kuin lapsuudesta tuttu karamelli; sen maun muistaa loppuikänsä. Kaupan hyllyllä se edustaa pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa. Kun maku ei vastaakaan muistoja, pettymys on suuri: "Ei tämä ole enää se sama."

Tuore Ryhmä-X on leivottu samoista aineksista kuin ennenkin, mutta maku ei vastaa muistoja. Uudet lukijat luonnehtivat todennäköisesti makua suorastaan karvaaksi.

Uhanalainen laji (X-Men: Endangered Species)
Tarina: Mike Carey
Taide: Scot Eaton ja John Dell
Värit: Frank D'Armata

Ensimmäinen tarina, Uhanalainen laji, vie lukijat hautajaisiin. Kun edelliseen numeroon päättynyt tarinalinja saattoi useampiakin hahmoja takaisin maan multiin, assosiaatio sen tapahtumiin johtaa väärään oletukseen. Nyt ei pidetäkään monttubileitä vanhoille tuttavuuksille. Kuka sitten on kuollut, miten ja milloin? Voi pojat, tässä sitä jännitysnäytelmää vasta onkin.


Mike Carey on pätevä kirjoittaja, mutta nyt on käynyt nolosti: dramatiikkaa ei leivota aineksista, jotka eivät sisällä hiivaa. Minä odotin toiveikkaasti josko X-miesten verivihollinen, Magneto, saapuisi kuokkavieraaksi. Ihan totta, tappelu häissä ja hautajaisissa kuuluu parhaisiin Marvel-perinteisiin.

Uuden lukijan on vaikea käsitellä tarinaa. Kun arkusta näytetään kolme otosta, joissa jokaisessa lepää eri hahmo, Wolverine siinä vain muistelee vanhoja. Kun tekstilaatikot muuttuvat mustaksi, Xavier on kyvytön lukemaan ajatuksia. Tämän kaiken aukikoodaaminen on mahdotonta, elleivät hahmot kykyineen ole tuttuja. Kuvittaja, Scot Eaton, ei käytä mitään sarjakuvan keinoja, joilla helpottaisi Careyn lukijalle aiheuttamaa tuskaa.

The Uncanny X-Men 487–488
Tarina: Ed Brubaker
Taide: Salvador Larroca
Värit: Jason Keith

Omassa vakiolehdessään X-miehet on saatu viimein avaruudesta Maan päälle. Ed Brubaker on elementissään aloittaessaan uuden juonikaaren suurkaupungin viemäreistä. Elementti on siis suurkaupunki, ei sen viemärit.


Koska viemäriverkostoa asuttavat Morlokit, piknikille kutsutaan myös Storm. Tämä vaatiikin hieman selittämistä. Antakaas, kun selvitän asian ensin vanhoille lukijoille. Sitten viime näkemän Storm on avioitunut Mustan Pantterin kanssa ja hallitsee pientä kuningaskuntaa Afrikassa. Pariskunta on myös tapahtumahetkellä... äh, ei se ole tärkeää. Stormilla on paksut huulet! Miksi Seiska ja Hymy vaikenevat asiasta?

Salvador Larroca on kuvittanut X-miehiä, myös Stormia, X-treme X-Men -lehdessä (Suomessa numeroon 4/2005 saakka). Rotupiirteiden ylikorostumisesta on siis tuskin syyttäminen kuvittajaa. Haastoiko Halle Berry Marvelin huultensa "varastamisesta"? Onko kyse arkipäivän rasismista; etteikö Marvelin toimituksen mielestä Mustan Pantterin vaimoksi sopinutkaan enää Berry vaan aamulla tupla-botoxit naamavärkkiinsä vetänyt Naomi Campbell? Ja jos kerran huulet, niin miksei sitten... Olisiko myös lantion ympärysmitta muuttunut? Minä en siitä suin surminkaan tohtisi mitään sanoa, mutta Larroca tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden arvioida asiaa itse.

Mikäli se nyt enää ketään huuliskandaalin jälkeen kiinnostaa, Brubaker kirjoittaa tasapainoista tarinaa. Mahtipontisuus on jäänyt toistaiseksi ja lopputulokselle se tekee vain hyvää. Juonen kiertyessä Magneton ympärille, on mukana pieni lisäjännite: myrskyä ilmassa. Larrocan upeaa jälkeä katselee mieluusti jatkossakin, erityisesti näin korkealaatuisesti painettuna.

<br>

Marvel Comics Presents 3: Hateful
Tarina: David von Allmen
Taide: Mico Suayan
Värit: Matt Hollingsworth

Lehden päättää täytepala, jossa Magneto esiintyy yhdessä lastensa Elohopean ja Purppuranoidan kanssa. Tämä oli erityisen fiksu lisäys Egmontin osalta, koska Brubakerin osuudessa Magneto ainoastaan mainittiin nimeltä.

Tarina sijoittuu kauas toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, mitä harmaanlikainen yleisvaikutelma värimaailmaa myöten sopivasti tukee. Kirjoittaja, David von Allmen, pyrkii avaamaan Magneton motiiveja ja piirtämään luonnekuvaa. Suomalaislukijaa se valmistaa Magneton kohtaamiseen.

Yhteenveto

Ryhmä-X-materiaalia julkaistaan Yhdysvalloissa niin paljon, ettei kuudesti vuodessa ilmestyvä lehti tarjoa kuin rajatun ikkunan kokonaistarjontaan. Siten julkaisuohjelmaan ei sovi liittää kevyesti valittuja tarinoita. Uhanalainen laji on sellainen. Sen sijaan Brubaker on jälleen omalla tasollaan ja lehden täytepalaksikin valittu tarina käy järkeen.

Uusia lukijoita ei paljon hellitä. Tämänkin numeron täydelliseen ymmärtämiseen vaadittavat taustatiedot riittäisivät täyteen Kvaak-artikkeliin. Lyhyttä oppimäärää ei ole; pitkä löytyy divareista ja lehtihyllyiltä, vaihtoehtoisesti Wikipediasta.

Kuvat © Marvel Characters, Inc.


Keskustele Ryhmä-X:stä Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali