Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 07.08.2008 klo 07:00:00 | Luettu: 4737 kertaa

Kuoleman teinijumala

Nimen kirjoittaminen erityiseen muistikirjaan aiheuttaa henkilön välittömän kuoleman. Tämän viimeiset hetket voi määrätä kuolintapaa myöten kuvailemalla ne nimen yhteyteen.

Tämä on modernin kauhutrillerin, Death Note -mangan, kylmä ydin. Sen ympärille tekijät ovat kasvattaneet tarinan, joka pitää tiukasti otteessaan.

Death Note 1–2

(デスノート, Desu Nōto, 2003)

<br>

Tarina: Tsugumi Ohba
Taide: Takeshi Obata

Toimittanut: Janne Suominen
Suomentanut: Suvi Mäkelä
Ladonta: Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-942-6 (DN 1), 978-952-469-943-3 (DN 2)
Painopaikka: Nørhaven Paperback, Tanska 2008
Ulkoasu: mv, 127 x 189 mm, 208 s., Nid.
Ovh: 6,70 €

Kuoleman jumala, shinigami, kadottaa muistikirjansa. Se päätyy opiskelijapojan, Light Yagamin, käsiin. Hän saa vallan määrätä ihmisten kuolemasta ja käyttää muistikirjaa ahnaasti. Kuolleiden määrän kasvaessa syntyy urbaani legenda yliluonnollisesta salamurhaajasta, joka nimetään Kiraksi.

Narsistinen Light rakentaa utopiaa, jossa hän jakaa oikeutta mielensä mukaan. Kohdattuaan irvokkaan, pahaenteisen shinigamin edes pelko kuoleman jälkeisestä kohtalosta ei rajoita häntä.

Maailmalla selittämättömien kuolemantapausten aaltoa epäillään salamurhaajan työksi, mutta näyttöä ei ole. Poliisit ovat neuvottomia. Yhtä lukuun ottamatta. Etsivä, jonka tunnus on L, osoittaa Kiran olevan totta ja haastaa tämän avoimesti.

Ei nimeä. Ei kasvoja. Vain tyylitelty L-kirjain. Light ei pysty surmaamaan vastapeluriaan tuntematta tämän henkilöllisyyttä. L puolestaan murtaa Kiran mysteeriä logiikkansa avulla. Light ja L kiertävät sokkona toisiaan etsien. Kumpikaan ei pääse toista lähemmäksi tekemättä uhrauksia ja ottamatta yhä henkilökohtaisemmiksi käyviä riskejä.


Death Noten ajatusleikki toimii. Puolittain sarjan tahtoisi tuomita luonnevikaisen päähenkilön ja kyseenalaisen moraalin vuoksi. Samalla lukijan synkempi puoli leikittelee nihilistisen kostofantasian kanssa.

Voiko maailmaa parantaa jakamalla tuomioita ja kenen tulisi kuolla? Missä kulkee raja ja voiko sen määrittää oman moraalikäsityksen perusteella? Todellisuudessa raja on ylitetty ensimmäisen nimen yhteydessä.

"Kun katsot syvyyteen, myös syvyys katsoo sinuun."
– Friedrich Nietzsche


<br>

Käsikirjoittaja, Tsugumi Ohba, on ilmeisesti pseudonyymi, jonka henkilöllisyydestä lukijat ovat etsineet sarjan aikana vihjeitä. Hän käynnistää tarinansa riuhtoen sitä vimmaisesti eteenpäin. Tarina saavuttaa luontevan kerronnan tahdin vasta kolmannesta jaksosta lähtien. Toinen pokkareista etenee loppua kohden jo pitkästyttävän verkkaisesti. Haitariliikkeen olisi voinut välttää kurinalaisella käsittelyllä.

Suuret linjat Ohba on vetänyt harkiten. Vain teini-ikäisen naiviudella ja ylemmyydentunnolla maailmaa tarkasteleva nuorukainen voi ryhtyä mutkattomasti sarjamurhaajaksi. Light kulkee valitsemaansa tietä ilman tunnontuskia, kyseenalaistamatta tekojensa oikeutusta. Juonen kiemuroissa uskottavuus on koetuksella, mutta lapsellinen käytös menee päähenkilön iän piikkiin. Ohban valinnat eivät toimisi kolmekymppisen toimistotyöläisen kohdalla.

Takeshi Obata tunnetaan Narutoa edeltäneen suosikkisarjan Hikaru no Go -mangan (ヒカルの碁, 1998–2003), piirtäjänä. Huippukohdat häneltä puuttuvat, mutta perusvarma ammattimaisuus riittää. Tunteet heijastuvat vakuuttavasti kasvoilta ja kuvakulmia käytetään piristämään muutoin tylsää sivusommittelua.


Ensimmäiset kaksi Suomessa julkaistua pokkaria kattavat yhteensä 16 jaksoa tästä 108-osaisesta, vuosina 2003–2006 julkaistusta, sarjasta. Pokkareita riittäisi kuukausittain julkaistunakin siis vuodeksi, suunnitellulla tahdilla pidemmäksi aikaa. Hinnaltaan ne profiloituvat hieman peruspokkareja korkeammalle. Koko sarjan hankintakustannukset eivät silti karkaa mahdottoman korkealle.

Kannet ovat korkeatasoiset, mutta sisäsivuilla paperin laatu on aavistuksen siedettävää tasoa heikompaa. Jälkimmäinen pokkareista on painojäljeltään hieman suttuinen, koska musta väri näkyy sivujen lävitse. Korkean profiilin, hypetetyn manga-sarjan soisi olevan tätä huolellisemmin painettu.

Sisältö itsessään on hyytävän kylmää, mieltä kiihottavaa materiaalia. Mikäli Ohba vain pitäisi kerronnan tiukan tahdin herkeämättä yllä, olisi Death Note moderni manga-klassikko.

Kuvat © 2003 Tsugumi Ohba, Takeshi Obata


Keskustele Death Note -mangasta Kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali