Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 01.04.2008 klo 09:23:33 | Luettu: 3103 kertaa

Perusnegatiivinen kotiäiti

Kielteinen kotiäiti
Teksti Maria Syvälä
Kuvat Hanna Brusi
Taitto Marjaana Koljonen
Kustantaja Kustannusliike Robustos
Painopaikka Kirjapaino Oma Oy, Jyväskylä 2008
60 s. niittiselkä, pk, mv, värikannet, 13 X 20 cm vaaka
Hinta 9,90 + pk 5 €
ISBN: 978-952-5758-00-9
© Maria Syvälä ja Hanna Brusi 2008

Ruovedellä 1975 syntynyt Maria Syvälä on tamperelainen kirjoittaja, joka on opiskellut kirjoittamista mm. Oriveden Opistossa ja työskennellyt toimittajana Aamulehdessä. Hän on aikaisemmin kirjoittanut sekä romaaneja että runoja, mm. matkastaan mielisairaalaan ja takaisin.

Piirtäjä Hanna Brusin tietoja ei löydykään mistään. Piirtäjän näyttelyyn sarjakuvaan tehdyistä alkuperäispiirroksista, ja niiden pohjalta syntyneistä teoksista voi tutustua Tampereella Annikin Runofestivaalin aikana 7.6.2008 klo 12.00-21.00.

Kielteinen kotiäiti on Iltasanomia lukeneille tuttu maaliskuun 2008 kuukauden kotimaisena sarjakuvana. Eli strippisarjakuvasta on kyse, ja julkaisumuoto on liuska, yksi strippi per sivu.

Nimihenkilö Marppa on kahden lapsen kotiäiti Tampereelta. Remonttireiska-puoliso koettaa ymmärtää. Lapset ja Urho-koira vaativat huomiota. Vähemmästäkin tulee perusnegatiiviseksi. Tiina, Marpan paras ystävätär käy välillä kuuntelemassa Marpan huolia, vaikka hänellä on omiakin. Hän on näet raskaana ja pappi.

En varmaan kuulu arvosteltavana olevan teoksen kohderyhmään. En sitten tiedä pitävätkö kotiäidit tästä. Huumoriksi tarkoitetuista stripeistä ei oikein hauskuutta tahdo irrota.

Negatiivisuus ei siis jaksa innostaa, mutta onhan tässä muutamia repliikkejä, jotka ovat klassikoita jo syntyessään. "Tiskaa noi tiskit hetero" tai "Mä tipuin veneestä. Särjet ui mun vaginaan".

Muuten jos "humoristinen perusnegatiivisuus" on aiheena, pitäisi negatiivisuus kääntää eduksi ja saada lukija huvittumaan negatiivisuudesta. Tässä ei niin käy, vaan on onnistuttu saamaan läpyskällinen negatiivista perusnegatiivisuutta. Epäsovinnaisuus onnistuu viehättämäänkin.

Toisinaan Syvälä saa negatiivisuuden tuntumaan optimistiselta, mutta huumoria ei hän onnistu siitä kehittämään. Enemmän absurdiutta ja vähemmän arkirealismia, niin tämä olisi varsin kehityskelpoinen. Tällaisenaan on lähdetty albumin kokoamiseen liian varhain.

Ei huumorisarjakuva tarvitse loppuhuipennukseksi vitsiä, se on todettu jo vaikka Viivin ja Wagnerin kohdalla.

Brusin konstailemattoman karu piirrosjälki sopii hyvin tähän. Jupun työt tulevat mieleen, mutta ne taas ovat pirtsakkuudellaan kokonaisuudelle vastakohta.

Painoasu on hyvä, ja kannet ovat tukevaa kartonkia. Kannen väri on myrkynvihreä, oheisella kuvalla.

Varmaankin eri kustantajilta on jatkossakin tulossa lisää naistekijöiden liuska-albumeja kiroilusta ja muusta kielteisyydestä. Pitäähän buumi lypsää loppuun. Ehdotan seuraavalle innostuneelle tekijälle strippisarjaa söpöstä piereskelevästä mummosta.

Keskustele Kvaakissa Kielteisestä kotiäidistä.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali