Arvostelut | Teksti: S. Santikko | Julkaistu: 27.03.2008 klo 19:00:00 | Luettu: 4859 kertaa

Mestari: Paul Murry!

Ankantekijät-sarjan osa numero yhdeksän, Konnia ja koukkuja, sisältää amerikkalaisen Mikki-piirtäjän ja Superhessun luojan Paul Murryn verrattomia sarjakuvatarinoita. Murryn jatkosarjat 1960- ja 1970-luvun Aku Ankka -lehdissä ovat monella sen ajan lukijalla hyvässä muistissa. Konnagalleria oli yhtä unohtumaton: Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari, Velmu Viirusilmä... ja tietenkin Mustakaapu.

Konnia ja koukkuja
Ankantekijät 9
Taide: Paul Murry
Kääntäjät: Ville Keynäs, Anu Partanen, Saara Pääkkönen
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
Sanoma Magazines Finland Oy 2008
ISBN: 9789513224585
Hinta: 32,95 euroa
200 s., nid.

Ankantekijät sarjan aikaisempi osa numero 7, Kuningas Ekan rautasänky, nosti esille ja arvoon Tony Stroblin lakonista huumoria ja huimia seikkailuja sisältäneet Ankka-sarjat. Paul Murry (1911–1989), jos joku, ansaitsee saman. Omia suosikkejani tuolta ajalta ovatkin aina olleet Stroblin älyvapaat "pressisarjat" (Aku ja Touho toimittajina) ja Murryn pitkät Mikki-seikkailut.

Reikäraudat ojossa.
Reikäraudat ojossa.

Itse asiassa monet muutkin 1960- ja 1970-luvun Akkari-piirtäjät ovat alkaneet näyttää yhtäkkiä, miten sen nyt sanoisi, paljon paremmilta kuin ennen. Jack Bradbury ja Al Hubbard ansaitsisivat hekin oman ankantekijäeepoksensa; ai niin, ja Harvey Eisenberg. Aika on paras kriitikko. Paul Murryn parhaita Mikki-jatkosarjoja on ilmestynyt aikaisemmin (vuonna 1998) kovakantisena kokoelmana nimellä Nälkäinen kummitus.

Suomessa Aku Ankka hallitsee hurmaavan kääkättävällä olemuksellaan voimakkaasti Disney-sarjakuvaa. Mielipidekyselyissä ja keskustelupalstoilla monet Aku Ankan lukijat ilmoittavat suorastaan inhoavansa Mikki Hiirtä tai ainakin pitävänsä häntä paljon vähemmän kiinnostavampana sankarina kuin Akua. Älkää käsittäkö väärin, Carl Barks oli sarjakuvan suuri mestari ja Don Rosa on modernisoinut Ankan hienosti nykyaikaan, mutta tilaa olisi hyvä antaa muillekin hahmoille - kuten eräälle perushiirelle.

Pluto kohtaa avaruuden asukin...
Pluto kohtaa avaruuden asukin...
Vanhoissa kunnon Aku Ankka -lehdissä olennainen osa oli yleensä se noin kolmen lehden mittainen jatkosarja, usein juuri Murryn Mikki-seikkailu. Koska Suomessa suurin osa lehden lukijoista on lehden tilaajia, soisi näiden jatkotarinoiden palaavan lehteen. Vaikka muualla irtonumeromyynti hallitsee, me täällä sarjakuvan sivistysmaassa voisimme ottaa pientä pesäeroa "pinnallisempiin" Akkari-kuluttajiin. Vuosikertojen näköispainoksia lukemalla voi toki tehdä nostalgisia aikamatkoja 1960-luvulle (ks. Paukkujyviä ja mekaanisia nukkeja).

Nykyinen Aku Ankka -lehti on muutenkin muuttumassa liian "lapselliseksi". Tarinat ovat lyhyitä ja yksinkertaisia. Nämä vanhat Mikki-tarinat sisältävät hätkähdyttävissä määrin autolla kaahaamista, ammuskelua, cliffhangereita ja pitkiä, taustoja selvittäviä keskusteluja sekä monen ruudun mittaisia nujakoita. Niitä ei voida mitenkään vain muutamalla sivulla kertoa. Sävytkin niissä ovat usein vähän tummempia, välillä sataa ja salamoi kuin film noir -elokuvissa konsanaan. Suomessa julkaistiin muutama osa italialaista alkuperää olleita Dekkaripokkareita, joissa tämä tyylilaji vietiin suorastaan jo kovaksikeitettyyn suuntaan. Nykyään saapasjalkamaassa julkaistaan myös eeppisiä Mikki-fantasiaseikkailuja (Wizards of Mickey - Taistelu ylivelhon kruunusta). Hahmo muuttuu ajan mukana.

Konnia ja koukkuja -kirjan avaa Suomessa ennen näkemätön "Mustakaapu ja salaperäinen herra X". Ja tosiaankin, tarinan ennennäkemättömät käänteet ovat kuin jostakin Ed Woodin järjettömyyden logiikkaa noudattavasta elokuvasta. Mustakaavun (tai siis oikeastaan hänen kaksoisolentonsa) on seurattava outoja ilmassa leijuvia valopalloja hullun tiedemiehen luo, koska tarina niin määrää. Jutun arvoa lisää myös se, että siinä ovat Mikin ja Hessun ohella menossa mukana myös Aku ja Roope. Tällaiset hahmojen yhteisseikkailut ovat nykyään hyvin harvinaista herkkua.

Sataa ja salamoi... film noir -tunnelmia.
Sataa ja salamoi... film noir -tunnelmia.

Muutaman hassunhauskan ja visuaalisesti nokkelan välipalan (mm. Pikku Hukka ja Pluto) päästään "Eilispäivän maatilalle". Murry on aina ollut hyvä piirtämään hevosia, jotka hän osaa piirtää yhtäaikaa sekä hauskoiksi että uskottaviksi.

"Aarrekätkö Afrikassa" on nopeasti paikasta toiseen siirtyilevä pulp-henkinen viidakkotarina, jossa etsitään aarretta älykkäiden gorillojen asuttamilta mailta. Onko Michael Crichton saanut tästä tarinasta innoituksen kirjaansa Kongo? Perusjuoni on aivan sama.

Visuaalisesti värikästä ja nokkelaa.
Visuaalisesti värikästä ja nokkelaa.
"Postimerkkejä metsästämässä" on tutun oloinen tarina. Carl Fallberg kirjoitti suuren osan näistä Murryn piirtämistä pitkistä seikkailuista, kuten tämänkin. Samaa pientä ja punaista mcguffinia käytti Carl Barks seikkailussaan Aku Ankka ja punainen postimerkki. Jostakinhan se syy seikkailuun lähdölle on keksittävä. Puolikaheli postitoimiston hoitaja keskellä viidakkoa on hauska sivuhahmo, kun taas konnat ovat tällä kertaa vähän tylsän puoleisia. Tässä kohden onkin syytä kehaista Timo Ronkaista, jonka laaja esipuhe ja tarinaesittelyt tuovat suuren lisäarvon koko kirjalle. Ronkainen on Ankkalinnan pamaus -fanzinen päätoimittaja.

"Haamuvarkaita Huuhkajalasta" -jutussa on mukana hahmo, jonka olin jo melkein unohtanut. Herlokki Solmunen oli Sherlock Holmesin perinnettä (myös asunsa puolesta) jatkava salapoliisi, jonka silti täytyy erityisen kiperien mysteerien edessä nöyrtyä pyytämään Mikiltä apua. Tällä kertaa hänellä tosin on apunaan peräti tietokone. Pääkonnana on Velmu Viirusilmä, jonka mukana ollessa tarinoihin tulee usein science fiction -elementtejä; tällä kertaa erilaisia robotteja.

Ja mitä olisi Murry-antologia ilman Superhessua. "Pakkaspistoolin arvoituksessa" on siinäkin scifiä, mutta enemmänkin samaan pöhköön tyyliin kuin kultakauden Teräsmiehen pojissa. Superhessullakin näyttää olevan röntgenkatse. Teräspojalla ei kuitenkaan tainnut olla supervainua, joten siinä mielessä Superhessu vie voiton.

Kirjan väritys on kauttaaltaan tyylikästä ja kohdettaan kunnioittavaa työtä. Hahmoissa ei käytetä liukuvärejä tai varjostuksia vaan ne saavat olla kaksiulotteisen litteitä kuten pitääkin. Taustoissa sen sijaan värejä käytetään sävykkäästi kolmiulotteisuuden luomiseksi. Tämä tuo joissakin kuvissa vaikutelman siitä, että katselee View-master-kuvaa. Se antaa juuri oikean nostalgisen säväyksen. Tekstaus, taitto ja suomennokset ovat nekin vankan professionaalia tasoa.

Mikin juhlavuosi tuo lisää Mikki Hiireen keskittyviä julkaisuja. Mikäli taso säilyy samana kuin tässä teoksessa, saamme olla tyytyväisiä. Konnia ja koukkuja kirjaimellisesti koukuttaa lukijansa.

Paul Murry on suomalaiselle lukijalle tuttu myös vanhoista Seura-lehdistä, joissa ilmestyivät hänen strippisarjansa José Carioca ja Panchito. Molemmat hahmot ovat peräisin Disneyn The Three Caballeros -elokuvasta. Myös Nakke-lehdessä ilmestyi silloin tällöin Murryn piirtämiä Nakke Nakuttajia.

* * *

Keskustele Paul Murrysta Kvaakissaa.
Keskustele Ankantekijät-sarjasta Kvaakissa.

Linkkejä:


Kuvat Copyright © Disney Enterprises Inc.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali